Lue keskustelun säännöt.
Annoin lapselleni äsken luunapin kun heitti mun otsaan lapion.
18.05.2011 |
Ja kyllä kaduttaa,en oo koskaan käyttänyt fyysistä väkivaltaa,enkä hyväkksy sitä,nyt automaattisesti annoin sen luunapin,lapsi alkoi itkemään,ja selitin hänelle syyn miksi annoin ja pyysin anteeksi.
Miksi mua silti harmittaa kun annoin luunapin.
Kommentit (13)
on käynyt vähän samoin, että vastustan fyysistä kuritusta, mutta silti ikäänkuin selkäytimestä tulee läpsästyä. Huono olo kyllä tulee. Sitä on silloin jotenkin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asia on selvitetty, nyt alatte muihin hommiin. Noin voi käydä, pääasia, että tajusit itse ja koet huonoa oma-tuntoa.Itse näpsäytin taaperoa sormille kun räpläsi jatkuvasti lieden nappuloita...täysin turha toimenpide, mutta ei toki ikuisuuksia vaikuttava, vakava moka. Paha olo tuli silti.
tuollaiset primitiivireaktiot pääsee yllättämään. Minäkin olen läppäissyt lastani, kun tämä reilu yksivuotiaana yhtäkkiä puraisi minua (ei ollut koskaan ennen tehnyt sitä). Olin läppäissyt häntä ja karjaissut EI jo ennen kuin edes tajusin mitä olin tehnyt. Kamala olohan siitä tuli, ja kamalaa huomata ettei voi kontrolloida omaa käytöstään.
On hyvä juttu että sinulla on paha olla, etkä yritä oikeuttaa käytöstäsi selittelemällä. Tuollaisiin tilanteisiin löytyy paljon parempiakin toimintamalleja kuin luunapit ja läppäisyt, ja kun ne ottaa käyttöön, on tilanne jotenkin niin paljon paremmin hallinnassa että elämä on kaikille paljon parempaa. Minä en ole tuon yhden kerran jälkeen koskaan käynyt lapseeni käsiksi, ja lapsi on nyt kolmevuotias. Aina kun meinasi hermo mennä, sanoin itselleni että SEIS, just nyt et ajattele järkevästi. Jo ihan muutaman sekunnin odottaminen pysäyttää tilanteen ja itsensä saa hallintaan.
Voimia sinulle ap, ei ole äitinä olo aina helppoa! :9
miehelleni en uskalla kertoa ja mitäpä se hänelle kuulukaan,hän on väkivaltaa ja kuritusta vastaan.
Asia on nyt selvitetty ja lapsi nukkuu päikkyjä.
Tuo hyvä keino toi SEIS juttu täytyy kokeilla,itellä palaa käämi liian helposti :/
että itse hajotin viime viikolla muumimukin keittiön pöytään, siis ihan kuin selkäytimestä sekin. Olen ottanut lasta kovakouraisesti kiinni joskus ja vienyt esim omaan huoneeseen jäähylle ja potenut huonoa omaatuntoa tästä toiminnasta. Eipä tuollaista 6-vuotiasta kovin hellin ottein vastoin tahtoaan mihinkään liikuteta. Nyt siis keskityin pelkästään siihen, että en koske lapseen vaikka mikä tulisi. Kerran olin ehtinyt "varoittaa" että lopeta, äitiä suututtaa tuollainen. Ei lopettanut. Murjaisin sitten kädessäni olleen kahvimukin keittiön pöytään palasiksi ja sanoin sanottavani 6-vuotiaalle näsäviisastelijalle; lapsi lopetti mutta pelästyi kyllä kamalasti ja itki kovasti pelästystään. Jälkeenpäin mietin että ei tämä kyllä ainakaan parempi toimintamalli sitten ollut..(?) Aina saa olla huono omatunto toimi niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ap on paska mutsi yms.. noh ehkä jokainen vanhempi tekee virheitä,pitää vaan alkaa miettiä uusia tapoja,ettei noin tapahtuisi. Meillä siis uhmaikäinen lapsi joka ei viel osaa puhua,niin uskon kun alkaa puhumaan,kommunikointikin on helpompaa.
Mä en pidä luunappia tommosessa tilanteessa pahana. Itse en olisi kyllä pyytänyt anteeksi, sekoittaa vaan lasta että äiti on epäjohdonmukainen.
En siis kyllä itse viljele luunappeja tai muuta, en muista käyttäneeni koskaan, mutta silti ymmärrän tuollaisissa tilanteissa. Kylläpä ne muutkin eläinlajit välillä laittaa jälkeläisensä ruotuun... Ja kun pienet eivät välttämättä kauheasti ymmärrä vielä kauniita puheita hyvästä käytöksestä.
