Meille tuli töihin eräs jo vähän iäkkäämpi nainen.

enkä tunnista näistä itseäni. Työpaikat on täynnä korkeasti koulutettuja 50 vuotiaita hyvissä tehtävissä olevia naisia. Tuskimpa useatkaan ovat vielä mummoja kun yleensä minun piireissä lapset tehdään myöhään ja omatkin lapset käyvät pitkät koulutukset ennen kuin lapsia aletaan tekemään. Isekkin olen 50 juuri täyttänyt ja minulla on oma tyttö 6 vuotias enkä edes hänen kuviaan kahvitunnilla näyttele.. Olen hyvässä asemassa ja minua ei todellakaan voisi joku vastavalmistunut alle kolmekymppinen korvata..naurattaa ajatuskin. Eli siis ketä nämä mummot oikein ovat..kysyn vaan? Haloo..tulkaa nykyaikaan sieltä mökeistänne..nykyajan viisikymppiset eivät ole todellakaan mummoja ainakaan minun piireissä.

Naurattaa ajatus, että joku olisi sitä mieltä, että mut pitäisi kärrätä pois työmarkkinoilta. Vielä tässä mietin koko ajan, mitähän sitä opiskelisi ja vaihtaisiko työtä johonkin mielekkäämpään. Vaihdevuosioireet ei vaivaa enkä lapsistani kuvia esittele, eikä lapsenlapsiakaan ole vielä aikoihin, kun omat lapset on vasta alakoulussa.

Yleiselläkin tasolla huvittaa, kun ystäväpiiri alkaa olla jo tällä 50 paremmalla puolella, eikä kukaan ole taatusti tuollainen!

Lukisitko viestini?

Et sinä voi sanoa että tiedät miten lapsensa menettäneen kanssa ollaan! Se on jokanen ihminen omanlaisensa ja jokasella on omat ongelmansa, ette te voi vaan tajuta ettei lapsensa menettänyt ole mikään tautinen joka ei enää koskaan kykene katsomaan kuvia lapsista, moni hankkii uusia lapsia vaikka lapsi kuolee.



Antakaa nyt ihmisten olla. Jos ei halua katsoa kuvia niin ei katso. Kyllä aikuinen osaa sanoa ettei niitä katsoisi. Minä katson mielelläni toisten lapsien kuvia, se jos joku on kamalaa että SINÄ joku vieras päätät ettet jaa elämääsi minulle koska SINUSTA tuntuu että MINUSTA tuntuu jollekin!!!!



Ei se mene niin, johan te ihmiset minulle lapseni menettäneelle sanotte "elämä jatkuu" niin olkaa sitten sillä lauseella itsekin! Kuin että alatte kohtelemaan toisia jotenkin erilailla.



9