Yhteiskunnan hoitopalvelut eivät toimi?

Minä olen taistellut oikeudestani hoitoon kohta 10 vuotta. Sairastan periytyvää, ei-itseaiheutettua mielisairautta, johon ei ole lääkettä mutta hoitona keskusteluhoito + terapia. Terapiaa en ole saanut aikuisiällä ollenkaan, aina on keksitty hienoja syitä ja päiväsairaaloita, joissa ei oikeasti kukaan tervehdy (kuvittele aikuisten päivähoito). Nyt kun oli puhetta viime vuonna että lähtisin hakemaan Kelan tukemaa psykoterapiaa, hoitajani vaihtoi mielipidettä kesken keskusteluajan ja alkoi "myymään" minulle lisää tehottomia hoitomuotoja (mm. kuntoutustuki). Olen lievästi sanottuna järkyttynyt: sairaudessani on 11% itsemurhariski, lisäksi olen ikäni ja perimäni puolesta altis ajautumaan aineidenkäyttäjäksi ym. Lääkkeitä tuputtaisivat, mutta kun yksikään niistä ei tehoa itse sairauteen (paras ehdotettu kombo: yksi lääke nostamaan mielialaa, toinen tasaamaan sitä ja kolmas estämään painonnousua!!) niin siksi en ota. Tämä sairaus ei parane oppikirjojenkaan mukaan muulla kuin ajalla ja pitkäkestoisella terapialla!

jotka ovat täysin romahtamispisteessä, ja heistäkin osa putoaa pois, jos esim. tk-lääkäri ei osaa kirjoittaa oikealla tavalla painavasti perusteltua lähetettä mt-puolelle.



Lisäksi Kelan kuntoutuspäätökset tehdään laskemalla, että kuinka paljon yksilö voisi tervehtyessään tuottaa yhteiskunnalle. Jos kyseessä on tapaus, jossa kokopäiväisiin töihin siirtyminen voisi olla monenkin vuoden päästä epätodennäköistä, niin ne kuntoutustoimenpiteetkin jäävät vähiin.



Ja toisaalta eihän sekään asiaa paranna, että ylipitkien sairaslomien ja täysipäiväisen työnteon välimuotoa ei ole helposti hyödynnettävissä. Siinä vaiheessa, kun mielenterveysongelma alkaa helpottaa, pitäisi päästä heti töihin, vaikka edes pariksi tunniksi viikossa. Muuten paraneminen ei kannata, kun ei kukaan palkkaa monta vuotta sairastanutta, ja se taas pahentaa ongelmia, kun jää yhteiskunnan ulkopuolelle lopullisesti.

Ilmeisesti kaikkia hoitoa tarvitsevia ei edes tavoiteta, koska olen ymmärtänyt, että usein pitää olla hyvin omatoiminen tai olla ainakin sukulaisia, jotka auttavat että olisi suurempi mahdollisuus saada apua. Ymmärrän, että hoito on kallista ja meillä ei ole välttämättä edes resursseja hoidattaa kaikkia potilaita, mutta minusta kyllä heitteillejätön tunnusmerkkien pitäisi täyttyä jos ulkona harhailee ihminen, jolla selvästi on pahasti häiriintynyt todellisuudenkuva.



Jos Kelan kuntoutuspäätökset tosiaan tehdään sen perusteella kuka maksaa tulevaisuudessa veroja eniten niin pahiten sairauden vuoksi syrjäytyneillä ei taida olla paljoa mahdollisuuksia parantaa asemaansa ja seuraukset voi nähdä kadulla.



ap