Millä pidätte motivaation yllä laihduttamisessa?

Mulle laihduttaminen ei ole vaikeaa. Hyvät ruokatottumukset ruokkivat itse itseään. Parin viikon terveellisten ruokien syömisen jälkeen ei enää edes tee mieli mässyttää.



Mulla on tavoite, ja mä en lipsu liikaa mun luomista ruokaperiaatteista ennen kuin se tavoite on saavutettu. Kai se mun motivoija on sitten tunnollisuus, sillä kun mä oon luonut itselleni "laihdutussäännöt", niin mun tunnollisuus ei salli rikkoa niitä sääntöjä. Toki ne säännöt on myös sen verran löysiä, ettei niitä ole tarvetta rikkoa. Eli juhlissa saa syödä ja herkkupäivä löytyy joka viikosta. Jos juhlien takia tulee nollaviikko, niin ei mua sureta, sillä normaalitahti jatkuu heti juhlien jälkeen ja laihtuminenkin jatkuu. Mulla ei oo liian usein juhlia. Ja juhlapäivä kyllä syö sen viikon herkkupäivän.

Olen lihonut 7 kg vaihdevuosien jälkeen ja mikään ei tunnu auttavan, että saisin ne pois.



Ruoalla en voi pelleillä kun on jo osteoporoosi, luukato. Syön vain vähän. Sit on ongelmia kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen kanssa. Epätoivoista.



Liikkuminen ei oikein kiinnosta. Ehkä se auttaisi, jos ryhtyisi himoliikkujaksi, mutta se ei inspiroi ollenkaan. Niin tylsää, niin tylsää..



Olen epätoivoinen.

mutta minua motivoi anoppini kommentit. Koen ettei hän usko minun laihtuneen pysyvästi, kun vihjailee aina jojo-laihduttajista. Hän myös rehentelee sillä, että vaikka hän onkin hiukan ylipainoinen (kröhöm "hiukan") niin hän on sentään saanut pidettyä painonsa samoissa kiloissa viimeisen 20 vuotta. Eli pakko saada oma paino pysymään nyt saavutetussa (-25kg), ettei hän pääse kuittaamaan :D

Mä siis pudotan normaalipainon sisällä, suunnilleen 5-7 kiloa olisi tarkoitus saada pois. Olen oikeasti oppinut nauttimaan liikunnasta. En olisi uskonut, että vielä näin aikuisenakin voi saada liikuntakärpäsen pureman, mutta niin se vain on. Käyn liikkumassa 4-5 kertaa viikossa ja muutenkin olen omaksunut paljon aktiivisemman elämäntavan. Saatan ex tempore lähteä miehen kanssa ulkoilemaan tai kävellä/pyöräillä jonkin sellaisen matkan, minkä ennen automaattisesti menin bussilla.



Toinen, mikä auttaa mulla on Kiloklubi ja vihreiden pallojen metsästys :) Ei tee mieli lipsua, kun siitä jää kiinni heti. Näyttää kivalta, kun siellä on tasainen rivistä hyviä miinuspäiviä. Vielä en ole uskaltanut pitää herkkupäiviäkään, vaan olen mahduttanut herkut päivän kaloreihin.



Kolmanneksi haaveilen tuloksesta. Näen, että keho oikeasti muokkautuu, ja se motivoi jatkamaan. Mulla ei ole mikään maailman paras itsekuri, joten jos lipsun vaikkapa syömään makeaa reilummin, mun on aivan liian helppo repsahtaa pitkäksi aikaa, ja kaikki tulokset on taas menetetty. Litteämpi maha on kivempi kuin pari palaa suklaata ja uudet farkut houkuttaa suklaakakkua enemmän.

ja haluan laihtua vielä n 3 kg. Motivaatio pysyy, kun köyn vaatekaapin ovella tuijottelemassa lempihousujani, jotka tuon kolmen kilon jälkeen näyttänevät taas hyviltä päälläni! ;D

viimeksi päälle syksyllä 2008. KOkeilen niitä aina välillä, etenkin lempparihousujani ja erästä toppia... Lisäksi viime viikolla sain jätettyä koon 40 housut pois käytöstä, ihan mahtava fiilis! Eilen kävin shoppailemassa piiiitkästä aikaa ja satsasin golfmekkoon, kokoa 38 :) Viime kesänä päätin, että uusia vaatteita en osta, ennen kuin ne on kokoa 38!

Hän myös rehentelee sillä, että vaikka hän onkin hiukan ylipainoinen (kröhöm "hiukan") niin hän on sentään saanut pidettyä painonsa samoissa kiloissa viimeisen 20 vuotta.

viimeksi päälle syksyllä 2008. KOkeilen niitä aina välillä, etenkin lempparihousujani ja erästä toppia... Lisäksi viime viikolla sain jätettyä koon 40 housut pois käytöstä, ihan mahtava fiilis! Eilen kävin shoppailemassa piiiitkästä aikaa ja satsasin golfmekkoon, kokoa 38 :) Viime kesänä päätin, että uusia vaatteita en osta, ennen kuin ne on kokoa 38!

Mulla ei ole hirveästi rahaa satsata vaatteisiin, joten päätin, etten osta mitään uutta ennen kuin olen sellaisessa koossa, jonka voin ja haluan pitää. Vaatekaappia ei todellakaan ruveta pistämään uusiksi.