Onko 30-vuotias lapseton sinkku mielestäsi säälittävä?

Ei vielä tiedä tulevasta..

Riippuu niin tilanteesta ja siitä minkälaista elämää elää. Ei asialle aina voi mitään.

Miksi olisi? Perhe-elämä ei ole todellakaan ainoa tavoiteltava elämänmuoto.

30-vuotias naimisissa oleva viiden lapsen äitikään. Elämä menee kullakin latujaan, mitä sitä ketään säälimään. Minäkin olin 30-vuotiaana lapseton sinkku. En ole enää.

Kyllä niitä säälittäviä tapauksia on kummassakin kategoriassa.



On niin monta muutakin asiaa, mitkä määrittävät ihmisen elämän tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Ja onhan sitä parisuhteitakin montaa laatua, ei kaikki parisuhteet ole kovinkaan kadehdittavia.

ole, paitsi jos elää ns. ikuista nuoruutta. Rehellisesti sanottuna siis säälin niitä kolmekymppisiä sinkkuja, joille elämän sisältö on bailaus, bailaus ja bailaus. Elämäänsä ei voi itse täysin ohjailla, joten kaikkien sääliminen on turhaa.



ps. Kyllä silti sanoisin, että se perhe-elämä on varsin tavoiteltava elämisen muoto. :)

olin 30 v ja 10 kk vanha kun tapasin mieheni. Mua ärsytti kovasti se kun varsinkin ystävieni miehet olivat niin huolissaan, kun en ole löytänyt ketään.

Ei todellakaan ole säälittävä.

Sulla on vielä elämä edessä. Ei mitään kiirettä. Katsele ympärillesi ja ota rauhallisesti. Mieti mitähauat elämältä ja mieti mihin tyydyt.

Kyllä niitä säälittäviä tapauksia on kummassakin kategoriassa.

On niin monta muutakin asiaa, mitkä määrittävät ihmisen elämän tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Ja onhan sitä parisuhteitakin montaa laatua, ei kaikki parisuhteet ole kovinkaan kadehdittavia.

Eihän koskaan voi tietää, mistä syystä ei vielä ole löytänyt kumppania. Ei se ole välttämättä itsestä kiinni.

Itse olin vannoutunut lapseton ikisinkku kolmekymmentä kun täytin.. Nyt olen 34, onnellisessa avoliitossa ja kaksi lasta... :) Ja luultavimmin ihan yhtä onnellinen, enkä todellakaan säälittävä, olisin kuin nyt tässä tilanteessa vaikka tätä kaikkea nyt ei olisi sattunut tapahtumaankaan :)

Ensin:

"En esitä tyhmää, enkä ole."

Ja sitten:

"Onnea vain lapsettomaan säälittävään sinkkuelämääsi, BUAHAHAHA! XDDDD"

Hienosti pussitit itsesi. Opeta vielä kuviteellisille lapsillesikin, ettei asioista tule keskustella, vaan ainoastaan ladella näkemyksiään. Bonuspisteen saat vielä lahjakkaasta lukemisen ymmärtämättömyydestä.

Ei se ole aina itsestä kiinni. Sopivan miehen löytäminen oikeasti voi olla vaikeaa ja ilman isää ei välttämättä halua lasta tehdä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2011 klo 14:08"]

kolmekymppinen on vielä suht nuori. Mutta 35-vuotias on jo eri juttu, mikäli siis itse tahtoisi perheen eikä ole miestä löytänyt. Jos omasta tahdostaan on sinkku niin ei siinä mitään säälittävää ole. Jos elämä on biletystä teinimeiningillä, niin sitten se on kyllä säälittävää. Tunnen yhden neljääkymppiä lähenevän sinkkunaisen joka matkustelee ja osaa ottaa oman tilanteesta sarkastisen hyväntuulisesti, en näe häntä ollenkaan säälittävänä vaan elämästä nauttivana ihmisenä. Joka kylläkin miehen rinnalleen haluaisi, mutta kun sitä ei löydy, osaa olla yksinkin onnellinen. Pari 35-vuotiasta ikisinkkua tunnen myös, ketkä elävät kuin 18-vuotiaat ja se kyllä valitettavasti näyttää säälittävältä, puhuvat että kuinka ihanaa nauttia elämästä ilman rajoitteita mutta joskus haluavat kyllä perheen. Hmm.. koskakohan..?

