sanokaa mitä sanotte, mutta ei musta tuntunut kivalta, kun vauva 2 vrk ja

pakkaisin kamat ja lapset ja lähtisin mummilaan tms. SIinä olis miehellä ihmettelemistä kun tulis kotiin. Ja ihan rehellisesti sanottuna, sinuna pohtisin vakavasti parisuhteen tulevaisuutta. Jos saat tukea perhe-elämään mieheltäsi noin vähän nyt, pärjäät paremmin ilman häntä.

ei varmasti tunnu sinusta mukavalta tuo tilanne.. synnytys vie paljon jo voimia ja vielä huonot yöunet siihen päälle, kyllä miehesi pitäisi nyt todellakin ajatella sinun voimia ja jaksamistasi ja yrittää järjestää sinulle aikaa kerätä voimia mm. että saisit edes hetken nukkua/rentoutua että hän ottaa ohjat käsiinsä ja pyörittäisi arkea edes hetken puolestasi. en voi muuta kun lähettää sinulle lämpimän virtuaali halauksen koska taidat olla sen tarpeessa.. jaksuja ja onnittelut pienestä nyytistä :)

miehet on vähän erilaisia ku naiset, eikä niin välttämättä syty ihan pienistä vauvoista! ei kannata heti teilata alkoholistiksi, vaikka jaan kyllä ap:n ärsytyksen. Miehet on niin ajattelemattomia! Mun mies kiinnostu meidän pojasta tosi paljon vasta sitten kun se oli about 4kk ja teki muutakin ku nukku ja imi tissiä (siis vauva :)



Ap:lle jaksuja ja kyllä se mies vielä jossain vaiheessa tajuaa.

Jäin vaan miettimään, että mitä sä sanoit sille miehelle? Jos mun mies olis tossa tilanteessa ehdottanut tollasta, olisin kauniisti mutta tiukasti sanonut, että ei käy, en tykkää, ja jos yli tunnin olet ylimääräistä jossain, niin vihaan sua ainakin viikon...



Sitä paitsi puhuttiin varpajaiset sun muut etukäteen ja sovittiin, milloin niitä pidetään.



Eli sanotko sä miehelle vaan aina jees, vai eikö se sitten kuuntele sua ollenkaan? Kyllä parisuhteessa molemmille kuuluu puhevalta ja yhdessä pitää yrittää sopia asiat niin, ettei kumpikaan joudu kärsimään. Ja ihan avioliiton tulevaisuuden kannalta kannattaa heti reippaasti ottaa esiin asiat, jotka mättää. Sitten niitä voi yrittää sovitella.

niin totaalisen ajattelematon. Kun sanoin puhelimessa, että olen vasta synnyttänyt ja toipilas, mies sanoi, että kyllä hän tietää, mutta kun nämä työkaverit ovat järjestäneet ja ostaneet ja laittaneet... tämä siis mulle merkitsee, että miehen on tärkeämpi säilyttää naamansa työkavereiden silmissä kuin lastensa äidin. Jo esikoisen kannalta soisin, että mies olisi lapsen kanssa enemmän, kun vauva nyt vaan vaatii enemmän huomiota ja huolenpitoa - ja tutustumista. Mies varmaan tutustuu sitten aikanaan...



ap

tosin vietti ensimmäisestä kuukaudesta vauvan syntymän jälkeen 14 iltaa kavereiden/sukulaisten kanssa juhlimassa :-(

niin totaalisen ajattelematon. Kun sanoin puhelimessa, että olen vasta synnyttänyt ja toipilas, mies sanoi, että kyllä hän tietää, mutta kun nämä työkaverit ovat järjestäneet ja ostaneet ja laittaneet... tämä siis mulle merkitsee, että miehen on tärkeämpi säilyttää naamansa työkavereiden silmissä kuin lastensa äidin. Jo esikoisen kannalta soisin, että mies olisi lapsen kanssa enemmän, kun vauva nyt vaan vaatii enemmän huomiota ja huolenpitoa - ja tutustumista. Mies varmaan tutustuu sitten aikanaan...

ap

Tosi ajattelematonta sun mieheltä,mutta on kyllä ajattelematonta myös työkavereilta järkätä varpajaisia HETI kun vauva on syntyny. Luulis niidenkin ymmärtävän,että vasta synnyttänyt vois ehkä kaivata apua/tukea/läsnäoloa! Vai onko ne kaikki jotain perheettömiä jotka tarvii vaan joka perjantaille jonkun "syyn" juhlia/juoda? Todella paljon voimia sulle ap. Toivotaan että lapset nukkuu hyvin (vauva nyt tuskin nukkuu koko yötä,mutta edes esikoinen) ja pitkään,ja että saisit itsekin levättyä.

