Oletko koskaan ollut työpaikassa, missä et ole viihtynyt ollenkaan?

Sitten vaan uutta työpaikkaa etsimään. Ei siinä muukaan auta.

Olin kolme viikkoa pesulassa, sitten riitti ja läksin. Palkka oli surkea, työilmapiiri oli surkea, kaikesta haukuttiin, mitään ei opastettu ja kun en yllättäen osannut käyttää koneita joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt niin haukuttiin. Työ oli raskasta ja voimat oli ihan lopussa päivän jälkeen, en jaksanut tehdä muuta kuin tuijottaa kotona seinää ennen nukahtamista. Vessaankaan ei päässyt ilman huutoja vaikka kuumuuden takia oli pakko juoda paljon --> vessahätä. Lain mukaan olisi pitänyt saada myös enemmän taukoja päivän mittaan, sillä lämpötila pesulassa oli niin korkea, eipä saatu. Vuoron päättyessä pomo aina "kannusti" tekemään vielä vähäsen, vain 5 tai 10 minuuttia niin saadaan kaikki alta pois, mutta auta armias jos olisit itse joskus tarvinnut 5 minuuttia aiemmin lähteä tms. Eipä se vaan käynyt. (Siis noista jatkuvista työajan ylityksistä ei maksettu mitään).

Avioliitossa ja kotona työleiri.

Jumalauta mitä skeidaa!

Ylsi ministeriö oli sen verran kamala paikka, että kolme kuukautta riitti. Siinäkin olim se irtisanomisaika ihan liikaa.

En taida muistaa yhtään, jossa oikeasti olisin viihtynyt.



Työpaikat eivät edes ole tuntuneet kunnollisilta.



Ja ihmisetkin ovat olleet sellaisia, että on tullut mieleen, että onks tämä mahdollista.

Sillä paperillahan tuo kuulostaa unelmapaikalta mutta niinhän se on että moni kakku päältä kaunis...mikä siinä paikassa tökki? ap

Työ oli juuri yhtä kauheaa kuin mistä aiempi kirjoittaja kertoi. Erosin kahden kuukauden kuluttua palveluksesta. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

lapsia hoitamassa ja meinasin parissa kuukaudessa tulla hulluksi vaikka oikeasti tykkään lapsista. Ne lapset vaan olivat jääneet niin ilman kasvatusta että huh huijaa!



Esim yksi lapsista varasti multa lompakon taskusta kun halusi sitä katsella. Vasta bussipysäkillä huomasin kun piti bussiin mennä...arvatkaa kiehuinko raivosta! Äiti oli niin väsynyt ja apaattinen ettei jaksanut reagoida mihinkään milään tavalla.

palkka oli loistava, työsuhde audi, olin ns. urani huipulla. hirvee pomo, joka oikeasti huusi yhden osastollamme työskentelevän kanssa kilpaa, ilmapiiri ihan karsee, kukaan ei puhunut mitään, kaikki istuivat vähintään klo 18 asti töissä, töitä kaikille ainakin kahden edestä ja aina jos pääkonttorista tuli käsky (siis ihan mikä vaan, vaikka että hyppikään kyykkyyn ylös) niin sitä noudatettiin pilkun tarkasti juuri sillä kellonlyömällä. Esimiehelläni ei mitään käsitystä mun duuneista vaan kyseli multa viikon päästä, että miten tää pitäisi hoitaa (kun sinulla on niin long experience, että tiedät)... Olin siellä 2,5 kk töissä ja sit riitti. Vieläkin meneen iho kananlihalle. hyi mikä paikka

Työpaikka oli minulle ensimmäinen, joten en voinut verrata parempaan. Nyt olen ollut kohta 15 vuotta toisessa firmassa ja viihdyn työssäni joka päivä :)

Carrolsissa koulun ohella.



V-I-H-A-S-I-N sitä. Mulla oli maailman vittumaisin työkaveri jonka piti opastaa mua mutta käytännössä simputti minkä kerkesi. Ihan kamala akka. Enkä mitään tehnyt oikein, en sitten mitään. Opiskelin media-alaa ja se korpesi tätä ämmää aivan kamalasti.

Työ oli sen ikäiselle niin raskasta että itkin väsymystä iltaisin. Olin kiireisimmässä carrollsissa. Vessataukoja ei sallittu kuin ehka 1-2 kertaa päivässä ja asenne oli se että työntekijät huijaa ja varastaa minkä ehtii.

Irtisanoin itseni 3 viikon jälkeen. Tämä ämmä jonka olisi pitänyt opettaa mua mutta joka käytti aikansa mun kiduttamiseen, totesi vaan että "tiesin ettei susta ole näin vaativaan hommaan". Vaativa ja vaativa, en tiedä, mutta kammottavin duuni IKINÄ.