Onkohan lapseni terve? Luulen, että hänellä on ad/hd tms..
Poika on niin sanotusti "all over the place" ihan jatkuvasti. Mikään ei suju mallikkaasti vaan kaikki menee juoksuksi, pelleilyksi ja huitomiseksi.
Pukemiseen menee yleensä vähintään 30min, kaikki muut odottavat jo ulkona, kun herra vaan juoksee ja heittelee vaatteitaan. Syöminen ei suju, poika pyörii tuolillaan, leikkii lusikallaan, ruuallaan ja mukillaan. Nukkumaan käydessä potkii peittoaan, puhelee pehmoleluileen, pyörii, hyörii ja yrittää pois sängystä. Vessassa käyminen menee hanalla lotraamiseksi ja vessan vetelyksi, ilman että saisi housunsa alas ja tarpeensa tehtyä.
Poika on nyt keväällä täyttänyt 3. Auttakaa. Minulta tuntuu loppuvan keinot tuon lapsen kanssa. Pojalla on kaksi vanhempaa sisarusta, joilla ei todellakaan ole ollut mitään tälläistä. Paljon on heidänkin kanssaan koettu, mutta tämä on jotain mitä en voi edes verrata heihin. Tämä on jotain mitä en ole muillakaan tuttavapiirissä nähnyt. Mitä tehdä?
Kommentit (18)
Välillä saattaa mennä tunninkin verran, että nukahtaa. Vauvanakin nukkui ihan hyvin, vaikka oli koliikkia alkuun.
Pojalle pitää suuttua joka kerta ennen kuin uskoo ja tottelee.
Hän on ollut pienestä asti kova menemään. Siitä saakka, kun lähti 8 kk:n iässä liikkeelle niin on pitänyt olla silmät selässä, sillä koskaan ei tiedä mitä poika saa päähänsä.
ap
Vai haetaanko taas av-diagnoosia, kun ei huvita tai osata pitää kuria?
jos ei homma ala rauhoittua 5v mennessä (silloin aivojen pitäisi kypsyä rauhoittumiseen), niin diagnoosille (tuesta puhumattakaan) voi olla tilausta...
Onko lapsi hoidossa? Miten siellä reagoidaan/mitä siellä sanotaan?
Oma poikani oli samanlainen, ollut ihan pienestä pitäen. Juurikin kolmivuotiaana th lähetti lääkärille adhd-epäilyn takia, mutta lääkäri totesi, että aika normaali leikki-ikäinen, vähän vilkkaampi vain. Lääkäri sanoi minulle aika lailla näin "kyllä orjakasvattamo (koulu ja tarha) tasapäistää" =D Okei, ehkä en odottanut ihan tuolla tavoin asiaa sanottavan mutta asia meni perille.
Poika meni srk:n kerhoon (kaksi kertaa viikossa) ja edistystä tapahtui heti. Jaksaa keskittyä enemmän, on hieman jopa rauhoittunut eikä joka asiaa tarvitse kymmentä kertaa sanoa, viisi kertaa riittää...
Tuohon asti lapsi oli siis ollut kotihoidossa.
Ei tuo poika vieläkään rauhallisuuden perikuva ole, viiden minuutin paikallaan olokin tuntuu olevan tuskaa (on nyt siis 5v).
Mitään vinkkejä en tosiaan osaa sanoa. Kärsivällisyyttä tarvitaan ja todella jämäkkää asennetta ja mahdollisia rangaistuksia (ovat ainakin meillä toimineet jonkun verran).
kysellyt neuvolasta? Lapsella voi toki olla adhd tai sitten vaikka si-häiriö. En tiedä missä iässä toimintaterapiaan kannattaa mennä/lähettävät, mutta kysy moisesta. Jos si-ongelma, niin ikä ja tietyt aika pienet temput lopulta voivat auttaa asiaa paljonkin. Mutta selvitä itsellesi mikä lapsella on, niin osaat suhtautua paremmin ja on ehkä toimivammat jipot takataskussa
kysellyt neuvolasta? Lapsella voi toki olla adhd tai sitten vaikka si-häiriö. En tiedä missä iässä toimintaterapiaan kannattaa mennä/lähettävät, mutta kysy moisesta. Jos si-ongelma, niin ikä ja tietyt aika pienet temput lopulta voivat auttaa asiaa paljonkin. Mutta selvitä itsellesi mikä lapsella on, niin osaat suhtautua paremmin ja on ehkä toimivammat jipot takataskussa
Neuvola-aika on ensi viikolla ja otan asian kyllä siellä puheeksi. Lapsi on 2 pvä/vko päiväkodissa, missä on kanssa vauhdikas, mutta ei ilmeisesti samoissa mitoissa kuin kotona.
