Lue keskustelun säännöt.
Mielipahasta ja herkkyydestä
16.05.2011 |
Olen monesti ollut tilanteessa, jossa (jonkun muun) herkkyydelle on irvaltu tai vihjailtu/kiusoteltu ko. ihmistä jopa vainoharhaiseksi. Tämä on esitetty jonkin sortin huumorina.
Auttakaa nyt minua tyhmää, mikä toisen herkkyydessä on niin hauskaa? Uskotteko, että toisen voi tai kuuluisi jotenkin karaista vai onko vaan aikuisistakin kiva vitsailla tällä? Onko tämä pienen porukan mielipide vai yleisempikin näkemys, että testataan tai vihjaillaan, pahoittaako se nyt mielensä tms.
Herkkyydellähän ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaisi olla nirppanokka tai pitää yllä draamaa, jos kokee vain asiat voimakkaasti tai on esim. uupunut jossain tilanteessa. Mitä tässä en nyt tajua... Olen ajatellut, että parempi toimia niin, että asiat menevät eteen päin ja en tajunut, miten tuo kiusoittelu auttoi ketään ko. sosiaalisissa tilanteissa.
Kommentit (2)
tai naiivin vilpitön kun olisin halunnut saada noissa tilanteissa asiat hoidetuiksi enkä vajota piruiluun. Kyseessä on olleet siis työelämän tilanteet, koulutettuja ihmisiä mm. opettajia, terveydenhuollon henkilökuntaa jne. joista minulla ei toki ole mitään yli-ihminen mielikuvaa. Mutta voisi kuvitella, että jos ihminen on useamman vuoden opiskellut ammattiin ja toiminutkin ihmisten parissa pitkään, niin jonkinlainen sosiaalinen äly olisi kehittynyt. Harmittaa ja turhauttaa asioiden jumiutuminen tuollaisen takia. Kyse on usein ollut myös lapsia koskevista asioista, eli viime kädessä heijastunut lapsiin ja heidän käytökseen, olosuhteisiin, jne.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äärimmäisen tyhmä.