Tervehtimätön, munaat itsesi
Hei sinä nainen, jolle olen jutellut joskus, koska meillä on olosuhteista johtuen kytköksiä. Olemme naapureita, lapsemme ovat kavereita tms. Olen ollut sinulle ystävällinen, ja ihmisrakas kun olen, pidin sinua lähtökohtaisesti mukavana, mutta syystä tai toisesta et halua tervehtiä minua säännöllisesti kohdatessamme senkään jälkeen, kun olemme keskustelleet - ilmeisesti vahingossa.
Ehkä tunnet sisimmässäsi valtaa ja voimaa jättäessäsi minut huomiotta kokonaan. Todellisuus on toinen. Normaalit ihmiset tervehtivät minua, ja useat ovat jopa ystäviäni. Osoitat olevasi pikkusieluinen ja kummallinen, epävarma ja kenties järkyttävän kateellinen. Ja jäät ulkopuolelle monesta hyvästä asiasta ennakkoluuloisuudellasi.
Ole hyvä vain. Mutta kyllästyneenä tällaisiin tapauksiin joita aina silloin tällöin tulee vastaan haluan kertoa, että olette reppanoita. Hankkikaa itseluottamusta vaikka uudesta harrastuksesta.
Kommentit (12)
Olen pahoillani jos tunnet itsesi loukkaantuneeksi. Useimmiten en tee sitä tahallani. Saatan aivan hyvin kävellä ohitsesi ja miettiä, että mistähän tuonkin ihmisen tunnen ja kun en muista en viitsi tervehtiäkään.
Joskus kuljen niin ajatuksissani etten huomaa ketään. Silloinkaan tervehtimättömyyteni ei ole henkilökohtaista ja jos tuntisit minut paremmin tietäisit sen.
Joskus olen niin väsynyt että ihmiset ympärilläni ahdistavat minua. Silloin en missään tapauksessa halua jäädä jutulle kenenkään kanssa vaan haluan äkkiä päästä kotiin ja pois ihmisten ilmoilta.
Olen siis ajoittain aika epäsosiaalinen. Älä ota sitä henkilökohtaisesti ja koita ymmärtää. Joskus pelkkä nyökkäys ohimennessä riittää.
Kiitos ja anteeksi.
Tarkoitus ei ole olla ilkeä, ylemmyydentuntoinen, tai mitään muutakaan.Olen vaan oikeasti sosiaalisesti kömpelö, ja kun minulta kysytään vaikka mitä lapsilleni kuuluu, vastaan laveasti kertoen kaiken viime aikoina tapahtuneen, ymmärtämättä, että kyseessä oli vaan kohteliaisuuskysymys johon olisi pitänyt vastata parilola sanalla...jne.
Olen pahoillani jos tunnet itsesi loukkaantuneeksi. Useimmiten en tee sitä tahallani. Saatan aivan hyvin kävellä ohitsesi ja miettiä, että mistähän tuonkin ihmisen tunnen ja kun en muista en viitsi tervehtiäkään.
Joskus kuljen niin ajatuksissani etten huomaa ketään. Silloinkaan tervehtimättömyyteni ei ole henkilökohtaista ja jos tuntisit minut paremmin tietäisit sen.
Joskus olen niin väsynyt että ihmiset ympärilläni ahdistavat minua. Silloin en missään tapauksessa halua jäädä jutulle kenenkään kanssa vaan haluan äkkiä päästä kotiin ja pois ihmisten ilmoilta.
Olen siis ajoittain aika epäsosiaalinen. Älä ota sitä henkilökohtaisesti ja koita ymmärtää. Joskus pelkkä nyökkäys ohimennessä riittää.
Kiitos ja anteeksi.
Tarkoitan henkilöitä, jotka tasan varmasti tietävät kuka olen (juuri nämä kytkösasiat), ja jotka selvästi suorastaan tarkkaan harkiten eivät tervehdi.
Mutta tosiaan, suomi on junttilandia, ja käytöstapoja on turha kaikilta odottaa. Ehkä jollain harvalla voi mennä järjettömän suuren ujouden piikkiin.
En halua jäädä tentattavaksesi ja kuuntelemaan sepustuksia kukkapenkin laittamisesta ja huokailuja siitä iten raskasta kaikki on. En halua, että utelet perheeni asioita ja jatkan niiden ruotimista seuravan naapurin kanssa. En halua olla yksi lukuisisita "ystävistäsi", välttelen sinua. Koita nyt ymmärtää, että olet naapurini vain olosuhteiden pakosta. En halua sinua sisään elämääni.
Heilauta vain kättä kaukaa, heilautan takaisin, jos annat minun mennä ohi.
Etenkin työpaikalla tällainen juro käytös hämmästyttää. Eikä tämä ole mikään naisten juttu, miehet ovat samanlaisia.
Periaatteeni on, että aina kannattaa tervehtiä yksi ihminen liikaa kuin yksi liian vähän. Jos epäröit, tervehdi! Siitä ei ole yhtään mitään haittaa, mutta tervehtimättömyydestä on.
Tällaisiin ihmisiin valitettavasti törmää usein.
Ei tervehtimättä tarvitse jättää sen takia, että ei halua jäädä juttusille "tentattavaksi" kuten joku sanoi tuossa. Tervehtiminen kuuluu ihan kohteliaisiin käytöstapoihin ja niitä ei näköjään kaikilla ole.
Minuakin ihmetyttää naapuri, joka tervehtii silloin kun huvittaa ja lopun ajan kävelee ylimielisen näköisenä ohi. Olen jo todella oppinut, että hän on melko tuulella käyvä ja hankala ihminen, eikä minulla ole mitään intressejä jäädä juttelemaan hänen kanssaan yhtään mistään, mutta kai sitä nyt voisi tervehtiä samassa rivitalossa asuvaa naapuria?! Edes nyökätä pienesti vastaantullessa?