[/quote]

Hello rope, it's me your only firend.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2011 klo 13:32"]

35 lapseton sinkku ainakin on säälittävä, mutta 30-vuotias vielä siinä rajoilla. Kyllä edes vakava seurustelusuhde pitäisi olla, että olisi ehkäpä häät ja perhekin tulossa. Mutta jos aika kuluu baareissa miestä etsien, niin hyvinkin jo 30-vuotiaana voi sanoa säälittäväksi.

Itse olen 32-v. kolmen lapsen naimisissa oleva äiti, mutta sukuun kuuluu myös tällainen 34-v. "ikisinkku" baariluuta...

[/quote]

Aika kuluu kotona harrastaen, seurustella en halua.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2011 klo 13:32"]

35 lapseton sinkku ainakin on säälittävä, mutta 30-vuotias vielä siinä rajoilla. Kyllä edes vakava seurustelusuhde pitäisi olla, että olisi ehkäpä häät ja perhekin tulossa. Mutta jos aika kuluu baareissa miestä etsien, niin hyvinkin jo 30-vuotiaana voi sanoa säälittäväksi.

Itse olen 32-v. kolmen lapsen naimisissa oleva äiti, mutta sukuun kuuluu myös tällainen 34-v. "ikisinkku" baariluuta...

[/quote]

Tässä nyt oli aika säälittävä mielipide.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:18"]

On. Jotain vikaa täytyy olla.

[/quote]

Haha... Eli monen naisen viat ilmeisesti peittyvät, kun on mies vierellä.... haha...

Olen kolmissa kymmenissä oleva lapseton sinkku, eikä asiassa ole mitään ongelmaa. Lapsen ehtii vielä saamaan kymmenenkin vuoden päästä. Jos kuitenkaan en löydä sopivaa kumppania ja lapsi jää saamatta, niin ei siinä sittenkään mitään ongelmaa ola. Miksi pitäisi olla? Lapset, perhe ja koira on sitten aikamoinen loukko, josta ei noin vain pääse ongelmittä pois, jos omaa rauhaa kaipaa.

... olla perheellinen tai ainakin elämänkumppanin löytänyt, on hänellä jo aika iso ahdistus ja hätä omasta tilanteestaan. Tällaisen ihmisen lähipiirillä yksi aivan normaali tunne on sääli, jos henkilö siis selkeästi ei ole onnellinen eikä ole itse valinnut tilannettaan. Eri asia sitten, jos joku aidosti haluaa elää sinkkuna. Silloin hän luonnollisestikaan ei herätä sääliä ympäristössään.



Aloituksessa tosin käytettiin sanaa säälittävä ilkeästi, as in naurettava, pateettinen. Tässä mielessäkin säälittäviä ihmisiä toki löytyy. Esim. henkilö joka valehtelee ja tekee jokseenkin mitä tahansa saadakseen vaikkapa perheellisen statuksen.... ja sitoutuminen ko. elämänmuotoon loppuu kun status on saavutettu.

35 lapseton sinkku ainakin on säälittävä, mutta 30-vuotias vielä siinä rajoilla. Kyllä edes vakava seurustelusuhde pitäisi olla, että olisi ehkäpä häät ja perhekin tulossa. Mutta jos aika kuluu baareissa miestä etsien, niin hyvinkin jo 30-vuotiaana voi sanoa säälittäväksi.



Itse olen 32-v. kolmen lapsen naimisissa oleva äiti, mutta sukuun kuuluu myös tällainen 34-v. "ikisinkku" baariluuta...

35 lapseton sinkku ainakin on säälittävä, mutta 30-vuotias vielä siinä rajoilla. Kyllä edes vakava seurustelusuhde pitäisi olla, että olisi ehkäpä häät ja perhekin tulossa. Mutta jos aika kuluu baareissa miestä etsien, niin hyvinkin jo 30-vuotiaana voi sanoa säälittäväksi.

Itse olen 32-v. kolmen lapsen naimisissa oleva äiti, mutta sukuun kuuluu myös tällainen 34-v. "ikisinkku" baariluuta...

Sinä saatat olla naimisissa ja äitikin vielä, mutta säälittävä voi olla muillakin tavoin. Niin kuin vaikka siten, että pitää säälittävinä niitä, jotka eivät elä sinun asettamiesi normien mukaan. Naimisiin pitää jokaisen ihmisen mennä, koska sinäkin olet niin tehnyt. Lapsia pitää hankkia, vaikka niitä ei haluaisikaan.

Ja hyvänen aika, ainakin yksi vakava seurustelusuhde pitää olla kolmeenkymppiin mennessä plakkarissa, koska ihmissuhteet ovat kuin pelimerkkejä, joiden avulla määritellään ihmisen mitta.