Lue keskustelun säännöt.
Yhtaan lasta en enaa halua. Vauva-ajat mietin vaan, etta eiko tama helvetti lopu ikina. Minun on vaikea kasittaa, etta joku voi sellaisesta paapomisesta ja takapuolen pesemisesta n
28.10.2005 |
auttia. En minä pahalla, ehkä minusta puuttuu joku mammageeni. Aina kun kuulen, että joku on raskaana tai saanut vauvan, joko säälin tai tunnen vahingoniloa tätä perhettä kohtaan.
Todellisia ajatuksia, kenellekään en menisi niitä sanomaan ääneen. Paitsi miehen kanssa ollaan juteltu. Vauvathan on erittäin söpöjä, kunhan ne eivät ole omia.
Jakaako kukaan näitä mustia tuntemuksia vai onko täällä vaan äitimyytin kaltaisia henkilöitä?
Kommentit (3)
lapsista, mutta vasta tossa 5 v. ikäisistä lähtien, silloin kun ne voi pistää oman peukalon alle käskemällä. Pikkuiset vauvat on pomoja, sille ei voi mitään. Ja se saattaa ahdistaa ja tuottaa mieliharmia, eikä tuota empatian ja hellyyden tunteita.
Sinä olet sinä, hyvä että huomaat ja tunnustat ominaispiirteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus on tällä hetkellä vielä pieni vauva ja melkein joka päivä käy mielessä, miten mukavaa sitten on, kun vauva-aika on ohi. Voisin sanoa, että 30% ajasta on aivan ihanaa ja kivaa, mut 70% ajasta olen väsynyt ja kiukkuinen (en lapsille, mut omassa mielessäni kuitenkin).
Yksi lapsi on, enempää tuskin tulee... Lapsia voisi olla lisää, mutta ne pitäisi saada 1,5 vuotiaina ilman raskautta....