Vielä enemmän minua ihmetyttää kuitenkin työkaveri, joka ei tervehdi juuri ketään meitä työkavereitaan. Jossain vaiheessa jutteli mun kans enemmän ja ajattelin, että taitaa olla kuitenkin ihan mukava ihminen. Sitten taas lakkasi tervehtimästä, vastaamasta ihan kohteliasti esitettyihin kysymyksiin, joihin ei edes odota kummepaa vastausta. Mutta ei. Ei tervehditä ketään, kävellään vain ohi. No, hänelle se maksoi viran. Hän on ihan ammattitaitoinen, mutta virkavalintatyöryhmässä oltiin yhtä mieltä siitä, että työyhteisönkin kanssa on tultava toimeen ja viran sai yhtä ammattitaitoinen, normaalit käytöstavat omaava mukava ihminen.
Että voitte miettiä te jurottajat tätäkin mielessänne. Tuo jurotus ja käytöstapojen puute voi maksaa tosiaan vakituisen työn.
Ja tuohon ujouskorttiin, niin kyllä minäkin ole ujo varsinkin isommassa porukassa, mutta ei se estä minua toivottamasta hyvää huomenta kaikille.
ja olet käynyt valittamassa (tyhjästä) ovellamme. En pidä toimintatavoistasi eikä minulla näin ollen ole mitään syytä tervehtiä sinua.
Tiedoksi naapurillemme, jos vielä ihmettelee miksei minua kiinnosta tervehtiä.
Olen pahoillani jos tunnet itsesi loukkaantuneeksi. Useimmiten en tee sitä tahallani. Saatan aivan hyvin kävellä ohitsesi ja miettiä, että mistähän tuonkin ihmisen tunnen ja kun en muista en viitsi tervehtiäkään.
Joskus kuljen niin ajatuksissani etten huomaa ketään. Silloinkaan tervehtimättömyyteni ei ole henkilökohtaista ja jos tuntisit minut paremmin tietäisit sen.
Joskus olen niin väsynyt että ihmiset ympärilläni ahdistavat minua. Silloin en missään tapauksessa halua jäädä jutulle kenenkään kanssa vaan haluan äkkiä päästä kotiin ja pois ihmisten ilmoilta.
Olen siis ajoittain aika epäsosiaalinen. Älä ota sitä henkilökohtaisesti ja koita ymmärtää. Joskus pelkkä nyökkäys ohimennessä riittää.
Kiitos ja anteeksi.
Lisään vain että omassa tapauksessani tiedän että kyseessä on naapuri jne.enkä haluisi olla epäkohtelias.Mutta mutta usein sosiaaliset tilanteet vain saa ahdistumaan yms. Anteeksi pyydän minäkin =) t:4kpl
kun miehesi huutaa ja piruilee ovellamme. Juoruatte muiden ja meidän asioista ihen hirveästi - hankikaa te se oma elämä, jota elää, niin ei tarvitse pyörittää uiden elämää enää enempää sotkuun. Lapsesi (vai ovatko sinun, ehkä miehesi) eivät tervehdi, eivät edes vastaa tervehdykseen ja useampi vuosi on tuota samaa pihapolkua tallattu. Ajattelin jättää sinut rauhaan, kun olen tällainen umpirehellinen suomalainen enkä viitsi enää esittää pelkillä tervehdyksillä hyvää naapuruutta.
En halua jäädä tentattavaksesi ja kuuntelemaan sepustuksia kukkapenkin laittamisesta ja huokailuja siitä iten raskasta kaikki on. En halua, että utelet perheeni asioita ja jatkan niiden ruotimista seuravan naapurin kanssa. En halua olla yksi lukuisisita "ystävistäsi", välttelen sinua. Koita nyt ymmärtää, että olet naapurini vain olosuhteiden pakosta. En halua sinua sisään elämääni.
Heilauta vain kättä kaukaa, heilautan takaisin, jos annat minun mennä ohi.
ja tahallinen täydellinen ignooraus varsinkin jos on jo joskus vaihdettu pari sanaakin ja tiedetään keitä ollaan, on moukkamaista.
Hei, sähän tosiaan ilmaisit jo että heilautat kättä. Mäkin koitin heilauttaa mutta lopetin, kun et vastannut.
ap
kun miehesi huutaa ja piruilee ovellamme. Juoruatte muiden ja meidän asioista ihen hirveästi - hankikaa te se oma elämä, jota elää, niin ei tarvitse pyörittää uiden elämää enää enempää sotkuun. Lapsesi (vai ovatko sinun, ehkä miehesi) eivät tervehdi, eivät edes vastaa tervehdykseen ja useampi vuosi on tuota samaa pihapolkua tallattu. Ajattelin jättää sinut rauhaan, kun olen tällainen umpirehellinen suomalainen enkä viitsi enää esittää pelkillä tervehdyksillä hyvää naapuruutta.
Mä olen se harmiton naapuri ja tuttu, joka ainoastaan ihmettelee muutamia naisia joihin on törmännyt vuosien saatossa, jotka eivät vastaa tervehdykseen, vaikka olisi kaikki syyt siihen. Mä en jaarittele, en kiusaa, en ole kiinnostunut liikaa muiden elämästä. Haluan elää rauhassa niinkuin tekin.
Ai niin, kukaan mies ei ole harrastanut koskaan vastaavaa kohdallani. Mistähän se mahtaa johtua?
Koeta ymmärtää ja anna asian olla