Lue keskustelun säännöt.
Kommunikointivaikeudet ja ero
14.05.2011 |
Onko täällä muita, jotka harkitsevat vakavasti eroa suhteen vaikeiden kommunikointivaikeuksien takia.
Minulla ei ole enää voimia jatkaa ihmisen kanssa, joka ei vastaa, ei keskustele, ei kerro asioistaan, kuvittelee, että ihmiset voivat elää täysin ilman puhumatta keskenään. Olemme niin pattitilanteessa, että en usko, että suhde voi koskaan toimia.
Tunnen itseni tyhmäksi, koska olen kestänyt asiaa näin kauan. Alussa kuvittelin niin naiselle tyypillisesti, että asiat muuttuvat ja mies oppii vielä parisuhteessa toimimaan. Olisi pitänyt tajuta, että ongelma on paljon syvällisempi. Miehen sukulaiset ovat eronneet monessa polvessa isän puolelta ja isän sisaruskin. Muitakin eronneita sukulaisia on. Miehen isä ja isän isä ovat molemmat omalla tavallaan huonoja kommunikoimaan. Toinen ei puhu juuri ollenkaan kenellekään ja toinen puhuu muiden päällekin, mutta ei kestä mitään arvostelua, eikä halua puhua mistään ikävästä.
Asia on tullut puheeksi todella usein. Ja joskus harvoina kertoina mies on jopa itse myöntänyt, että hänellä on iso ongelma. Mitään muutosta hän ei kuitenkaan tee. Moni keskustelu muuttuu riidaksi, koska mies ei vastaa ja on aivan kun ei kuulisi. Hän ei näe tässä mitään ongelmaa. Sitten, kun aikansa häneltä vastausta odottaa, mies saattaa suuttua. Korottaa ääntään ja riita onkin käynnistynyt.
En kestä elämää ihmisen kanssa, joka toimii täysin riippumattomasti. Joka ei vaadi mitään, ei odota mitään, eikä halua, että häneltä vaaditaan tai odotetaan mitään, edes vastausta. Hän saattaa tehdä omatoimisesti kotitöitä, mutta jos haluaisin meidän tekevän jotain yhdessä, hän on täysin kykenemätön toimimaan toisen ihmisen kanssa. Keskustelu on sitä, että hän on hiljaa, surffaa netissä, katsoo telkkaria, lukee lehteä tai tekee jotain muuta samaan aikaan, kun minä yritän hakea häneen kontaktia puheen keinoin.
Jos ihminen tietää, missä mättää, mutta ei siitä huolimatta ole valmis muuttumaan, eikö se ole riittävä peruste erolle. Pitääkö minun kärsiä liitossa, jossa tunnen lähinnä vain suurta yksinäisyyttä.
Tiedän toki, että en ole itsekään täydellinen ihminen. Enkä odota sitä kumppaniltakaan, mutta eikö kuitenkin parisuhteeseen kuulu se, että asiat ratkaistaan puhumalla, eikä riitelemällä.
Miten saatoin mokata näin pahasti. Miten en tajunnut, että tässä käy näin ja tulen onnettomaksi.
Kommentit (31)
Heippa! Nostan vanhaa keskustelua, koska itsellä sama ongelma miehen kanssa. Oli niin tutun kuuloisia juttuja, varsinkin tämä:
Kommunikointi yleensäkin on vaikeaa. Mies ei osaa vuorovaikutustaitoja. Hän ei ymmärrä, että kun kumppani yrittää avata keskustelun (aiheesta kuin aiheesta) vähintä mitä hän voisi tehdä on kohteliaasti edes katsoa silmiin ja olla läsnä. Hän saattaa vaan jatkaa lukemistaan, surffaustaan, tekemisiään. Hän ei osaa keskustelussa näitä hienoisia mm., niin, kyllä, ahaa, lausahduksia tai päänkallistuksia, joita ihmiset normaalisti käyttävät osoittamaan keskustelukumppanilleen, että on kuulolla. Tästä olen maininnut monesti ja oikeastaan minulle riittäisi, että hän edes silloin tällöin kuuntelisi. Hän ei vaan tunnu osaavan. Voi olla, että joskus hän kuuleekin, mutta ei näytä sitä mitenkään.
Tuntuu välillä, että tulee hulluksi, kun turhauttaa niin pirusti! Ja pahinta tässä on ehkä se, että mies ei ole ollut tuollainen aina. Suhteen alussa oli kyllä kiinnostunut ja keskusteli kuten normaalit ihmiset. Mies myönsi, että enää ei "tarvitse" olla kiinnostunut, jos aihe ei hänen mielestään ole mielenkiintoinen. Ja että kuulemma tuntee minut jo niin hyvin, että tietää mun arvot jne. Ja ollaan oltu reilu neljä vuotta yhdessä! :D Mistähän ajatteli seuraavat 50 vuotta keskustella...
Miten teillä menee nyt, kun kolme vuotta on kulunut?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kommentit ovat kuin täysin omasta elämästäni. Mies ei kommunikoi. Hän haluaa ruokapöytäänkin aina iPadin meidän väliin ja selailee sitä, ettei joudu juttelemaan mistään. Ei puhu säästä, ei lapsista, ei työstä, ei lomasta, ei suhteesta, ei ruoasta, ei autoista..... kaikki yritykseni jutella ovat miehen mielestä ärsyttäviä ja hän on kuin ei kuulisi mitään.
