Läheiseni on mielisairas
Vaatii suunnattomasti voimavaroja a) kestää häntä, b) koettaa selvitä omista ongelmistani, jotka johtuvat pitkälti läheisestä c) teeskennellä hänet tunteville, että kaikki on hyvin. Vain pari ystävääni tietävät koko totuuden. Katkeroidun pian täysin, koska tämä läheinen lyö toisella kädellä ja viittoo nousemaan ylös toisella. Ulkopuoliset näkevät jotakin mikä ei ole totuus. Ikävintä on se, että moni ei edes halua nähdä oikeaa totuutta kateuden tunteidensa takia. Heille sopii tämä vääristynyt kuva. Onkohan muita vastaavassa (mt-ongelmaisen vaikutuspiirissä) tilanteessa?
Kommentit (7)
Ex-miehelläni oli mt-ongelmia, joita viimeiseen asti vähäteltiin ja salailtiin niin potilaan itsensä kuin sukulaistenkin toimesta. Kulissia on todella raskasta pitää yllä, hae itsellesi asiantuntevaa apua ja vertaistukea.
Oli pakko purkaa jonnekin paha olo. Vertaistuki-ryhmä tai omaisten voimaterapia voisivat olla oikea ratkaisu. Luulin vuosia olevani itse sairas. Alan nyt vasta havahtua siihen, että oireiluni ovat seurausta saamastani kohtelusta eikä päinvastoin. Läheisen lähipiirin yritän säästää koko totuudelta, vaikka toivon ainakin yhden heistä aavistelevan asioiden oikean laidan ja ymmärtävän minua. AP
MIksi pidät kulissia jopa miehen vanhemmille?
Minun miehelläni on myös mielenterveysongelmia ja paljon helpotti kun päätin ettei mun tartte joka suuntaan niitä kulisseja yrittää pitää. Läheisiltä en yritä salata mitään, ja se on helpottavaa.
Vaikea on myös ylläpitää kulissa mm. anoppilan suuntaan, jossa siis ollaan autuaan tietämättömiä joka päiväisistä ongelmistamme.
En tiedä missä kohdassa se laki on muutettu, mutta tänä päivänä ei melkein kukaan pääsisi naimisiin kun kaikilla on lääkitys. Siksi laki varmaan muutettiinkin? Mikä oli kyllä virhe.
uudelleen ja uudelleen. Ensin hän löi minua vuosikausia henkisesti rammaksi ja nyt hän sitten pilkkaa minua muiden edessä kuinka olen rampa. Korottaen itsensä jalustalle. Tämä kuvio on niin sairas, etten usko että moni muu olisi tästä selvinnyt läpi hengissä. AP
Kulissia pidetään kahdesta syystä miehen vanhemmille. 1) He ovat suuri syy mieheni sairastumiseen 2) Asian käsitteleminen heidän kanssaan johtaisi totaaliseen välirikkoon, jolloin lapsilta menisi mummu ja vaari. Jossain vaiheessa kissa varmasti pitää nostaa pöydälle, mutta enpä tekisi sitä nyt kun mies on riekaleina ja epävakaa ja itsekin taistelen tietäni eteenpäin arjessa. En suoraan sanottuna edes uskalla ajatella, mitä siitä välienselvittelystä seuraisi.. Eli pää pensaaseen piiloon vielä
miehelläni on mt-ongelmia joista ei tiedä kuin pari minun ystävääni. Varsinaista diagnoosia ei ole, harhainen masennuspotilas hän kuitenkin on. Itse käyn voimavaraterapiassa henkilön luona joka erikoistunut mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien OMAISTEN hoitoon. Ilman sitä ja lapsia en pysyisi pinnalla. Tämä on raskasta. Jaan tunteesi täysin. Vaikea on myös ylläpitää kulissa mm. anoppilan suuntaan, jossa siis ollaan autuaan tietämättömiä joka päiväisistä ongelmistamme.