Voisisitko harkita sijaissynnyttäjänä olemista

sillä tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, etten kykenisi luopumaan kantamastani lapsesta.

En myöskään loukkaantuisi kysymyksestä, sehän olisi suuri luottamuksen osoitus.

Munasoluja voisin luovuttaa, eikä haittaisi jos mieheni luovuttaisi myös.

Neljänkymmenen viikon odotuksen ja vuorokauden synnytyksen jälkeen en voisi ikinä luopua lapsesta, riippumatta kenen soluista hän olisi alkunsa saanut tai minkälainen vamma hänellä olisi.

olisin otettu, jos joku kysyisi.

Edes perheen sisäinen adoptio ei ole niin helppo, miltä se kuulostaa. Sijaissynnyttäjä epäily nousee heti, jos lapsen biologinen isä haluaa "syrjähyppynsä" lapsen ja lapsen biologinen äiti on heti siitä muka valmis luopumaan. Vaatii melko paljon valehtelua viranomaisille, jotta onnistuisi.

suurena luottamuksen osoituksena mikäli kysymys esitettäisiin minulle.



En kuitenkaan usko, että voisin luopua kantamastani lapsesta, joten sen takia sanon että en voisi toimia sijaissynnyttäjänä. Tietysti olisi myös niin, että tietäisin koko raskauden ajan lapsen olevan vain lainassa, mutta niinhän kaikki lapset ovat.



En voisi myöskään antaa omia munasolujani muille, valitettavasti olen niin itsekäs. Minulla on vain yksi lapsi, ja jokaisena päivänä näen hänet kuvajaisena minun ja isänsä välisestä suuresta rakkaudesta. (Ja olen sentään avioeronnut ;-) )

Lisäksi hedelmöityshoitoja antavat klinikat jne. eivät voi antaa hedelmöityshoitoja tällaisessa tilanteessa (hedelmöityshoitolaki), joten vauvan alulle saaminen olisi saatava alulle perinteisin menetelmin, jolloin sijäisäiti olisi todellakin myös lapsen biologinen äiti.

Hyvälle ystävälle voisin jopa haluta tehdä niin hienon palveluksen. Hyvä ystäväni kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta (eka oli onnenkantamoinen). Sen pahan olon tietäen haluaisin häntä auttaa, jos hän sitä pyytäisi, koska tiedän myös, että hän on aivan mahdottoman hyvä äiti ja hyvä ihminen muutenkin.

että olisin sijaissynnyttäjä omalle tyttärelleni.

muille en. en halua pilata vartaloani "turhaan".

mutta jos se olisi mahdollista niin voisin maksaa siitä että joku synnyttäisi minun puolesta! Kymppitonni olisi ihan kohtuullinen summa.

hyville, täyspäisille vanhemmille, eli siis valitsisin itse kenelle synnyttäisin. Omat raskaudet ja synnytykset ovat olleet helppoja.

Tunnen itseni sen verran hyvin, että en voisi luovuttaa kantamaani lasta pois, vaikka tietäisin, että ei ole minun biologisesti.



Mutta en kyllä loukkaantuisikaan. Olisin otettu, että minut tuollaiseen kunniatehtävään haluttaisiin.

En millään tavalla halua edesauttaa mitään keinotekoista lapsenhankintaa.

Kunhan sinulla on kaikki asiat hyvin, niin ei se mitään, jos muilla ei ole? Tiedätkö, että sinäkin voisit olla tahtomattasi lapseton?

mutta olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan ja olen tahtomattani lapseton!

joko luovuttajilta tai pariskunnalta itseltään niin silloin maailmassa on yksi ihminen jolle tämän voisin tehdä. Mutta omaa lihaa ja vertani en voisi antaa pois. Siskollani on sairaus joka voi vaikeuttaa raskautta mutta ei onneksi estä sitä, mutta jos niin olisi niin kun se minulle on tähän asti helpohkoa ollut niin voisin hänenkin lapsensa kantaa.