Mutta annas olla jos puhelin soi! Hänellä on 2-3 tuttavaa/sukulaista jotka soittelee. Näiden äijien kanssa turisevat puhelimessa tuntikausia!! Akkain jutut on typeriä. Tämä kyllästynyt typerä akka taitaa lähteä etsimään arvostavampaa kumppania.
Anniinalle kiitos, että nostit ketjun juuri tänään, kun minäkin epätoivoisena mietin samoja asioita! Tosin Anniinan miehen käytös kuulostaa ihan eri jutulta kuin ketjun aloittajan kuvaukset.
Mutta ketjun aloittaja kertoo juuri siitä mitä minäkin käyn tällä hetkellä läpi. Mies ei kerta kaikkiaan osaa puhua, vaikka haluaisikin. Ei vastaa kysymyksiin kuin mykkyydellä. Minä kuulemma kysyn niin kamalan vaikeita, kuten mitä kuuluu tai mitä ruokaa haluaisi tänään.
Häneltä myös puuttuu keskustelusta se normaali vastavuoroisuus ja ne pienet reaktiot. Neurologiset syyt ovat minullakin pyörineet mielessä yhtenä vaihtoehtona.
Todella avuton olo on, kun elämä on yhtä arvailua ja ajatusten lukemista. Miehen mielestä elämä on tosi vaikeaa. Ja minäkin sen näen, mutta en ymmärrä miksi.
Olen perustellut tuhannella tavalla miksi miehen pitäisi mennä tästä asiasta lääkäriin tai terapiaan. Mutta eihän tuo suostu, kun haluaa itsepintaisesti olla terve ja normaali. Ei tunnu vaan ymmärtävän, että näin heittää elämänsä hukkaan. Yhtään kaveria ei ole, kun niiden pitäisi tulla kotoa kiskomaan.
Harmi ettei ap:lle osannut kukaan antaa aikanaan mitään kovin vahvasti tietäviä neuvoja. Minulle olisi sellaiset vimmatusti tarpeen. Ei taida tänäänkään olla kenelläkään enää viisaampaa sanottavaa? T. 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän ne kommunikointivaikeudet johtuu?
Itse olin nuorena todella avoin ja kerroin puolisolle kaiken. Mutta hän käytti tuota saamaansa tieto siihen että riidellessä loukkasi niillä minua ja toinen ärsyttävä ominaisuus oli yrittää analysoida sanomisiani ja päätelle mitä oikeasti tarkoitin.
Keskustelu tuntuu olevan naisille tilaisuus jonka lopputuloksena miehen pitää olla naisen kanssa samaa mieltä. Lisäksi jokainen keskustelu tuntuu olevan taistelu tai kilpailu joka naisen tulee voittaa.
Lakkasin puhumasta, koska siitä oli aina vain ikäviä seurauksia.
Jos mies on muuttunut suhteenne aikana, niin vika on sinussa. Jos hän on ollut aina tuollainen niin vika on ehkä edellisissä kumppaneissa, mutta silloin olet tiennyt jo ottaessa mitä olet saamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuota miettinyt, että jos ei vaan halua enää puhua, koska tietää, että minä kysyn sitten lisää ja haluan jatkaa. Mutta eikö useimmat meistä silloin sanoisi, ettei halua puhua aiheesta. Tai puuskahtaisi, että mitä niitä hyödyttää vatvoa. Pidän silti hyvin äärimmäisenä sitä, että ei suostu enää sanomaan sanaakaan mistään muustakaan aiheesta. Tai sanomaan "moikka", kun olen lähdössä.
Tuo täysmykkyys ei alkanut mistään mitä minä tein. Vaan miehellä tuli iso vastoinkäyminen ihmissuhteissa, jonka jälkeen nämä lukkiutumiset alkoivat. T. 26
Kyseessä vanha ketju, mutta onko joku saanut tuollaisen miehensä terapiaan/esim. nepsy-tutkimuksiin? Miten?
Minun mieheni on täsmälleen tuollainen ja epäilen lievää autismikirjonhäiriötä, mutta hän ei suostu hakeutumaan mihinkään tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on diagnosoitu asperger ja juuri tuollainen. Ero tuli nyt joulun alla ,kun tuo mykkyys meni täys mutelle ja en kestänyt enää. Sama ,kuin seurustelisi narsistin kanssa sillä erotuksella ,että pitää vaan ymmärtää. On menossa terapiaan nyt ja syyt tiedetään käytökselle mutta vähän liian myöhäistä meidän suhteen kannalta.
Mun mies ei oikein osaa keskustella ja on se kyllä vaikeaa yrittää selvittää parisuhteen ongelmia, kun toinen ei osaa kommunkoida. Itsellä kun ajatus laukkaa suht nopeasti, niin mieheltä tulee aina vastaus: "en tiijä, en oo miettiny". Ja sitten kun myöhemmin (esim.viikon päästä) kysyn, että mitä mieltä olet nyt, niin vastaus on sama. Onko miehet oikeesti noin huonoja keskutelemaan, vai vain minun mieheni? Tää on siis eka oikea suhteeni, joten ei ole kokemusta muista miehistä.