Meillä myös miehen kanssa vähän samanlaista ongelmaa =(

Useamman kerran saanut suuttua kun on liian usein "tärkeitä menoja"(=ryyppybileitä) kun itse olen väsynyt ja kaipaisin apua vauvan hoidossa.

Tämä liitto tosin kyllä jo natisee liitoksistaan, saa nähdä saadaanko vielä korjattua..

Kiitos kivoista viesteistä. Esikoisen hoidin aika paljon yksin myös, mutta ostin vauva- ja taaperoaikana lastenhoitoapua, kun meillä ei ihan lähellä isovanhempia tms. Nyt aion toimia samoin, syksyllä 5 v. esikoinen jatkaa päiväkodissa osa-aikaisesti ja kun vauva lähelle puolta vuotta, hankin hoitajan parina päivänä viikossa muutamaksi tunniksi kerrallaan. Vaan siten jaksan aamuvarhaisesta iltatoimiin ja mahdollisiin yöheräämisiin. Mies tulee normioloissakin kotiin vasta kasin maissa tai myöhemmin. Onneksi mummi voi joskus ottaa esikoisen yökylään pariksi yöksi. Sitten laitan myös miehen evakkoon, niin voin olla kotona rauhassa vauvan kanssa.

niin totaalisen ajattelematon. Kun sanoin puhelimessa, että olen vasta synnyttänyt ja toipilas, mies sanoi, että kyllä hän tietää, mutta kun nämä työkaverit ovat järjestäneet ja ostaneet ja laittaneet... tämä siis mulle merkitsee, että miehen on tärkeämpi säilyttää naamansa työkavereiden silmissä kuin lastensa äidin. Jo esikoisen kannalta soisin, että mies olisi lapsen kanssa enemmän, kun vauva nyt vaan vaatii enemmän huomiota ja huolenpitoa - ja tutustumista. Mies varmaan tutustuu sitten aikanaan...

ap

Mutta voisitko ajatella, että sallisit miehelle sen yhden illan?

Mä oon jotenkin pitäny tärkeänä, että mies saa viettää varpajaiset ja valmistellut aina varpajaispaketinkin miehelle raskaana ollessani (sisältää pieniä viinapulloja, kaikkea naposteltavaa, huumorijuttuja, lahjakortteja jne.) eli osallistunut miehen ilonpitoon. Siinähän juhlitaan meidän vauvan syntymää.. :)

Tavallaan musta tuntuu, että tässä asiassa NAISET ei ymmärrä miehiä (vaikka aina paasataan kuinka miehet on niitä ajattelemattomia, kun naiset saa kokea vaikka ja mitä). Mutta miettikääs nyt itsekin: äiti ja vauva on aivan keskiössä. Ihmiset kyselee äitin ja vauvan vointia, nainen valittelee kipujaan, mies on ollut ehkä synnytyksessä mukana ja joutunut kokemaan hyvin läheisen ihmisen tuskan ja toisaalta jakamaan suuren riemun. Kaikki on kiinnostuneita siitä kuinka äiti voi, kuinka hän toipuu synnytyksestä, kaikista mahdollisista kivuista ja säryistä. Miehen vointia ja oloja ja jaksamista harva kyselee..

Mutta miehelläkin ois varmaan paljon jaettavaa. On mukava päästä "miesten kanssa" iloitsemaan vauvan syntymää hieman omalla tavalla (mikä nyt miehillä on: sauna, baari, ehkä lätkämatsi... miehet nyt ei vaan ole niinkuin me naiset eikä se kenestäkään tee alkoholistia enkä varsinkaan usko, että kyse olisi mitenkään siitä, että mies haluaisi vahingoittaa perhettään tai parisuhdettaan.)

