Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tuleva anoppi

Vierailija
19.05.2011 |

Suhteeni avopuolisoni äitiin on tuntunut kovin vaivaantuneelta koko kuusivuotisen seurustelumme ajan. Nyt kun olen kuudennella kuulla raskaana, huomaan juttelevani hänen kanssaan huomattavasti vapautuneemmin, ja sellainen pienoinen alemmuden tunnekin on kadonnut johonkin.



Olenko itse itsevarmempi kasvavan mahani takia, vai onkohan tuleva mummo innoissaan jälkikasvusta? Vai onko hän vaan hyväksynyt sen tosiasian, etten ole menossa mihinkään ja käyttäytyy sen mukaan.;)

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
19.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että kuulisin mieluusti muiden kokemuksia samanlaisesta tilanteesta, en niinkään pelkkiä arvailuja omastani. :)

Vierailija
2/5 |
19.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja anoppi mulle. Valitettavasti anoppi kertoi minulle, että hän ei halua minun hankkivan enempää lapsia. Siitä alkoi meidän välirikko.



Toivottavasti sulle käy paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
19.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

käytöstä anopin suunnalta..

Vierailija
4/5 |
19.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

esim sä olet lääkäri ja anoppi sitten opettaja niin teille voi tulla suukopua.Näin ainakin mieheni suvussa kävi.Lääkäri-vaimo soitti suuta myös appiukolle ja appi PAKOTTI PYYTÄMÄÄN ANTEEKSI KAIKKIEN KUULLEN.

Vierailija
5/5 |
19.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsellä kävi vähän toisin. Ennen raskautta välimme olivat asialliset, mutta etäiset. Tavatessaamme juttelimme niitä näitä, ei mitään kovin henkilökohtaista.



Raskaus sai anopin tekomaireaksi ja hän rupesi soittelemaan suoraan minulle ja tiedustelemaan kaikenlaisia veriarvoja ja mahan sf-mittoja tms. joita pidän suht henk.kohtaisena tietona. Hän yritti puuttua myös vaikka mihin asioihin.



Konflikti tuli hieman ennen laskettua aikaa, kun ohimennen tuli puhetta siitä, miten hauskaa on sitten tulla meille vauvaa katsomaan. Anoppihan melkein itkua väänsi, että hänen on pakko saada tulla sairaalaan vauvaa katsomaan. Yritimme sanoa, että ei sitä tiedä mitä siinä vaiheessa ajattelee ja millaisessa kunnossa on, että katsotaan sitten. Ei tämä anopille käynyt vaan riidan siitä kehitti. Sai minutkin tokaisemaan, että hyvän isovanhempi-suhteen kannalta ei ehkä ole parasta, että tunkee kutsumatta eikä kunnioita tuoreen äidin toiveita.



No, lopulta synnytys sujui suht normaalisti ja toivotin tervetulleeksi sairaalaan katsomaan. Eipä tullut anoppi, kun oli silloin hoitamassa toisia lapsenlapsiaan, eikä heidän kanssaan halunnut sairaalaan tulla. Kauhean haloon siis nosti etukäteen ihan tyhjästä.. lopulta ehti tulla vauvaa katsomaan vasta viikon ikäisenä..



Sama on jatkunut. Etukäteen tehdään kauhea haloo kaikesta, mutta oikeasti ei sitten mitään tehdä käytännössä. Piti kauhean tärkeänä, että hänelle luvataan että saa sitten hoitaa vauvaa, mutta vielä ei ole kertaakaan edes kyläreissulla mitään ihmeempää halunnut vauvan kanssa tehdä. Pari minuuttia pitää sylissä ja se siitä.



Helpompaa minulla on nyt, kun tiedän voivani luvata anopille kaikenlaista lapseen liittyen, kun käytännössä ei mitään tapahdu (yökyläilyt tms.) Ei ole vielä kertaakaan edes vaihtanut vaippaa tai syöttänyt vauvaa (vauva 8kk).