Syitä miksi vieraat eivät tule juhliin

Joillekin on oikeasti tärkeämpää päästä sinne asuntovaunuilemaan tai koiranäyttelyyn, kuin "tuhlata" koko viikonloppu serkkutytön rippijuhlien vuoksi. Jos juhlat ovat vaikkapa lauantaina klo 15, niin eipä siinä kovin kummoisia reissuja tuona viikonloppuna voida sitten tehdä.



Itsekin lukeudun näihin ihmisiin että arvostan enemmän vapaa-aikaa ja yhteisiä harrastuksia perheen kanssa, ja juhlat ovat minulle pakkopullaa. Mutta sen sijaan olen erittäin luotettava ja välittävä ystävä, jonka puoleen voi kääntyä hädässä kuin hädässä. Että tuomitkaa vain.

Hui miten henkilökohtaisesti ihmiset ottaa nämä jutut. Miettikää nyt hieman rakkaat ihmiset!!!



Kutsu on kutsu, ei mikään velvoite. Vaikka mitään ohjelmaa ei olisikaan. Saunapäivä tai mökkiviikonloppu on joillekin paljon tärkeämpiä kuin kummin kaiman serkun pojan yo-juhlat jota näkee luultavasti kerran vuodessa. Täytyy hieman katsoa peiliin ja kasvaa jos toista syyllistää.



Monesti juhlat on muutenkin yhtä sirkusta, ei siellä mitään voi keskustella kuin small talkkia ja pintapuolisesti kysellä lähituttujen kuulumiset. Eiköhän niiden perheiden ja ystävien joiden kanssa on läheisiä ja tekemisissä niin tule nähtyä ihan muissa merkeissä jolloin puhutaan aivan eri jutuista.



Kyllä näyttää niin suorittamiselta tämä nykypäivän meno.

On sulla mielestäni ainakin hieman väärä (itsekeskeinen) asenne juhlien järjestämiseen. Ei kenelläkään ole mitään PAKKOA niihin sun juhliisi tulla, siitähän ensinnäkin voitaisiin lähteä. Ja sitten se että sä märehdit ja nipotat kitkerästi vuosikausia joitakin syitä että mikseivät nekin ja ne yhdet toiset silloin päässeet kun mä sanoin, mä kutsuin, mä käskin (ja vieläpä vähättelet niitä toisten ihmisten kertomia syitä) kertoo aika paljon sinusta tässä asiassa.



Eivätkä ihmiset itseasiassa ole mitenkään velvollisia sanomaan syitä. Ihminen saa sanoa myös ei kiitos, nyt ei sovi, ilman sen ihmeempää selittämistä ja tilittämistä. En minä sellaisesta itse juhlien emäntänä ole vielä koskaan loukkaantunut! Ehkäpä on kyse itsetunnosta. On mielestäni erittäin hyvä taito osata sanoa myös kiitos ei, eikä aina vaan säntäillä ja suorittaa. Ihmisillä on omatkin elämänsä ja monenlaiset omat menonsa. Ja se meno voi ja saa olla myös ihan "vaan" sitäkin, että kesäiselle viikonlopulle ei aseta mitään ohjelmaa, rentoudutaan ja nautitaan kiireettömästä kesäviikonlopusta ilman jotakin nipotusta ja aikataulutusta. Sinun ja sinun perheesi pitäisi ilmeisesti olla kaikkien muidenkin elämän keskipiste, mutta havahdupas nyt vähän!



Tulee ketkä tulee, niin minä ajattelen kun itse järjestän juhlia. Aina on kuitenkin ihmisiä paikalla ollut. Johan koko juhlatunnelma olisi kateissa jo ennen vieraiden tuloa tuollaisella asenteella!

ei ollut tarkoituksena antaa sitä käsitystä että olisin loukkaantunut näistä poisjäänneistä. Jokainen todellakin menee juuri niihin juhliin mihin tykkää mennä.

Nämä syyt vaan ovat jo niin huvittavia (kuten sanoinkin jo) että ihmettelen sitä miksi tosiaan ei voi vain ilmoittaa että ei kiitos, ei sovi.