Luulen, että varpajaiset on hyvä hengähdystauko ja pipon löysääjä miehelle. Hän saa hieman aikaa nauttia kavereiden seurasta eikä olla avuttomasti keskellä kaikkea sitä uutta ja hämmentävää lapsivuodeaikaa. Enkä nyt yritä vähätellä naisia, sillä onhan se rankkaa, kun on synnyttänyt ja on vielä esikoinenkin siinä ja sitten harmittaa vielä sekin, että itsellä ei ole mahdollisuutta hengähtää, kun on niin kipeä ja imettää ja hormonit tekee sekopäiseksi..

Silti on Jotenkin härkäistämistä tuo, että suututaan yksistä varpajaisista ja aletaan "vihaamaan" jne. jo heti näin alkuvaiheessa, vaikka ne varpajaisjututkin voisi jakaa ja iloita niistä yhdessä.

Minulle mies on kertonut varpajaisistaan hauskoja juttuja, kun tunnen miehen ystävät. On kiva kuunnella heidän kommelluksistaan, kun itse on aivan voimaton ja maitoinen eikä haluaisi näyttäytyä muutenkaan ihmisten ilmoilla saatikka pitää hauskaa... :)

Ja minusta tuo on hyvä idea, että voisitte sitten vauvan kanssa vuorostanne viettää viikonloppua ja mies lähtisi esikoisen kanssa jonnekin.

Nyt ei kyllä kannata uhrata voimia turhaan riitelyyn. Toinen juttu sitten, jos mies ottaa noi juhlimiset tavaksi, mutta kyllä nyt yhet varpajaiset voi katsoa läpi sormien! Parhaimmillaan sinun positiivinen suhtautuminen tulee jopa lähentämään teitä, vaikka se varmasti voimille ottaakin. Voisiko esikoinen olla varpajaisyön vaikka mummolassa yökylässä ettei sinun tarvitsisi hoitaa kuin vauvaa? Se saattaisi hieman helpottaa.. Itse varmaan ehdottaisin miehelle, että veisi esikoisen äidilleen hoitoon (niinkuin tekisi, jos olisin esim. sairaalassa) vaikka olenkin kotona.

jos olisit edelleen sairaalassa?

mutta kun nämä työkaverit ovat järjestäneet ja ostaneet ja laittaneet...

Tarkoitin siis tekstilläni sitä, että kyllä mieskin tarvitsee huomiota. Ja varpajaisissa tuore isä on se huomion keskipiste.



Milloin ne varpajaiset pitäisi viettää, jos ei heti syntymän jälkeen? Mun mies on viettänyt varpajaisensa aina silloin, kun olen ollut itse synnärillä ja isommille lapsilla on ollut "pikkuvarpajaiset" mummolassa, jossa ovat saaneet avata omat pakettinsa, jotka ollaan iskän kanssa heille tehty (sisältää leluja, herkkuja, pillimehua, limsaa, tehtäviä jne.). Puuhaa ja herkkuja :)



Vaikka äiti onkin aivan puhki poikki kuollut ja makaa synnärillä tissit halkeamaisillaan ja uusi vauva kainalossa, niin tarkoittaako se sitä, että kukaan muukaan ei saa voida hyvin ja pitää hauskaa, kun äitikään ei voi?

toivottavasti miehesi osaa arvostaa sinun tekemää "työtäsi" lasten hoito/ lasten tarpeiden huomioiminen ei todellakaan ole helppoa kun äiti on väsynyt ja silti pitää koittaa kaivaa jostakin voimia lasten hoitoon. koita nyt nauttia edes hetki rauhasta kun sait lapsoset nukkumaan.. minäkin täällä nautin tällä hetkellä kun sain kerrankin nuo poikani samaan aikaan unille, niinpä olen rauhassa koneella ja nautin suklaalevystäni "heittää suklaapalan sinullekkin ja toivottaa hyvää iltaa sinne :P