Harmittaa vaan isompien lasten puolesta, kun pitää olla niin saamarin tiukat rajat ja rytmi. He kärsivät kovasti pikkuveljen toilailuista.
ap
Tapahtuiko jotain muutosta rokotusten jälkeen? Oletko kokeillut jättää pois hiilarit ja sokerit vähäksi aikaa?
Enkä muutenkaan usko tämän olevan rokotusten syytä. Lapsi on mielestäni ollut aina (nätisti sanottuna) vauhdikas.
Sokeria käytetään todella vähän. Herkkuja meillä syödään tosi harvoin. Hiilarit on kyllä ruokavaliossa.
ap
vilkkaus on piirre, jossa sinänsä ei välttämättä ole vikaa, mutta meidän kulttuurissa se aiheuttaa törmäyksiä. Ajattelen, että kaiken a ja o on se, että teet mitä teet, näytät lapselle jatkuvasti, että pidät hänestä omana itsenään. Ja varmasti juuri säännölliset elämäntavat pitävät hieman kuosissa. En ole mikään tämän alan asiantuntija, mutta muistan menneiltä vuosilta erään äidin, jolla oli vilkas poika, joka myöhemmin tarhavuosinaan muuttui aggressiiviseksi. Pojalla tietysti oli jatkuvana riskinä, että tapahtuu onnettomuuksia, kun menoa riitti, mutta mua jotenkin säälitti, kun muut pienemmät lapset laskivat liukumäkeä, mutta tämän pojan piti istua hiekkalaatikolla leikkimässä äidin määräämällä tavalla, koska muuten "sattuisi kuitenkin jotain". OK, turvallisempaa kyllä, mutta varmasti myös lapselle tosi turhauttavaa! Eli toivottavasti ap:n lapsella on myös tilaisuus juosta ja pomppia ihan luvan kanssa. Voimia.
mutta 3v on oikeasti tosi pieni vielä käymään yksin vessassa ja pukemaan itse. Kaikkea superkiinostavaa on aina matkalla eikä niitä tylsiä juttuja jaksa muistaa.
mä uskoin kanssa kun tarhan täti oli sitä mieltä että nyt pitää tutkia kun on niiin vilkas poika. Neurologi sanoi tutkimusten jälkeen lapsen olevan täysin terve, vilkas, iloinen ja erittäin voimakastahtoinen poika. Hälyyttävää on kuulemma jos ei katso silmiin, ota kontaktia, ystävyyssuhteet ei toimi tai ei tottele edes kovaa komentoa.
Mutta koska mulle itselle on suuri helpotus saada lääkärin mielipide kun kaikkea aivovammasta adhd:hen on käynyt mielessä. Yksityisellä aika maksoi alle 90e ja niin sen väärtiä. Sen lisäksi voi mennä neuropsykologin kartoitukseen jos vielä arveluttaa.
Suomessa on tärkeää että lapset ei näy eikä kuulu joten se myös ajaa ihmisiä ajattelemaan että lapsessa on jotain vialla jos se ei ole hiljaa ja tottele :)
Tsemppiä!
p.s meillä myös herkkä ja varovainen sisko joten yö/päivä asetelma on tuttu.
Hyvä, mielenkiintoinen, ja haastava pieni ihminen menee sun kanssas ihan hukkaan. Tollanen lapsi tarttee kokoajan mielekästä tekemistä ja menemistä, älä vertaa sitä muihin lapsiisi, anna tilaa sen personallisuudelle . Ja jokaisesta perheestä löytyy aina syntipukki, sääli sitä poikaa.
Itsellä on vaikeaa ADHD:tä sairastava lapsi ja olen täysin eri mieltä kanssasi. ADHD lapselle on todella tärkeää että elämä on rauhallista ja hyvinkin samanlaista aina. Rutiinit oltava aina samat.
tietenkään tiedä koko totuutta mutta ap:n kuvauksesta päätellen meillä on ihan samanlainen 3-vuotias poika. Kotona kaikki on hankalaa, syömisen kanssa saa taistella (kiemurtelee, keskittyy ihan kaikkeen muuhun, voi kestää jopa tunti ja pari jäähyä siinä välissä että saa ruuan syötyä), pukeminen on vänkäyksen takana jollei sitten olla menossa johonkin, joka on todella mieluisaa. Nukkumaanmennessä jää yksin sänkyyn (kyllä tästäkin taisteltiin ja lopulta lahjomalla suostui, nyt sujuu) mutta tuhertaa ja pyörii ja hyörii siellä varmaan sen tunnin ennen kuin nukahtaa. Onneksi ei tarvitse enää vieressä istua.