Asia vaan tuli nyt mieleeni kun jälleen kerran sain heiltä peruutuksen, ja muistelin samalla että mitäs kaikkia näitä onkaan ollut. Ja kyllä, siinä mielessä vähättelen näitä syitä koska tiedän että ne eivät ole oikeita syitä. Oikeat syyt ovat ihan muuta.

Olen tismalleen samaa mieltä, juhliin tulevat ne jotka pääsevät, koskaan ei ole niin että kaikki pääsisivät paikalle.

Itsetuntoni kestää kyllä vähän enemmänkin ;)



terveisin ap

kutsumme eritavoin kuin toiset, miksi sitä pitää ihmetellä, että he kertovat syynsä, mitä lie se milloinkin onkaan. Me voisimme samalla ihmetellä, että miksi sinä aina vain sanoisit, että ei kiitos, ei sovi.

oikeastihan homma menee niin, että jos haluaa mennä juhliin, pystyy kyllä järjestämään muut menonsa sen mukaan. Vastaavasti jos ei halua, niin keksii kyllä sen tuhat syytä, miksei pääse.

mutta osaan toki arvostaa, että olen saanut kutsun jonkun läheiseni tärkeänä päivänä. Mieleenikään ei tulisi ajatella, että oma juoksulenkkini tai perheeni yhteinen uimahallireissu olisi kuin jonkun läheiseni tärkeä (ja usein ainutlaatuinen) juhlapäivä. Tämä läheiseni menee vain kerran ripille, pitää vain kerran yo-juhlat eikä varmaan kovin monia häitäkään pidä. Aina en jokaiseen juhlaan voi osallistua, voi olla sairastumista tai juhlia päällekkäin, mutta mieleenikään ei tulisi vähätellä toisten merkittävää juhlapäivää ilmoittamalla, että oma juoksulenkkini viikonloppuisin on tärkeämpi kuin heidän juhlapäivänsä muutaman kerran elämän aikana. Jos jostain sosiaalisista syistä en haluaisi juhliin osallistua, keksisin syyn, joka ei osoita välinpitämättömyyttä heidän juhlaansa kohtaan esim. sairastumisen tai työmatkan (jos siis syy olisi pakko kertoa).



En käsitä näitä itsekeskeisiä ihmisiä, joille oma napa ja oma perhe on ainoa asia maailmassa ja muita ei huomioida. On turha olettaa mitään vastavuoroisuutta muiltakaan. Lähisuku ja läheisten juhlat ovat mieletön voimavara, joista ammentaa myös omaan arkeen ja joiden avulla siirtää juhlakulttuuria myös omiin lapsiinkin. Lapset saavat samalla käsitystä siitä, mitä tarkoittaa esim. oma suku, minkälaisia juhlia juhlitaan elämänkaaren aikana, ketkä ovat meidän perheellemme tärkeät ihmiset jne. Lapsi oppii sosiaalisia taitoja (kättelyt, kiitokset, onnittelut, aterioimiset) kuin itsestään.



Puhumattakaan siitä, miten vaivattomasti voidaan ilahduttaa sitä kutsun lähettänyttä. Ei näissä juhlissa ole pakko asua. Useimpiin voi vain piipahtaa (rippijuhlat, yo-juhlat) ja samalla ilahduttaa.



Mutta nykyaikaan kuuluu korostettu individualismi, jossa kenenkään takia ei jousteta ja se oma napa on tärkein. Sitten vanhempana ihmetellään, miksi ollaan niin yksin. Kannattaa sitten varmaan laskea, kuinka moniin sukujuhliin on osallistunut, keitä on itse muistanut jne. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Meille mökkielämä ainakin tarjoaa hyvän irtioton tästä arkirumbasta. Mutta toisaalta emme kyllä jätä juhlia väliin sen takia, että menemme mökille. Ei sinne varmasti siis kenenkään ole pakko mennä, mutta joku tietysti voi käyttää sitä hyvänä (teko)syynä kieltäytyä muuten vastenmielisistä juhlista.

pakkomielle ryynätä kesämökille jonnekin korpeen. Yhtään viikonloppua ei voi kesästä "tuhlata" muihin juttuihin esim. rippijuhliin ja syntymäpäiviin. Tämän vuoksi meille ei koskaan rakenneta mökkiä, vaikka tontti onkin olemassa. Olisi kauheta elää tuollaista "pakko mennä mökille-elämää".

