Kuinka paljon annatte ekaluokkalaisen vaikuttaa harrastusvalintaan?
Kuvitellaan, että teistä olisi hyvä, että lapsi osaisi soittaa jotakin soitinta. Ekaluokkalainen olisi kuitenkin vähän vastahankainen, ei kauhean innostnut. Epäilet kuitenkin, että into kasvaa kun oppia karttuu. Mitä tekisi? Laittaisi lapsen soittotunneille vai antaisi olla? Yksi kiinnostava yhden illan viikossa vievä harrastus on lisäksi.
Kommentit (19)
Voihan sitä ehdottaa "mennäänkö pari kertaa kokeilemaan" periaatteella. Muksu innostuu tai ei.
Se, että lapsi kokeilematta hylkää harrastuksen on vain yleistä jupinaa, ei voi tietää ettei tykkää jos ei ole kokeillut.
Kuinka moni muuten päästäisi lapsensa kamppailulajiin (lyönnit ja potkut, ei siis jodo tai paini) jos lapsi niin tahtoo?
eli itse olen vienyt lasta urheiluharrastukseen vaikka lähtö onkin vastahkoista koska pitää harjoituksista, kavereista jne. Lähteminen on vain vaikeaa ja sanoo aina ettei halua mennä
Kuitenkin lapsi ei pysty käsittämään miten kivaa on leireillä, saa uusia kavereita, pysyy kunnossa ja liikkuu, on paljon yhteistä tekemistä, itsetunto kohoaa tms.
Kysy lapselta miksi et halua harrastaa tätä? Jos vastaus on että soittimen soittminen on tylsää ja että inho liittyy juuri siihen soittamiseen niin en ehkä pakottaisi vaan kokeilisin muuta.
Mutta niin kauan kuin soittaminen on kivaa ja ne muut asiat siinä ympärillä (esim harjoittelu, ) on ne tylsät jutut niin jatkaisin.
eli itse olen vienyt lasta urheiluharrastukseen vaikka lähtö onkin vastahkoista koska pitää harjoituksista, kavereista jne. Lähteminen on vain vaikeaa ja sanoo aina ettei halua mennä
Kuitenkin lapsi ei pysty käsittämään miten kivaa on leireillä, saa uusia kavereita, pysyy kunnossa ja liikkuu, on paljon yhteistä tekemistä, itsetunto kohoaa tms.
Kysy lapselta miksi et halua harrastaa tätä? Jos vastaus on että soittimen soittminen on tylsää ja että inho liittyy juuri siihen soittamiseen niin en ehkä pakottaisi vaan kokeilisin muuta.
Mutta niin kauan kuin soittaminen on kivaa ja ne muut asiat siinä ympärillä (esim harjoittelu, ) on ne tylsät jutut niin jatkaisin.
Totta kai äiti on soittanut. Kaikki ovat. Musiikki on ollut minulle aina iso ilo. Siksi haluaisin antaa sen lapsellekin. Olen musikaalisesta suvusta, mutta tähän se ei vaikuta. Mietin vain, voiko noin pieni jo olla niin varma, ettei kiinnosta...
Pieni painostaminen, varsinkin sen lähtemisen kanssa on mun mielestä paikallaan.
Meilläkin lähteminen on vaikeaa ja välillä jopa pienen riidan arvoinen mutta heti harrastuspaikalla on kivaa sekä harrastuksen että kavereiden kanssa.
olen ehdotellut harrastuksia ja vähän tunnustellut mikä kiinnostaa ja sitä kautta ne oikeat harrastukset löytyneet. Meillä tyttö alkoi osoittaa suurta kiinnostusta ratsastukseen ja hevosiin joten ratsastus luonnollinen valinta. On harrastanut myös tanssimista kun tykkäsi. Poika ei 6v asti halunnut mihinkään harrastukseen enkä kokenut mitään tarvetta painostaa. Nyt on hulluna joukkuepeleihin ja ikää 6v. Pelaa salibandya ja jalkapalloa. Syksyllä haluaa lätkää pelaamaan.
En tajua mitä sillä saavutetaan että vanhemmat miettivät mikä heidän mielestään olis "kehittävä" harrastus lapselle ja sitten painostetaan johonkin torvea soittamaan vaikka lapsi ei osoittaisi mitään mielenkiintoa soittamiseen tai ylipäänsä musikaalisuuteen. Melkoista lapsen kautta elämistä minusta!
kun äiti tykkää tanssimisesta niin tokihan tyttärestäkin täytyy tulla tanssija tai kun isukki on jalkapalloilija niin tokihan pojankin pitää...
antakaa niiden lastenne ihan itse päättä! Toki houkutella voi mutta painostaminen on perseestä! Kyllä 6v totta kai jo tietää jos esim tanssi ei kiinnosta yhtään!
