miten sanoa ahdasmieliselle anopille?

vaan yrittää vain hyväntahtoisesti kääntää asia hyväksi. Olla itse sellainen toisia arvostava ja hyväntahtoinen aikuinen. jos yrität sanailla jollain mitalla "takaisin", et itse ole paljon parempi.



Eli kun hän haukkuu muita, yritä sinä puhua vaikak jotain että "ehkä heillä on niin paljon töitä etteivä tjaksa lapsia niin vahtia" tms., eli hakea toisen motiiveja.

Jos ei auta, niin totea vaan että no voi miten kurjaa, ja lopeta jutun kommentointi siihen. TAi olet kommentoimatta aina jos mahdollista. Anta aanopin jurputtaa itsekseen jos jaksaa.



Ja tietty hän voi pojalleen sanoa niin kuin haluaa, heillä ehkä ollut erilainen kulttuuri ja tyyli kuin sinun kotona. Jos miestäsi ei haittaa hänen sättiminen niin älä sinä tee siitä numeroa. Meilläkin lapsuuden kodissa - ja nyt myös itselläni - vain on tapana että voi kivahtaa toiselle kipakastakin jostain pikkuasiasta, eikä siinä mitään.

Mun anoppi taas hyssyttelee ja hissuttelee eikä ikinä mistään uskalla mitään sanoa, sekin on tosi rasittavaa.



Miehesi on kyllä puoliksi oikeassa, koeta sinä nyt vaan sopeutua siihen että anoppisi maailmankuva on erilainen.

Ja ehkä hän sitäpaitsi sillä tuttujen parjaamisella yrittää olla "ystäväsi" - sellainen juoruilu on varmaan ollut ihan tyypillistä hänen aikanaan kun oli nuorempi äiti.



Nyt se on vaan sitä, että olemme tuttujen äitien edessä mielin kielin, ja haukumme sitten kaikki nimettömänä täällä netissä, ennen kai haukuttiin vaan selän takana toisille :).

Mun äiti on just tollanen, enkä tähän päivään ole keksinyt muuta keinoa kuin vain hyväksyä hänen omituisuutensa ja antaa kommenttien mennä ohi. Helpommin sanottu kuin tehty... joskus tulee kommentoitua niin, että se vain lisää vettä myllyyn.



Esim. juuri tänä aamuna juttelimme meidän vauvan "rytmistä". Hänen mielestään pitäisi siis antaa korviketta pullosta neljän tunnin välein ja yrittää päästä vielä pidempiin syöttöväleihin. Kyse vastasyntyneestä. Imetän, ja se on äidilläni tiedossa. Sanoin, että meillä menee ihan hyvin kun annan ekan yösyötön pumppaamaani äidinmaitoa pullosta, ja tokalla yösyötöllä otan vauvan viereeni ja imettelen siitä sitten loppuyön. Wrong!!! Hän kuulemma on kuullut sitä ja tätä perhepedistä että voi siihen ihan kuolla jne. No minä sitten en voinut pitää suutani kiinni ja antaa hänen kommenttinsa olla, vaan vastasin että pinnasängyssä nukuttamiseen vastaavasti liittyy kätkytkuoleman riski... mikä tavallaan on käänteisesti puolittain totta siinä mielessä, että onhan todettu äidin läheisyyden pitävän vauvan hengityksen paremmin toiminnassa...sori, mutta en voinut olla heittämättä tätä vastavetoa. Tiedän, että äitini parhaillaan googlettaa kätkytkuolemaa ja perhepetiä ja kaikkea näihin liittyvää voidakseen jatkaa "oikeassa olemista" seuraavalla kerralla kun tavataan.