Sovi siinä sitten mistään asiasta, kun ei voi koskaan tietää, jos peruukin viime hetkellä, kun tulee jotain muuta. Ja näin on siis joskus käynytkin.

"sopii, jos vain ei tule mitään muuta!" Joopa, joo - todella kovasti haluttaa kutsua tuommoisia =/ Itsellä ainakin homma menee niin, että jos varaan jonkun päivän jollekin juhlalle tai vierailulle, niin siihen ei voi tulla muuta, kun se on jo varattu! Ymmärrettävää toki, jos joku sairastuu tai tulee esim. hautajaiset just siihen, mutta nää, kun tuli "kesämökin vessantyhjennys just tähän" tai "siivoon kellarin, kun en oo sitä moneen vuoteen tehny" tai "koiranäyttely" yms. yms.... Itse olen valmis näkemään vaivaa päästäkseni juhliin, kun kerran kutsu käy - eikä tarvi edes olla niin isot ja viralliset juhlat, lasten synttärit on minusta tärkeitä ja jos joku kutsuu vaikapa nimpparikahville...

pakkomielle ryynätä kesämökille jonnekin korpeen. Yhtään viikonloppua ei voi kesästä "tuhlata" muihin juttuihin esim. rippijuhliin ja syntymäpäiviin. Tämän vuoksi meille ei koskaan rakenneta mökkiä, vaikka tontti onkin olemassa. Olisi kauheta elää tuollaista "pakko mennä mökille-elämää".

mukaan mökille, ihan oikeasti haluavat mennä sinne. Ei se ole mikään pakko vaan ihana harrastus ja silloin tuntuu kauhealta tuhlaukselta jättää menemättä. Mökillä käymiseen tulee silloin kahden viikon tauko ja se on tosi pitkä aika ottaen huomioon kesän lyhyyden. Mökkiviikonloppua odottaa koko viikon kuin kuuta nousevaa, mutta harvat rippijuhlat ovat yhtä odotetut. Jos mökille on matkaa, niin sinne on mentävä heti perjantaina ja sieltä lähtee pois mahdollisimman myöhään. Jos sitten jää joihinkin muutaman tunnin juhliin, niin koko viikonloppu on pilalla mökkeilyn kannalta. Läheskään kaikki mökit eivät ole korvessa ja mökkipaikkakunnilla on monesti hyviä tuttuja ja kesällä saattaa olla ihan mukavia tapahtumiakin.

eikä ne miltään tekosyiltä mun mielestä tunnu



1. jalkapallopeli voi tarkoittaa turnausta, jossa on kyllä loppujen lopuksi aika rankka olla, vaikka olisin vaan 3-4 peliä. Sen jälkeen on ihan naatti, vaikka olis vaan kattelu ja huoltanu.



2. asuntovaunureissu tai ihan mikä vaan suunnilteltu juttu. Meillä on aika pitkälle minuuttiaikataulu työaikoineen ja päiväkodista hakemisineen. Jos on vapaata ja reissu tiedossa, en varmana peru.



3. pohjoisen reissu seuraavana päivänä. Riippuen tietty millä mennään. Jos matka on pitkä automatka, niin pakkalile ja lepäilen ihan rauhaksiin edellisenä päivänä.



4. aamulla koulun päätös ja illalla nuorten iltamenot. Päivä on siis pyhitetty perheen kesken juhlimiselle. Tekevät ehkä jotain heille tärkeää.