Olen neuvotellut lapsen kanssa juuri sillä tavalla, että käydään aluksi x kertaa harrastuksessa (jos ihan kovasti haluaa maanitella, niin voi luvata vaikka jonkin pienen palkkion esim. puolen vuoden kokeilusta), ja jos se ei silti tunnu kivalta, niin mietitään muuta. Ja jos esim. soittamista miettii, niin voi ajatella, että tykkääkö lapsi jostain tietystä musiikista, tietyntyyppisistä kappaleista, ja ehdottaa soitinta, jota niissä käytetään. Ja lisäksi lapsi voi itse ehdottaa jotain toista harrastusta.
Lisäksi mitä soittamiseen tulee, niin kannattaa kysyä opettajalta, että miten alkeissa lähdetään liikkeelle. Voi olla, että on innostavampaa, jos ihan jo alussa pääsee soittamaan jotain pientäkin kappaletta vaikka opettajan kanssa, ettei alkuun tule sellaista oloa, että "oikeasti" pystyy soittamaan vasta pitkän harjoittelun jälkeen.
Vai oletko vaan yrittänyt houkutella siihen "sinun" harrastukseesi? Tiesitkö ap että vaikka äiti olisi kiinnostunut musiikista se kiinnostus ei aina periydy. sun lapsi voikin olla kiinnostunut jostain ihan muusta. Älä nyt ainakaan painosta se on pahinta mitä voit lapsellesi tehdä! Minä jos joku sen tiedän kun olen ihan vierestä nähnyt tätä lasten kautta elämistä ja mitä se tekee lapsen itsetunnolle jos ei ihan olekaan vanhemman odotusten kaltainen.
olen ehdotellut harrastuksia ja vähän tunnustellut mikä kiinnostaa ja sitä kautta ne oikeat harrastukset löytyneet. Meillä tyttö alkoi osoittaa suurta kiinnostusta ratsastukseen ja hevosiin joten ratsastus luonnollinen valinta. On harrastanut myös tanssimista kun tykkäsi. Poika ei 6v asti halunnut mihinkään harrastukseen enkä kokenut mitään tarvetta painostaa. Nyt on hulluna joukkuepeleihin ja ikää 6v. Pelaa salibandya ja jalkapalloa. Syksyllä haluaa lätkää pelaamaan.
En tajua mitä sillä saavutetaan että vanhemmat miettivät mikä heidän mielestään olis "kehittävä" harrastus lapselle ja sitten painostetaan johonkin torvea soittamaan vaikka lapsi ei osoittaisi mitään mielenkiintoa soittamiseen tai ylipäänsä musikaalisuuteen. Melkoista lapsen kautta elämistä minusta!
Eikös 6 vuotta ole ihan normaali harrastuksen aloittamis ikä? Jotakin satujumppaa tms. lukuunottamatta.
Pitää kuitenkin muistaa, että ohjattu liikunta yleensä vähentää kokonaisliikunta määrää (1,5 treenejä varten pitää valmistautua ja matkustaa 1-1,5 tuntia eli koko tuon ajan ulkona juokseminen on enemmän "liikuntaa")
mitä tahtoo kokeilla, jos on maksettu vuosimaksut, harrstaa kyseistä lajia kauden loppuun asti ja saa seuraavana vuonna kokeilla uutta, jos vanha ei kiinnosta.
Meillä kävi musiikin kanssa "huonosti", tyttö tykkäsi käydä musiikkiopistolla kun laulettiin ja leikittiin, mutta heti kun alkoi soitot tahtoi pois, joten emme jatkaneet harrastusta enään.