Anteeksi, ei ollut tarkoitus kidnapata sun ketjua, mutta siis sympatiani saat. Itsehillintää vaan.

ymmärrän täysin millaista on elää hankalan anopin kanssa.sulla taitaa olla samanlainen kaikkitietävä ja muita halveksiva anoppi kun mulla.hän katsoo muita nenän varttaan pitkin ja tuomitsee ja haukkuu muita ihmisiä.sitten puhuu että miten ihmiset aina vaan valittaa!!!haha itse on pahimman laatuinen sellainen.puututaan meidän perheen asioihin,tungetellaan ja udellaan kaikki asiat.aikani siedin,nykyään olen mahdollisimman vähän tekemisissä.en vastaa jos hän soittaa (kai se joskus tajuaa lopettaa),olen mahdollisimman vähäsanainen kun pakosta nähdään.vain ja ainoastaan lasteni takia olen tekemisissä.ei sunkaan ole mikään pakko olla hänen kanssaan ylin ystävä!hän on sun miehes äiti,ei sun!!otat vaan etäisyyttä rohkeesti.negatiivisten ihmisten seura on todella kuluttavaa.

Mun äiti on just tollanen, enkä tähän päivään ole keksinyt muuta keinoa kuin vain hyväksyä hänen omituisuutensa ja antaa kommenttien mennä ohi. Helpommin sanottu kuin tehty... joskus tulee kommentoitua niin, että se vain lisää vettä myllyyn.

Esim. juuri tänä aamuna juttelimme meidän vauvan "rytmistä". Hänen mielestään pitäisi siis antaa korviketta pullosta neljän tunnin välein ja yrittää päästä vielä pidempiin syöttöväleihin. Kyse vastasyntyneestä. Imetän, ja se on äidilläni tiedossa. Sanoin, että meillä menee ihan hyvin kun annan ekan yösyötön pumppaamaani äidinmaitoa pullosta, ja tokalla yösyötöllä otan vauvan viereeni ja imettelen siitä sitten loppuyön. Wrong!!! Hän kuulemma on kuullut sitä ja tätä perhepedistä että voi siihen ihan kuolla jne. No minä sitten en voinut pitää suutani kiinni ja antaa hänen kommenttinsa olla, vaan vastasin että pinnasängyssä nukuttamiseen vastaavasti liittyy kätkytkuoleman riski... mikä tavallaan on käänteisesti puolittain totta siinä mielessä, että onhan todettu äidin läheisyyden pitävän vauvan hengityksen paremmin toiminnassa...sori, mutta en voinut olla heittämättä tätä vastavetoa. Tiedän, että äitini parhaillaan googlettaa kätkytkuolemaa ja perhepetiä ja kaikkea näihin liittyvää voidakseen jatkaa "oikeassa olemista" seuraavalla kerralla kun tavataan.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus kidnapata sun ketjua, mutta siis sympatiani saat. Itsehillintää vaan.

Ensimmäinen kommentoija sanoikin asian paljon paremmin kuin minä itse. Olen siis ylläolevan kirjoittaja ja koitan ekasta kommentista ottaa itsekin opikseni...

Siis jos vaikka haukkuu jonkun sukulaista laiskaksi, niin sano, että sinä olet saanut kyseisestä ihmisestä ihan erilaisen kuvan. Sano, että sinusta ko ihminen vaikuttaa hyvin reippaalta ja mukavalta henkilöltä.



Jos haukkuu toisten lastenkasvatustyyliä, sano, että kun kyseinen perhe viimeksi kävi teillä, kiinnitit oikein huomiota, miten mukavia j ahyvinkasvatettuja lapsia heillä on. Kaikki kiittivät kahvipöydässä ja olivat todella kohteliaita sinulle.



TOtea myös, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja kiinostuksen kohteita ja kaikki eivät halua elää samalla tavalla.



Jos aina ystävällisesti käännät hänen valituksensa niin, että sinusta asia on aivan toisin ja sinä et ole huomannut tällaista "vikaa" lainkaan, niin hän ei ehkä jaksa valittaa sinulle, kun ei saa tukea ajatuksilleen.

Voin antaa sinulle vain yhden neuvon: ota etäisyyttä. Pidä välit viileän asiallisina.



Kyllä se siitä :)

Ainostaan voit olla menemättä mukaan haukkumiseen ja muuttaa puheenaihetta.

