Miten jaksatte kun vauva huutaa yöt läpeensä?
Tervehdys
Meidän taapero (5 viikkoa) on huutanut säännöllisesti viimeisen viikon ajan kaikki yöt läpeensä. Yöllä ei todellakaan nukuta - koko perhe valvoo ja pinna kiristyy. Äiti on joskus hyvinkin epätoivoinen aamuyöstä uupumuksensa kanssa - eikä tässä itselläkään juuri hurraamista ole jaksamisen kanssa.
Huuto ja hereiiläolo ei johdu nälästä tai muusta havaittavasta syystä - sitä vaan tulee jatkuvasti yöllä riippumatta siitä onko syöty juuri vai ei. Viimeyönä (lue : aamuna) typy rauhoittui aamu kahdeksan jälkeen (haukotus) - yöllinen meluaminen alkoi jo totutusti puolen yön jälkeen (toinen haukotus).
Pitääkö tässä vaan kaikkien psyykkeen kestää, antaa typyn huutaa ja mennä vauvan ehdoilla? (niinkuin nykyään tuntuu " muotia" olevan)
Millä keinoin te muut olette saaneet öitänne rauhoitettua tämänkaltaisissa tilanteissa?
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että tilanteelle täytyy olla jotakin tehtävissä. Muuten tulee pidemmän päälle äipän ja iskän psyykkeestä sylttyä.
Kommentit (23)
Minä kyllä rummuttaisin edelleen tuon vyöhyketerapian puolesta. Meidän skidius huusi viisi viikkoa putkeen juuri noin - aloitti puoliltaöin ja jatkoi aamukahdeksaan. Päivällä sitten vähän nukkui.
Mentiin vyöhyketerapiaan, kolme käsittelykertaa (pitää olla kahden päivän välein kuulema) ja huuto loppui itsestään. Yörytmi oli vielä viikon verran ehkä sekaisin, mutta sekin palautui sitten itsekseen. Nyt tämä on 3 kk vanha ja oikein tyytyväinen napero, nukkuu öisin eikä juuri kitise vatsaansa.
Eli suosittelisin ainkin kokeilemaan sitä vyöhyketerapiaa, ja mielellään sellaisen vyöhyketerapeutin kanssa, jolla on kokemuksia vauvojen hoidosta. Ei se paljoa ota, jos ei annakaan, ja saattaa antaa yllättävän rauhan ja helpotuksen... Ja sitten vielä huomio, että meidän vauvalla jokaisen käsittelykerran jälkeen seuraava yö oli kauhea, sitä ei kannata säikähtää vaan jatkaa terapeutin ohjeiden mukaan.
Meilläkin kyllä meinasi tuon viiden viikon aikana mennä elämänilo, mielenterveys ja parisuhde, kun ei saanut unta ikinä. Korvatulpista ja raksakuulosuojaimista huolimatta. Välillä pyydettiin joku kaveri apuun, jolloin toinen vanhemmista pääsi johonkin muualle nukkumaan ja kaveri ja toinen vanhempi valvoivat sitten vauvan kanssa. Toista ei kyllä arvannut jättää yöksi yksin vauvan kanssa, tietäen ne aamuyön epätoivon hetket, jolloin hermot menee ja itsestään löytää aivan uudenlaisia puolia...
Voimia ja jaksamista!
-zel ja skidius 3kk
Tosin kaukaiselta menneisyydeltä myös :)
Meillä oli alkuviikot juuri tuollaista. Lopulta lapsi rauhoittui yleensä tissille, mutta sitä ennen oltiin huudettu ja rimpuiltu tissillä tuntikausia, kanniskeltu ympäri huushollia vuorotellen, ajelutettu vaunuilla matonryppyjä pitkin jne. D-tippojen vaihto taisi meillä auttaa vähän. Mutta lopulta auttoi aika. Eli ajan kuluessa - taisi olla aika tarkalleen ristiäisten jälkeen - huomattiin että oltiin nukuttu koko yö vain muutaman syötön turvin, ilman huutokonsertteja. Painajaismaiseltahan se välillä tuntui, mutta tosiaan loppui kyllä aikanaan. Itse otin sen asenteen, että tämä on nyt tätä (käyttäkää te toki lapsi lääkärissä tai v-terapeutilla tai millä vaan jos siltä tuntuu) ja meillä nukutaan silloin kun lapsi nukkuu päivällä jos yöt valvotaan. Koitettiin samalla luoda aktiivisesti iltarutiineja ja erottaa päivää ja yötä valoisuuden vaihtelulla ym. Lopulta tosiaan huudot loppui ja nyt ovat muisto vain. Voimia teille tuohon vaiheeseen!
olet saanutkin ja vyöhyketerapeutille meno on varmasti ihan hyvä juttu. Meidän vauva ei siitä tosin saanut apua, ja täytyy sanoa et pettymys oli kova kun olin siihen luottanut kuin kallioon. Mikä auttoi meillä vähän oli se, kun jätin Disflatyl-tipat pois. Toden totta, se mikä pitäisi vatsavaivoihin auttaa meillä lisäsikin niitä.
Tuon luokan väsymys ihan varmasti hajottaa, kokemusta on minullakin kolmen vauvan verran... En kyllä tähän osaa muuta sanoa kuin VOIMIA!!!!!!