Muistan kyllä oman inhoni koulun musiikkitunteihin kun oli pakko laulaa/soittaa, jäänyt kammo loppuiäksi. Siksi en lastani pakota, vaikka hyvä harrastus olisikin.
ja on kiinnostunut samoista asioista kuin vanhemmat? Kyllä sitä muunkin harrastuksen kautta voi saada paljon iloa irti kuin vaan musiikin! Minä en ainakaan koskaan painostaisi lasta mihinkään harrastukseen ei tulis mieleenkään.
niin minustakin 6v on ihan ok ikä aloittaa mutta et arvaakaan miten monta kertaa mulle on hämmästelty sitä miten mun poika on jo 6v eikä vielä harrastanut mitään. Katsos kun yleensähän jo 4v pojat on vähintään jo jalkapallossa tietenkin! tämä ehkä kuvastaa hyvin sitä miten eräät vanhemmat kovasti haluavat elää lastensa kautta? Totta kai on olemassa jo 4-vuotiaita jotka tietävät mitä haluavat en mä sillä...
missään nimessä painostaisi lasta siihen, jos hänellä ei ole omaa halua. Yleensä lähes kaikki omasta halustaankin soittoharrastuksen aloittaneet lapset haluavat jossain vaiheessa ensimmäisen vuoden aikana luovuttaa, kun homma osoittautuukin oletettua vaikeammaksi.
Toki vanhempi voi sen verran tehdä, että esittelee lapselle erilaisia soittimia, käy paikoissa, joissa niihin voi tutustua, kuuntelee kotona paljon musiikkia jne.
Mutta jos lapsi ei itse halua aloittaa soittotunteja, en häntä painostaisi. Meillä kaikki kolme lasta ovat onneksi halunneet, mutta siitä huolimatta kaikki ovat jossain vaiheessa 1. vuoden aikana vaatineet aika lailla kannustusta. Meillä on kuitenkin jo aloittaessa tehty lasten kanssa sellainen sopimus, että kesken vuotta ei saa lopettaa, jos on itse halunnut aloittaa. Kevään lopussa saa kyllä taas ihan itse päättää, haluaako sen jälkeen jatkaa.
meillä niin, että vein lastani mielestäni hauskoihin ja hyviin harrastuksiin ja lapsi sitten sanoi tykkääkö vai ei. Sillä tavalla löytyi kivoja harrastuksia.
Tässä esim 8-vuotiaan poikamma "harrastusura":
Aloitimme käymällä vauva-taaperouinnissa 3-vuotiaaksi. Sen jälkeen menimme sukelluseuraan, jossa viihtyy edelleen.
Muskarissa kävi 4-6-vuotiaana, mutta ei sitten kiinnostanut ruveta soittamaan mitään soitinta.
Partion aloitti 7-vuotiaana.
5-vuotiaana oli kesällä futiskoulussa, mutta ei sitä halunnut jatkaa sen enempää.
6-vuotiaana kokeili painia, mutta ei pitänyt siitä (kävi puoli vuotta)
Tämän kevään on käynyt telinejumpassa ja on siitä innoissaan. Eli jatkaa sitä sitten syksyllä. Haluaisi myös mennä kesällä johonkin kesäharjoitusleirille tms. mutta katsotaan nyt
Nuoremmilla sisaruksilla on vastaavanlaista. Olen yrittänyt keksiä jonkun kivan liikuntaharrastuksen ja mahdollisesti jonkun muun lapsilleni. Harrastuksiin olen vienyt siis jo ennen kun lapset osaavat niitä varsinaisesti kaivata. Nyt koululaisena osaavat itsekin kiinnostua jostain "uudesta" kuten poikani telinejumpasta. Pienestä asti osaavat toki sanoa, jos ei joku ole kivaa, mutta eihän sitä kokeilematta tiedä.
Sopisin lapsen kanssa, että kokeilee vähän aikaa ja sitten kysyisin opettajan mielipidettä: onko toivoakaan, että lapsi edistyy vai onko se harrastus pikemminkin kidutusta.
Kyllä lapsen ehdoilla kannattaa harrastuksissa toimia, kun niin monessa muussa asiassa se on kuitenkin vanhempi, joka päättää ja määrää.
Totta kai äiti on soittanut. Kaikki ovat. Musiikki on ollut minulle aina iso ilo. Siksi haluaisin antaa sen lapsellekin. Olen musikaalisesta suvusta, mutta tähän se ei vaikuta. Mietin vain, voiko noin pieni jo olla niin varma, ettei kiinnosta...
Soittamaan oppii hyvin vanhempanakin jos vain omaksi iloksi soittaa. Itse pääsin ammattiuralle asti instrumentilla jonka aloitin 16v.
pitää olla täysin lapsilähtöistä ja tuon ikäinen jo suunnilleen tietää mikä ei ainakaan kiinnosta. Miksi lapsen pitää soittaa jotain soitinta jos ei ole motivaatiota? Äitikö soittanut joskus vai?