Voi kun harmittaa sun puolesta! Minä olen keskustellut miehen kanssa ekan lapsen jälkeen, ettei varpajaisia tule tai jos haluaa lähteä ryyppäämään, niin sitten ENNEN lapsen syntymää tai reilusti vauvan syntymän jälkeen. Minullakin oli tosi ikävä tilanne, kun tulin kotiin sairaalasta ja kämppä oli juhlien jäljiltä siivoamatta :(

Voi kun harmittaa sun puolesta! Minä olen keskustellut miehen kanssa ekan lapsen jälkeen, ettei varpajaisia tule tai jos haluaa lähteä ryyppäämään, niin sitten ENNEN lapsen syntymää tai reilusti vauvan syntymän jälkeen. Minullakin oli tosi ikävä tilanne, kun tulin kotiin sairaalasta ja kämppä oli juhlien jäljiltä siivoamatta :(

Toivoisi, että isukki tuon verran tajuaa, että on kiva tuoda vauva siivottuun kotiin...

Eikö niitä varpajaisia voisi pitää jossain muualla?

Pari pointtia silti: miksi sitä miestä niin kovin pitäisikään huomioida, se ei ole uusi ihminen tai synnytyksestä sairas. Kuulumiset ja voinnit vOi kysyä, mutta se riittänee. Jos joku huomion aika tosissaan kuuluu naisille niin tämä. Toisekseen ei niissä varpajaisissa vikaa sinänsä, ajankohta vain tajuttoman huono. Odottaisi muutaman viikon ja menis sitten, olisi esikoinen vähän tottuneempi ja imetys rullaisi ja äiti paremmassa voinnissa. Sitten olis hyvä aika isän juhlia vauvan syntymää.

tuo ei ole totta että kaikki pyörii vain lapsen ja äidin ympärillä ja isä unohdetaan. Oman kokemukseni mukaan lapsen syntymän jälkeen kaikki pyörii vain lapsen ympärillä ja hurjia kokenut äiti jätetään yksin selviytymään kaikesta. Mielestäni isän kokemusta synnytyksessä ei voi mitenkään verrata äidin kokemukseen. Se on molemmille henkisesti vaativaa mutta vain toiselle huikea fyysinen suoritus joka vielä jatkuu hormonien avustamana pitkään. Ilmeisesti sinulla on kuitenkin mennyt synnytys todella hyvin ja et ole enää siltä kannalta erityisen kipeä? Tosin sekään ei ole syy unohtaa äitiä oman onnensa nojaan noin aikaisin.

Mua ehkä kiukustuttaa se just eniten, että miks just tänään, kun puhui jo etukäteen, ettei halua mitään varpajaisia järjestää... mun "heikkous" on se, että jaksan niin perkeleen hyvin, vaikken jaksaisi jaksaa - me naiset olemme sitkeitä! Meidät kotiuttanut lastenlääkärikin sanoi, että näytän siltä kuin voisin olla sukujuhliin menossa ja ihmiset luulevat, että olen napannut vauvani jostain kadulta. Synnytyksessä kätilö sanoi, etten näytä lainkaan siltä, että synnytän kohta ja kivut valtavat. Eli minä se vaan jaksan ja jaksan. Koliikkisen esikoisen kanssa olin 6 kuukauden jälkeen niin rikki, että luulin kuolevani. Mies alkoi siinä samassa hötäkässä uhkailla erolla - ei kai kyennyt muuhun. Että vahvoja ollaan siis:-) Meillä mies saanut aina mennä kuten on halunnut. Kyllä aikuisen täytyy itse tietää, missä rajat kulkee.



ap

olet jo kotona?

mies just soitti, että on pitkän työpäivän jälkeen vielä kavereineen juhlimassa. Vauva syntyi yöllä ja viime yökin meni valvoessa. Esikoinenkin hoidettavana...

mulla ainakin menee sitä sulatellessa... kyse ei niinkään ole uudesta ihmisestä vaan siitä, mitä kaikkea synnytyksessä tapahtuu... se vaati sulattelua. Ja siltä pohjalta en yhtään ihmettele, miksi miehen pitää kasvaa (nyt jo toisen lapsen) isäksi. Mies muuten sanoi, ettei osaa kutsua vauvaa kullaksi, kuten tytärtään. Vauva siis poika.