Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sairasta omata tunneside oman lapsen vaatteisiin?
14.05.2011 |
Mitenkähän tästä outoudesta voisi "parantua"?
Ja olen ihan tosissani.
Kommentit (12)
mutta se tahraisinkin ja nyppyisin monen sisaruksen päällä ollut yökkäri on silti niin niin rakas. :s
Tunnearvo on mittaamaton.
Tarkoittaa siis sitä, että mikään ei lähde eteenpäin vaan KAIKKI jemmataan.
Seuraava Himohamstraajat-jakso saatetaan joutua kuvaamaan meillä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se tahraisinkin ja nyppyisin monen sisaruksen päällä ollut yökkäri on silti niin niin rakas. :s
Tunnearvo on mittaamaton.
Tarkoittaa siis sitä, että mikään ei lähde eteenpäin vaan KAIKKI jemmataan.Seuraava Himohamstraajat-jakso saatetaan joutua kuvaamaan meillä. :(
Ja näitä ällötyksiä sitten kirpparilla yritetään myydä riistohinnoin. "Kun onhan sillä tunnearvooo!!!111" Just juu.
luopumisen tunteisiin. Ehkä niitä pitäisi käsitellä jotenkin niin vaatteista luopuminen helpottaisi.
Mä olen säästänyt jotain vaatteita ja kanavoinut tunteet niihin. Loppujen osalta vain kovetan itseni ja laitan ne menemään eteenpäin. On yksinkertaisesti pakko, sillä pieneksi jäävää vaatetta tulee kuopukselta puolivuosittain monta muovikassillista. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän tilaa ne vaatteet vie;)
Lapsiinhan ne tunteet liittyvät, mut jotenkin sairaalta silti tuntuu. Rakkaimpia on ne eniten käytetyt, olleet jokaisen päällä ja muistuttavat jokaisen vauva-ajoista.
Olisko terapeuttista leikata ne keittiöräteiksi vai joutuisikohan siitä ihan psykiatriselle? :D
Ajatuskin on kauhea, ihan kuin vaatteiden myötä luopuisi osin lapsista ja muistoista... :(
Vaikea selittää, mutta mitä asialle voisi tehdä?
käytetyt vaatteet ja yökkärit ovat pelkkää lumppua. :D
Niiltä osin todellisuus ei ole vielä hämärtynyt. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim fb:n pikkukammarissa törmännyt joskus myytäviin vaatteisiin jotka jo aika kulahtaneita mutta hintapyyntö korkea ja myyjä perustelee sitä sillä että vaatteella on HÄNELLE niin suuri tunnearvo :D
Ihan kuin se nostaisi vaatteen rahallista arvoa jotenkin.
jopa pehmeä nypyyntynyt vähän revennyt yökkäri on säästettävä koska muistan miltä lapsi tuntui, tuoksui ja näytti siinä nukkuessaan.
Ulkovaatteisiin ja kenkiin taas ei ole samanlaista suhdetta (paitsi joihinki ihan ekoihin pieniin vauvankenkiin).
t. eräs toinen joka säästää lähes kaiken...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiinhan ne tunteet liittyvät, mut jotenkin sairaalta silti tuntuu. Rakkaimpia on ne eniten käytetyt, olleet jokaisen päällä ja muistuttavat jokaisen vauva-ajoista.
Olisko terapeuttista leikata ne keittiöräteiksi vai joutuisikohan siitä ihan psykiatriselle? :D
Ajatuskin on kauhea, ihan kuin vaatteiden myötä luopuisi osin lapsista ja muistoista... :(
Vaikea selittää, mutta mitä asialle voisi tehdä?
Nyt kun lapset ovat jo isompia, se on hellittänyt, mutta meillä on ainakin 3-4 todella isoa laatikollista alle 2-3-vuotiaiden vaatteita...:-(
Samoin muutamia makuupusseja rattaisiin, unipusseja, peittoja. 95% kaikista vauvaleluista. Kaikki kirjat.
Epäilen että asia liittyy jotenkin lasten kasvamiseen ja vauvoista/taaperoista/pikkulapsista luopumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän yleensä juuri ne vaatteet, joilla on tunnearvoa, säästetä. Ällötykset toki myydään kirpparilla :).
Ja näitä ällötyksiä sitten kirpparilla yritetään myydä riistohinnoin. "Kun onhan sillä tunnearvooo!!!111" Just juu.
siksi myyn kaikki niistä ajoista muistuttavan pois.
Alue: Aihe vapaa
Minulle vauvanvaatteisiin liittyy helliä tunteita ja muistoja. Ei se ole keneltäkään pois vaan päinvastoin vahvistaa tunnesidettä lapseenkin. Mutta jos esim. pitää hirveänä lapsen vaatteiden likaantumista tai repeytymistä leikeissä, niin se on huonompi juttu.