5. No tätä en välttämättä allekirjoita suorilta. Ehkä aamun työtunnin niin aikaisin, ettei illalla jaksa valvoa ja juhlia tai työ muuten vaan niin rankka..



En siis tiedä vastaajista, mutta jokainen tekee niinkuin jaksaa ja tykkää. En lähtis kyseenalaistamaan toisten syitä ja arvostelemaan niitä muille. Ehkä he ovat kokeneet, että sinulle pitää jotenkin aina perustella?

mutta osaan toki arvostaa, että olen saanut kutsun jonkun läheiseni tärkeänä päivänä. Mieleenikään ei tulisi ajatella, että oma juoksulenkkini tai perheeni yhteinen uimahallireissu olisi kuin jonkun läheiseni tärkeä (ja usein ainutlaatuinen) juhlapäivä. Tämä läheiseni menee vain kerran ripille, pitää vain kerran yo-juhlat eikä varmaan kovin monia häitäkään pidä. Aina en jokaiseen juhlaan voi osallistua, voi olla sairastumista tai juhlia päällekkäin, mutta mieleenikään ei tulisi vähätellä toisten merkittävää juhlapäivää ilmoittamalla, että oma juoksulenkkini viikonloppuisin on tärkeämpi kuin heidän juhlapäivänsä muutaman kerran elämän aikana. Jos jostain sosiaalisista syistä en haluaisi juhliin osallistua, keksisin syyn, joka ei osoita välinpitämättömyyttä heidän juhlaansa kohtaan esim. sairastumisen tai työmatkan (jos siis syy olisi pakko kertoa). En käsitä näitä itsekeskeisiä ihmisiä, joille oma napa ja oma perhe on ainoa asia maailmassa ja muita ei huomioida. On turha olettaa mitään vastavuoroisuutta muiltakaan. Lähisuku ja läheisten juhlat ovat mieletön voimavara, joista ammentaa myös omaan arkeen ja joiden avulla siirtää juhlakulttuuria myös omiin lapsiinkin. Lapset saavat samalla käsitystä siitä, mitä tarkoittaa esim. oma suku, minkälaisia juhlia juhlitaan elämänkaaren aikana, ketkä ovat meidän perheellemme tärkeät ihmiset jne. Lapsi oppii sosiaalisia taitoja (kättelyt, kiitokset, onnittelut, aterioimiset) kuin itsestään. Puhumattakaan siitä, miten vaivattomasti voidaan ilahduttaa sitä kutsun lähettänyttä. Ei näissä juhlissa ole pakko asua. Useimpiin voi vain piipahtaa (rippijuhlat, yo-juhlat) ja samalla ilahduttaa. Mutta nykyaikaan kuuluu korostettu individualismi, jossa kenenkään takia ei jousteta ja se oma napa on tärkein. Sitten vanhempana ihmetellään, miksi ollaan niin yksin. Kannattaa sitten varmaan laskea, kuinka moniin sukujuhliin on osallistunut, keitä on itse muistanut jne. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

oikeastihan homma menee niin, että jos haluaa mennä juhliin, pystyy kyllä järjestämään muut menonsa sen mukaan. Vastaavasti jos ei halua, niin keksii kyllä sen tuhat syytä, miksei pääse.

Pystyn heti sanomaan useitakin todella hyviä syitä, miksei joku ihminen joskus täysin ymmärrettävistä syistä johtuen pääse joihinkin juhliin. Mutta kun mulla onkin elämä, onneksi. Se näet auttaa ymmärtämään sitä, että monilla muillakin ihmisillä on se elämä, eli muut eivät pompi vain minun tahdissani ja sama toisin päin. Ihmisillä on monia muitakin sitoumuksia, muitakin menoja, muitakin etukäteen sovittuja tärkeitä juttuja, annettuja lupauksia. Ja jostain on joskus kieltäydyttäväkin.