Jos alat anoppiasi ojentamaan, sulla on käsissä aikamoinen hernerokka, eli suosittelen olemaan vaan hiljaa.

Sanon vielä uudestaan:



Kaikkein parasta on kun et sano mitään.



Vanhaa ihmistä et voi muuksi muuttaa ja muutenkin voit muuttaa ainoastaan itseäsi, omaa käyttäytymistäsi ja suhtautumistasi asioihin.

Näin hanskasin erään työkaverin, joka valitti ja nalkutti jatkuvasti. Kerran pidin hänelle esitelmän meidän parvekekasveista ja höpisin ja pöpisin vaikka kuinka basilikoista, tomaateista ja salaateista. Työkaverin vaan istui hiljaa ja kuunteli. Eipä voinnut miestä vähempää kiinnostaa. Eipä tuppautunut mun lounasseuraksi enää kun pari kertaa pidin näitä esitelmiä.

Näin hanskasin erään työkaverin, joka valitti ja nalkutti jatkuvasti. Kerran pidin hänelle esitelmän meidän parvekekasveista ja höpisin ja pöpisin vaikka kuinka basilikoista, tomaateista ja salaateista. Työkaverin vaan istui hiljaa ja kuunteli. Eipä voinnut miestä vähempää kiinnostaa. Eipä tuppautunut mun lounasseuraksi enää kun pari kertaa pidin näitä esitelmiä.

kaiken maailman idiooteille. Voisi toimia myös narsisteihin, jotka itse tykkää olla äänessä ja odottaa että kaikki kuuntelee heitä :).

"Jokainen tekee niinkun parhaaksi näkee"

"Pahapa se on toisen puolesta mitään sanoa"

"En mä muita ala tuomisemaan"



Ja jos anoppi pahasti haukkuu



"Ei ole kohteliasta puhua pahaa poissa olevista"

"Mä en halua ottaa osaa tämmöiseen haukkumiseen" ja lähdet huoneesta pois.

jotenkin lohduttaa kuulla, etten ole yksin ja muutki selviää tuommosten anoppien kanssa. Oma äitini onkin aivan päinvastainen ihminen, vähän semmonen kassialma tuon hienostelevan anopin rinnalla. Ehkä raskainta on se, että oman perheen ongelmat on ollu niin toista luokkaa kuin mitä miehen äidin valitukset koskee. Esim. omalla äidillä suvussa paljon sairautta, köyhyyttä, kuolemaa, alkoholismia...elämä potkinu paljon päähän mutta silti pidän omaa äitiäni maailman positiivisinpana ja herttaisinpana mummelina tulevalle lapsenlapselleen. ja kaikki tuo tausta näkyy minussakin varmasti, en ehkä ole aivan sellainen miniä, jota hän on toivonut ja hän yrittää minua kouluttaa sukuun sopivaksi näillä jutuillaan..Mutta joo, tavallaanhan se on rikkautta kun lapsi saa sitten nähdä kahta niin erilaista perhekulttuuria.



Ja juuri tuota olen käänteistä vastausta olen tähän asti viljellyt, eli kommentoinut esim. jostain sukulaislapsesta, joka hänen mielestään oireilee vanhempien takia "että minusta se on oikein reipas lapsi ja lapset on yksilöitä alusta asti".



ongelma varmaan minulla on juuri itseeni luottaminen ja oman positiivisuuden säilyttäminen, ettei ala samanlaiseksi. Negatiivisuus on pirun tarttuvaa. joskus kun oikein ärsyttää, tekisi mieli todeta, että kukas se sinut on kasvattanut, kun noin huonotapainen olet... mutta joo, en olisi yhtään parempi. ehkä tuon ihmisen kanssa oppii elämään :)



ap

kaikkea neutraalia puutaheinää, jos ei jaksa jonkun negatiivisia juttuja kuunnella! Ihan jo mielessäni hykertelen, kun kuvittelen niitä työpaikan kahvipöytäkeskusteluja, kun alativalittaja ei saakaan suunvuoroa verhojenvärikeskustelulta! Tavallisesti me muut ollaan vaan hiljaa ja yritetään keksiä jotain fiksua tyyliin, no "pitää yrittää nähdä asiat monelta kantilta", "no, voihan sen noinkin nähdä, mutta..." mikä vaan valittajaa yllyttää entisestään