Mutta päiväkodissa käyttäytyy ihan mallikkaasti. Syöminen ja kaikki muutkin rutiinit sujuvat.
Omasta mielestäni on vaan hyvin voimakastahtoinen, temperamentikas ja vilkas lapsi. Paljon vaatii ohjausta, komentelua, mielikuvitusta vanhemmiltakin. Sekä uhkailua, lahjontaa ja kiristystä. Mutta johdonmukaisella toiminnalla ollaan menty eteenpäin. Ollaan jouduttu lähtemään kylästä ja kaupasta kesken pois, ollaan jouduttu jättämään ruokailu kesken. Taistelut ja raivarit ovat pitkiä ja hikisiä, mutta ne on vain taisteltava tai seuraava kerta on vielä hankalampi.
Ja kyllä muakin harmittaa isompien sisarusten puolesta, jotka jäävät vähemmälle huomiolle kun osaavat käyttäytyä ja tämä yksi vie äidin voimat (isällä ei hermo kestä alkuunkaan, ovat yhtä voimakastahtoisia ja itsepäisiä) ja huomion.
Nukkumaan ei malttaisi mennä, nousee kipeänäkin ylös leikkimään...päiväunia ei olekaan nukkunut vauvaiän jälkeen. Simppelit, ikätasoiset käskyt eivät pysy päässä, päivittäin käydään läpi samat jutut. Juoksee kaikkialle, koko ajan pitää olla liikkeessä. Jos joutuu esim. odottamaan jotain, juoksee sen ajan sitten ympyrää.
Päiväkodissa karkailee, rähisee ja on väkivaltainen (kotona ei). Vaikka siirtyi erityisryhmään ja meille vähäteltiin alkuun näitä käytösoireita, ovat ottaneet sanansa takaisin ja me olemme nyt matkalla kohti SI-terapiaa :). Paljon olen saanut vängätä asiantuntijoiden kanssa, jotka ovat nähneet poikaa vajaan tunnin ja väittäneet että ihan normaali, rauhallinen poika...niin, kai nyt on, kun tapaamispaikka on kiinnostava (= täynnä leluja), mukana on vain äiti ja hra/rva asiantuntija olettaa näkevänsä samaa riehumista kuin päiväkodissa...;) Kyllä poika siis osaa keskittyäkin ja kuuntelee esim. pitkiä satuja mielellään.
Olen yrittänyt kertoa omia havaintojani mutta yleensä minulle hymyillään kuin pikkulapselle ja mitätöidään kertomiseni. Esim. olen havainnut, että lapsi rauhoittuu hyppiessään trampoliinilla ja meneekin sinne usein, kun käy ylikierroksilla. "Ettei vaan olisi kuitenkin niin, että hän siinä liikkuessaan väsyy ja..." Joo, siitä varmasti onkin kyse, kun kohta 4 vuotta täyttävä ei nuku edes päiväunia (= ei väsy ja yöllä nukkuu vain rättiväsyneenä)!
Eli siis siirtymätilanteet (= syömisestä levolle, kotoa ulos jne.) ovat yleensä mahdottoman vaikeita pojalle. Olemme tehneet päiväkodin (ja maalaisjärjen) ohjeiden mukaan jo kauan, mutta niistä ei ole kauheasti apua. En myöskään pidä siitä, miten jokaisessa vasu-keskustelussa näitä samoja ohjeita toistellaan mantrana- luulevatko, ettemme toteuta niitä??
Rutiinit on ja niistä pidetään kiinni.
17
ja luulen, että koska kyseessä on tyttö, niin aiheuttaa vielä enemmän huomiota esim. tarhassa.
Reagoi kaikkeen ympäriönsä tapahtumiin ja huomio kiinnittyy milloin minnekin. Millään ei jaksaisi tehdä loppuun asioitaan.
Etenkin tuo pyöriminen ja hyöriminen nukkumaan mennessä ja jatkuva sählääminen ruokapöydässä ovat enemmän kuin tuttuja. Paikallaan on nukkuessaaan ja kipeänä.
Mä uskon toistaiseksi vain vilkkauteen, joka ei oikein sovi rauhallisuutta vaativaan sisäelämäään ja tavoitteelliseen asioiden harjoitteluun. Erityislastentarhanopettaja on nyt kuuulemma "tarkkaillut" lastamme, tuomion kuulemme ensi viikolla.
Katselen välillä kateellisena rauhallisia lapsia, jotka ovat paikallaan (tämäkin on niin outoa meillä). Toisaalta oma on tuhat kertaa ihanampi kuin arat hissukat. Vanhmepien hermoja kyllä koetellaan.
Nukkuuko hyvin, entä vauvana?