Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden mielestä lapset oppii vain itsensä satuttamisen kautta
13.05.2011 |
Voisitteko kertoa mihin pohjaatte tämän käsityksenne? Siis sen, että lasten pitää saada tehdä vaarallisia asioita, koska siten he oppivat, kun satuttavat itsensä. Mulla on varmaan vikaa ymmärryksessä, koska en voi käsittää tällaista vapaan kasvatuksen meininkiä.
On aikamoista julmuutta antaa lasten teloa itsensä tekosyyllä "sittenpähän oppii". Tuleeko ikinä mieleen, mahtaako lapsi kaivata kovia kipuja? Vai olisiko hän jopa kiitollinen, jos mamma kertoisi, että tuota et muuten tee, tai sattuu? Puuttuuko näiltä vanhemmilta empatiakyky, vai rakkaus omaa jälkikasvua kohtaan?
On puppupuhetta väittää, että lapset eivät opi vaarallisia asioita elleivät loukkaa itseään tai näe kaverin vuotavan verta ja rääkyvän. Enkä nyt tarkoita tällä kirjoituksella sitä, että kaikki liikkuminen ja normaali elämä pitäisi kieltää lapsilta. Ainoastaan ilmiselvät vaaranpaikat.
Kommentit (2)
Minä annan tehdä aika paljon ihan vaan siksi, että kieltäminen tekee asiasta paljon houkuttelevamman. Ikätason ja osaamisen mukaan toki. Ja vaikka kuinka sanoisi että et tee tuota, se sattuu, joka tenava on loppujen lopuksi kuitenkin esimerkiksi laittanut sormen kynttilänliekkiin, uunin luukkuun, pudonnut sängystä kun on hyppinyt jne.
Mutta yksikään ei ole pudonnut tikapuilta, puusta, liukastunut uimahallissa, juossut tielle ja osa näistä siksi että ovat nähneet jonkun näin tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. alimmalle oksalle puuhun saa kiivetä, koska ei sieltä nyt kuole jos tippuu.
Kivelle saa kiivetä, ja langeta alas, jos niikseen tulee.
Talon katolle ei saa kiivetä, koska kuolo voi korjata.