G: Millainen nuori nainen olit 20-vuotiaana, missä asuit ja mitä teit?

Kävin töissä ja asuin mieheni kanssa maalla. miehen rakentaessa meille omaa punaista kotia ja raivaten sitä perunamaata suohon, minä leivoin rieskoja ja korvapuusteja leivinuunissa ja kudoin vauvalle nuttua. Välillä soitin kavereille ja kuuntelin heidän bile- ja mies sekoilujaan.

vieraalla paikkakunnalla. Sitten tapasin tulevan mieheni ja elämä alkoi näyttää valoisammalta. Tästä aikaa huikeat 23 vuotta!

Vaikka tätä ei kysyttykään, sitä seurasivat pitkät opinnot, työnteko ulkomailla, lapset, ero, uusi mies, lisää lapsia....

Nyt olen suht seesteinen neljän lapsen äiti, yrittäjä, vaimo. Kaiken kaikkiaan paljon tyytyväisempi elämääni nyt kuin parikymppisenä.

kivassa kolmiossa kaupungin keskustassa. Aika villiä elämää elettiin silloin. Aloin keväällä seurustella nykyisen aviomieheni kanssa, ja loppuvuodesta muutimme yhdessä ulkomaille töihin hänen kanssaan.

au pairina Englannissa.

esikoinen oli kaksosten syntyessä 4 ja toinen lapsi 2v. Sain yo-lakin ollessani 7. kuulla raskaana. Asuttiin ok.talossa, jonka olimme juuri ostaneet. Aloittelimme remonttia.

Olin töissä ja mietin mitä tekisin elämälleni. Tiesin että työ mitä tein ei ollut ihan sitä mistä haaveilin tekeväni loppuelämäni, mutta en keksinyt silloin mitään muutakaan.



Jos olisin ollut oikeasti fiksu olisin ostanut silloin yksiön tai alkanut edes jotain asuntosäästämistä. Ainut asia jota kadun tässä elämässä.



Muuten elämäni oli yhtä bilettämistä, urheilin aktiivisesti, olin kaunis ja hoikka, mutta en edes tienyt sitä ;-)

Yritin etsiä omaa tyyliäni, omaa itseäni ja omaa ammattia.

jonka kanssa olin seurustellut penskasta asti. Siitä alkoi 20-vuotiaana melkoinen sinkkuvaihe, johon kuului seksihurjastelut ja bailaaminen. Homma meni välillä aika överiksi mutta pikkuhiljaa siitä sitten rauhoituin ja normalisoiduin. Opiskelin 20-vuotiaana AMK:ssa ja lähdin syksyllä kaukoitään vaihto-opiskelijaksi.

Olin naivi ja viaton. Perfektionisti. Kunnianhimoinen ja tehokas opinnoissa. Sain unelmien kesätyöpaikan kansainvälisestä projektista. Elämään ei mahtunut mitään muuta, kuin opiskelua, opiskelua, opiskelua. Ei juhlia, ei miehiä, ei irtiottoja kavereiden kanssa. Olin tosikko. Keräsin taidetta ja antiikkia, siskoni kutsui kotiani barokkiluolaksi (*naurua*). Pukeuduin konservatiivisesti, tyyliin kauluspaita, helmet, korkokengät. Kuolasin timanttikoruja. Unelmieni asunto olisi löytynyt Helsingin kantakaupungin wanhoista kortteleista. Haaveilin avioliitosta ja äitiydestä. Selasin aina uusimmat hää- ja vauvalehdet. Olin turhautunut, sillä en tuntenut romanttisia tunteita ketään miestä kohtaan, vaikka sainkin paljon huomiota. Ajattelin, että elän kai sitten yksin ja omistaudun työlle.



Onneksi kasvoin aikuiseksi ja opin relaamaan :) Perhekin tuli perustettua ja elämä on hyvää tässä ja nyt. Aikaa parikymppisenä ei ole ikävä.

Kaikesta mm ,ulkona. mutta oltiin niin rakastuneita. Yhdessä oltu tosi kauan ja tehty 3 lasta lisää.

OKL:een toiselle puolelle Suomea. Ikävöin kovasti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan jäänyttä poikaystävääni ja oikeastaan koko entistä elämääni. En viihtynyt opiskelupaikkakunnallani ja opintoihinikaan en ollut tyytyväinen. Aika rankkaa etsikkoaikaa jollakin tavalla, en kaipaa tuota aikaa lainkaan.

Asustelin 1v lapseni kanssa pienessä kaksiossa.

Muutin omilleni 17-vuotiaana ja tein töitä pari vuotta. Aloitin juuri opiskelemaan, kun sain tietää että olin raskaana. Jätin koulun kesken ja menin takaisin töihin. Sain 20-vuotiaana pojan. Lapsi, minä ja mies asuttiin kaksiossa vuokralla.

aikaa.



Muutin takaisin suomeen, aloitin jatko-opinnot ja tapasin nykyisen mieheni:)



Huh, tuosta on jo liki 20v aikaa.

Opiskelin toista ja kolmatta vuotta ammattiopistossa. (kevät, syksy) Asuin vuokralla kaksiossa, poikakaveri myös asui epävirallisesti. Olimme juuri lopettaneet pirin käytön suonensisäisesti (Meni muutama vuosi ennen kuin hairahduin taas) ja olut maistui. ytävystyin parin luokkalaiseni kanssa vasta silloin paremmin ja kävimme opiskelijabileissä yms.

Minulla oli siellä poikakaveri, mutta suhde ei ollut mitenkään vakava, olin mielestäni liian nuori sitoutumaan.

Halusin nähdä maailmaa ja kokea asioita. Muistelen sitä edelleenkin elämäni parhaana aikana.

kolmatta vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa (nykyisin ex-mieheni). Matkustelimme pari kertaa vuodessa ulkomaille, olimme hyvissä työpaikoissa, opiskelin iltaisin merkonomiksi. Jos olisi tajunnut ja uskaltanut, olisi kannattanut ostaa asunto. Silloin hinnat olivat halpoja 90-luvun puoliväliä. Onneksi emme saaneet lapsia :) sain lapset vasta 29v ihanan mieheni kanssa, ja olin nainen isolla N:llä:)

Asuin yhdessa silloisen poikaystavan (nykyisen aviomiehen) kanssa vuokrakaksiossa. Otettiin juuri koiranpentu (nykyinen jossikka) ja opiskelin sh amk:ssa. Mies opiskeli viela yliopistolla.



Siita onkin sitten tultu kauas :)

yhteen ja kävin töissä. Elätin sivarimiestäni :) Vietimme aktiivista sosiaalista elämää ja haaveilimme vauvasta, joka suvaitsi ryhtyä tekeytymään vasta kolmen vuoden kuluttua.

Olin yhden lapsen äiti, ollut 3 vuotta naimisissa, muuttanut 17-vuotiaana aviomiehen ja esikoisemme kanssa kivaan kaksioon. Ammattikoulun taisin olla juuri suorittanut ja toista odotin.

seurustelin ja asuin yksin vuokralla, opiskelin AMK:ssa.