Eron hetki?

Ihan tosi missä kohtaa menee se raja milloin täytyis kaivaa itsestään voimia j aottaa ero. Parisuhde on ihan retuperällä, satutamme vaan toisiamme kun jatkamme yhdessä. Ja jatkuva riitely satuttaa lapsiamme.. Olo on ihan loppu, yksinäinen ja tyhjä... Oon aikani koittanut saada asioita muuttumaan, mutta yksin se on kovin vaikeaa. Tilanetta pahentaa viel se, et odotan kolmatta lastamme... Miehellä on omat jutut, omat menot, oma elämä, mulla vaan koti, ja en oikeen jaksa tätä enää... Eilen kun otin asian puheeksi, että ooon loppu, miehen reaktio oli se, et jos mä lähden tästä suhteesta, hän vie lapset multa, ja tekee elämästäni helvetin, hetken päästä kirjotteli pedistä ruikutusvietiä ja taas hetkenpäästä nousi raivoomaan mulle... Keskustele nyt tollasen kanssa sit jotain järkevää... Apua...