Minäkin sanoisin, että kannattaa vaan yrittää vaihtaa puheenaihetta. Jos lähdet hänen asiastaan puhumaan, saat joko lisää vettä vaan myllyynsä tai sitten jos olet erimieltä, olette riidoissa. Ala jutella muista asioista. Mutta älä hämmästy jos hän jatkaa edelleen synkkää yksinpuheluaan. Minun isäni oli sellainen. Sen jutut ei ihan vähällä hiljenneet, mutta kun ei se ihan päällekkään kehdannut puhua, niin pitipä ainakin pienen tauon valitutksessaan.

siihen kun sanoin, että meillä on koton aina opetettu, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voi olla hiljaa.

Anoppi ei tosin pidä minusta hirveämmin tuon jälkeen, mutta eipähän tarvi olla hillittömän negatiivisuuden ympäröimänä..

Alkaa tuntua siltä, että jokainen tapaaminen anopin kanssa saa aikaan henkisen krapulan. Niin negatiiviset ovat hänen asenteensa kaikkeen, että syö kaiken positiivisen energian muistakin ihmisistä. Arvostelee kaiken aikaa sukulaisiaan, naapureita, omien lastensa kasvatustyyliä (ei tietenkään kenellekään päin naamaa vaan aina jollekin toiselle ihmiselle). Ja ketään ei koskaan ymmärrä, ei edes yritä pohtia miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla..kaikki on vaan tyhmiä ja pöljiä ihmisiä kun eivät tajua mitä on oikea tapa elää. Maailma aivan pursuaa huonosti kasvatettuja ihmisiä, että huh huh. Miestään sättii kaiken aikaa, esimerkiksi kun ovat kylässä meillä, haukkuu jopa istumisasennosta. Sen verran olen takaisin sanonut kun rupesi ärsyttämään, että meidän sohvalla saa rönöttää ja olla niin kuin kotonaan. Mutta hyvin varovainen pitää sanoissa olla, ettei herne mene nenään. Varsinkin kaikki kommentit muiden kasvatukseen ja lapsien käytöksestä ahdistaa kun itsellä on esikoinen tulossa. Itselleni ulkoiset käytöstavat eivät ole niinkään tärkeitä kuin tapa jolla ihminen suhtautuu muihin ihmisiin. Mieheni mielestä otan turhan raskaasti nämä hänen kommenttinsa. Eli tavallaan minä olen se ymmärtämätön ja suvaitsematon ihminen kun en jaksaisi hänen seuraansa. Olen tähän asti vain myhäillyt hänen kommenteilleen, mutta haluaisin sanoa jotain takaisin, en vain keksi sanoja. Jotain mikä ei loukkaisi häntä, mutta saisi ymmärtämään miten raskasta on kuunnella tuommoista negatiivisuutta. Kaikkein raskainta tuo asenne taitaa kuitenkin olla lopulta hänelle itselleen. Mitä nokkelaa te olette sanoneet äärimmäisen negatiiviselle ihmiselle? vai kannattaako sanoa mitään..

En vaan enää suostunut tapaamaan anoppia.

Erittäin negatiivinen ja hankala ihminen. Sanoin sitten kerran puhelimessa suoraan, että 1) en pidä hänen sävystään ja etä 2) haluan olla vähemmän tekemisissä, joten en jatkossa vastaa esim. puhelimeen joka kerran. Sen jälkeen tilanne on jotenkin muuttunut. Aluksi yritti vielä tunkeutua reviirilleni, mutta jossain vaiheessa taisi mennä viesti perille, koska tilanne on helpottanut.