Mutta joo, tottahan toki maailma pyörii yhden marttyyrimaisen av-mamman ympärillä, tottakai.

eikä ne miltään tekosyiltä mun mielestä tunnu 1. jalkapallopeli voi tarkoittaa turnausta, jossa on kyllä loppujen lopuksi aika rankka olla, vaikka olisin vaan 3-4 peliä. Sen jälkeen on ihan naatti, vaikka olis vaan kattelu ja huoltanu. 2. asuntovaunureissu tai ihan mikä vaan suunnilteltu juttu. Meillä on aika pitkälle minuuttiaikataulu työaikoineen ja päiväkodista hakemisineen. Jos on vapaata ja reissu tiedossa, en varmana peru. 3. pohjoisen reissu seuraavana päivänä. Riippuen tietty millä mennään. Jos matka on pitkä automatka, niin pakkalile ja lepäilen ihan rauhaksiin edellisenä päivänä. 4. aamulla koulun päätös ja illalla nuorten iltamenot. Päivä on siis pyhitetty perheen kesken juhlimiselle. Tekevät ehkä jotain heille tärkeää. 5. No tätä en välttämättä allekirjoita suorilta. Ehkä aamun työtunnin niin aikaisin, ettei illalla jaksa valvoa ja juhlia tai työ muuten vaan niin rankka.. En siis tiedä vastaajista, mutta jokainen tekee niinkuin jaksaa ja tykkää. En lähtis kyseenalaistamaan toisten syitä ja arvostelemaan niitä muille. Ehkä he ovat kokeneet, että sinulle pitää jotenkin aina perustella?

Tässä tapauksessa peli todellakin oli yksi peli.

Reissu päätettiin edellisenä päivänä.

Pohjoiseen lähdettiin junalla.

Koulun päätös loppui klo 10 ja nuoren iltameno klo 20. Oikeastaan pitäisi tuntea tämä perhe jotta pystyisi käsittämään sen että he eivät todellakaan juhlista mitään perheen kesken.

Aamun työtunnit klo 8-11, päivystysluonteinen työ tehtaassa.

Nuo syyt kyseenalaistan, koska tiedän että ne eivät ole oikeita syitä. Useimmat ilmoittavat pahoitellen että eivät pääse, ja se riittää hyvin. Arvostelun kohde on se, että miksi ei voi vaan sanoa että ei pääse? Miksi pitää ilmoittaa sellainen syy jonka tietää toisen tietävän tekosyyksi?

Ja täytyy nyt vielä todeta että heidän kutsuistaan on kerran jouduttu kieltäytymään. Seurauksena -yllätys- loukkaantuminen. Syy oli niinkin huono kuin puoli vuotta etukäteen varattu ja maksettu ulkomaan matka :)Se olisi kuulemma pitänyt yrittää parin viikon varoitusajalla siirtää.

ap

En käsitä näitä itsekeskeisiä ihmisiä, joille oma napa ja oma perhe on ainoa asia maailmassa ja muita ei huomioida. On turha olettaa mitään vastavuoroisuutta muiltakaan. Lähisuku ja läheisten juhlat ovat mieletön voimavara, joista ammentaa myös omaan arkeen ja joiden avulla siirtää juhlakulttuuria myös omiin lapsiinkin. Lapset saavat samalla käsitystä siitä, mitä tarkoittaa esim. oma suku, minkälaisia juhlia juhlitaan elämänkaaren aikana, ketkä ovat meidän perheellemme tärkeät ihmiset jne.

Ei se välttämättä osoita itsekeskeisyyttä vaikka ei tykkäisi käydä juhlissa. Kuten tuossa aikaisemmin itsekin kirjoitin, numeroa en nyt muista, niin minulle suku ja ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä ja sen kyllä heille osoitan. Olen heille apuna hädässä kuin hädässä ja elän mukana niin iloissa kuin suruissakin. Ja tämän asenteen onnistun varmasti siirtämään omalla esimerkilläni myös omille lapsilleni.

Juhliin en kuitenkaan tykkää osallistua, joskin usein pakosta niin teen kun en kehtaa kieltäytyäkään.