Ja en ymmärrä miksi pitää potea huonoa omaatuntoa jos kuusivuotiasta niskuroivaa kantaessa joutuu käyttämään kovempaa otetta; eihän se muuten pysy sylissä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni fyysinen kuritus kuten luunappi tai tukistus on aivan paikallaan ja hyväksyttävää. Tämä nykymaailman koskemattomuushössötys on mennyt jo aivan liiallisuuksiin ja kaikki järkevä ajattelu on heitetty ulos ikkunasta.
Kouluissakin olisi rauhallisempaa jos opettajilla olisi edes jotain kurinpidollisia keinoja jäljellä. Kasvatukseen kuuluu kuri ja niin se on muillakin lajeilla.
meilläkin ja on sitä pyydetty anteeksi ja kyllä lapsi sen pian unohtaa! Älä huoli ap!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen yllättänyt puremasta tai potkimasta vauvaa. Ne on olleet niin hurjia tilanteita, että jotenkin jo ennen mitään ajatusta tarttuu johonkin kiinni mikä katkaisee tilanteen.
En halua käyttää varsinaisesti ruumiillista kuritusta, mutta minuakin on joskus otettu tukasta. Se ei niinkään sattunut, vaan osoitti miten tosissaan äiti oli. En tiedä vielä mitä itse haluan tehdä hankalissa tilanteissa, lapset on vielä sen verran pieniä. En kuitenkaan mielelläni edes tartu hiuksista.
vaan lain mukaan rangaistavaa. Vanhemmuus on sinulla pahasti hukassa, jos mielestäsi kuri on sama asia kuin lapsen pahoinpitely. Ihminen, jolla on taitoa kasvattaa, pystyy pitämään kuria ilman fyysistä koskemista.
Mitäköhän siitä tulisi, jos opettajat ja päiväkotien työntekijät alkaisivat sinun oppiesi mukaan läpsimään lapsia?
Ap:n tilanne on aivan ymmärrettävä. Kuten sanoin, vahinkoja sattuu ja tärkeintä on, että itse ymmärrät tehneesi väärin ja kadut tekemääsi. Kyseinen kirjoittaja taas on niin pihalla kuin vain voi olla.
Pieni fyysinen kuritus kuten luunappi tai tukistus on aivan paikallaan ja hyväksyttävää. Tämä nykymaailman koskemattomuushössötys on mennyt jo aivan liiallisuuksiin ja kaikki järkevä ajattelu on heitetty ulos ikkunasta.
Kouluissakin olisi rauhallisempaa jos opettajilla olisi edes jotain kurinpidollisia keinoja jäljellä. Kasvatukseen kuuluu kuri ja niin se on muillakin lajeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan lain mukaan rangaistavaa. Vanhemmuus on sinulla pahasti hukassa, jos mielestäsi kuri on sama asia kuin lapsen pahoinpitely. Ihminen, jolla on taitoa kasvattaa, pystyy pitämään kuria ilman fyysistä koskemista.
Mitäköhän siitä tulisi, jos opettajat ja päiväkotien työntekijät alkaisivat sinun oppiesi mukaan läpsimään lapsia?
Ap:n tilanne on aivan ymmärrettävä. Kuten sanoin, vahinkoja sattuu ja tärkeintä on, että itse ymmärrät tehneesi väärin ja kadut tekemääsi. Kyseinen kirjoittaja taas on niin pihalla kuin vain voi olla.Pieni fyysinen kuritus kuten luunappi tai tukistus on aivan paikallaan ja hyväksyttävää. Tämä nykymaailman koskemattomuushössötys on mennyt jo aivan liiallisuuksiin ja kaikki järkevä ajattelu on heitetty ulos ikkunasta.
Kouluissakin olisi rauhallisempaa jos opettajilla olisi edes jotain kurinpidollisia keinoja jäljellä. Kasvatukseen kuuluu kuri ja niin se on muillakin lajeilla.
Niihin on evoluution mukana kehittynyt usb-liittymä.
Miten sinä puutut asiaan, jos lapsi on vaikkapa vauvan kimpussa tai tekemässä jotain todella tyhmää eikä usko puhetta? Tai kieltäytyy menemästä jäähypenkille?
ihmisiä. Se että sua kaduttaa, kertoo että sinulla on omatunto.
Minä myös annoin yhden luunapin aikoinani ja niin paha mieli tuli siitä melkein enemmän itselle kuin lapselle, että sen jälkeen en ole koskaan enää antanut...