Minä näen taas tuossa lainaamassani kirjoituksessa pienen ristiriidan: Miksi juhlat ovat se paikka jossa lapselle opetetaan kuinka suku on tärkeä? Miksi sitä ei voi osoittaa arjessa? En sano että sinun tapasi olisi huonompi kuin minun, mutta se ei tee minusta itsekeskeistä ihmistä jos en pidä juhlista.

veli ei tullut lapsemme ristiäsiin siksi, että päättikin ottaa työvuoron ristiäispäivälle. Oli siis tuohon aikaan töissä varamiespalvelussa ja keikkoja tarjottiin lähes jokaiselle päivälle ja sai itse valikoida mitä vuoroja ottaa. Ei vaivaantunut edes ilmoittamaan, ettei tulekaan. Ihmettelimme vain kirkossa, että missä kuppaa ja jälkikäteen kertoi, että menikin töihin.



Miehen sisko taas ilmoitti, että lähteekin edellis iltana baariin ja kattoo nyt kuinka maistuu ja onko krapula, että pääseekö ristiäisiin. Hyvin maistui ja jättikin sitten tulematta.

että kun ei tykkää isosta ihmisjoukosta niin menee sitten joku toinen päivä kylään, koska minua ainakin ärsyttää se kun järjestää mitä tahansa juhlia, niin sitten tietyt ihmiset pitäisi aina kestittää erikseen jonakin toisena päivänä. Idea kun olisi isommissa kokoontumisissa juuri se, että saa kaikki kärpäset yhdellä iskulla, eikä tarvitse taas seuraavalla viikolla ja sitä seuraavalla viikolla siivota ja väsätä tarjoamisia näiden yksittäisten vieraiden takia. Jotka siis eivät ole niitä lähimpiä ystäviä jotka voivat tulla ihan milloin vain piipahtamaan ja joiden takia en siivoa, enkä välttämättä edes keitä kahvia.



Jos ei syystä tai toisesta kykene/halua tulla isompiin juhliin, niin ei tarvitse tulla sitten ollenkaan, ikinä. Kortti tai onnittelupuhelu riittää.

jonka juhliin en jaksaisi lähteä. Keksin aina jos mitä syitä vain tulee mieleen. En viitsi sanoa, että ei vois vähempää kiinnostaa ja aikuisena ihmisenä priorisoin oman ajankäyttöni ja menen vain niihin juhliin, missä viihdyn.

ei mielellään laistaa juhlista, jos vain hyvä syy on olemassa. Inhoan tilaisuuksia, joissa on paljon ihmisiä. Tungeksimista, ahtautta ja pintapuolista jutustelua. Mielummin tulen sitten ihan erikseen kyläilemään, jotta voidaan rauhassa olla yhdessä.

ei mielellään laistaa juhlista, jos vain hyvä syy on olemassa. Inhoan tilaisuuksia, joissa on paljon ihmisiä. Tungeksimista, ahtautta ja pintapuolista jutustelua. Mielummin tulen sitten ihan erikseen kyläilemään, jotta voidaan rauhassa olla yhdessä.

sanoa emännälle tai isännälle että ei tykkää ihmisjoukoista ja tulee mieluummin joskus toiste kun vähemmän porukkaa paikalla.

Alkaa pikkuhiljaa tympiä, kun hänelle pitää joka kerta järjestää erikseen omat juhlat.

Jos ei halua tulla tai ei juhlapäivänä pääse, niin ei sitten tule ja sillä siisti.

Useimmat ilmoittavat pahoitellen että eivät pääse, ja se riittää hyvin. Arvostelun kohde on se, että miksi ei voi vaan sanoa että ei pääse? Miksi pitää ilmoittaa sellainen syy jonka tietää toisen tietävän tekosyyksi?

ihmisten kohdalla, että pelkkä ei pääse, ei riitäkään ja muut ovat kyselleet syytä, joten he sitten kertovat sen syynsä kysymättä.

Ja oikeasti, mitä ihmeen väliä kertovatko syyn vai eivät? Kun kerran teidän muut tutut sentään tekevät mielesi mukaan ja sanovat vaan, etteivät pääse.