Mies töihin ulkomaille vuodeksi, kolme alle 7 v lasta.

Miksi te ette lähde?

vielä pieniä ja sulla ei ole vakituista työtä?

ja sitten lopulta päätettiinkin olla kaks vuotta ja sen jälkeen vielä kaks vuotta. Sit vaihdettiin maata ja nyt ollaan taas palattu tilapäisesti Suomeen, eikä kiinnosta pätkääkään enää jäädä tänne. Haluan kiireesti taas pois!

Suosittelen lämpimästi mukaan lähtemistä. Lapsetkin kasvavat kansainväliksiksi ihmisiksi, kielitaito karttuu ja näkemykset avartuvat.

, koska halusimme lapsistamme suomalaisia ja suku ja ystävät ovat täällä. Työpestien kestosta ei ole tietoa, joten en halua elää ulkomailla ilman tukiverkkoja ja ystäviä paikkaa vaihdellen. Rakastan myös työtäni täällä ja sitä en voi ulkomailla tehdä. Koen että lapsilleni on myös tärkeää ystävyyssuhteiden luominen ja juurtuminen Suomeen. Tunnen paljon perheitä, jotka muuttavat miehen työn perässä, enkä koe sitä lapsille parhaana vaihtoehtona.

ja että millainen mies haluaa jättää perheensä ja lapsensa vuodeksi ja millainen äiti antaa sen tapahtua? Lapsillehan vuosi on ihan älyttömän pitkä aika olla erossa isästä.

Työaikani ovat vain normaali työrytmiä tekeville omituiset. Vanhin lapsi aloitta koulun syksyllä. Lisäksi pidän kovasti seudusta ja talosta jossa asumme.

Tai sitten sovit tekeväsi x-määrän töitä etänä vuoden verran. Kouluja on ihan kuule muissakin maissa kuin Suomessa.

Miehelle se takaa hyvän paikan Suomessa tämän vuoden perehdytyksen jälkeen. Kyllähän mies Suomessa käy ja mekin siellä, mutta toki arki jää harteilleni. Tiedän esim yk joukkoihin lähteneitä isiä, ketkä ovat todella sen vuoden lyhyitä lomia lukuunottamatta pois, mutta en ole osannut heitäkään pitää lastensa hylkääjinä. Olisin vain halunnut kokemuksia arjen pyörittämisestä ja oman kantin kestosta yksin lasten kanssa. Mielestäni lapsillani on turvallinen ja rakastava koti. Että tällainen äiti siis antaa isän hylätä lapsensa. Tulipa todella paha mieli. :(

Olin juuri 5 vuoden virkavapaalla, mutta saisin varmaan vielä vuoden. En jaksaisi päätöksiämme perustella, mutta kodin laittaminen vuokralle, vuokraaminen kohdemaasta, muutto, kustannukset ja tukiverkoston puute...olen todellakin käynyt sen kaiken läpi. Ylempänä perustelin vähän lisää. Kiitos kuitenkin omakohtaisista kokemuksista mitä kerroitte.

Miehelle se takaa hyvän paikan Suomessa tämän vuoden perehdytyksen jälkeen. Kyllähän mies Suomessa käy ja mekin siellä, mutta toki arki jää harteilleni. Tiedän esim yk joukkoihin lähteneitä isiä, ketkä ovat todella sen vuoden lyhyitä lomia lukuunottamatta pois, mutta en ole osannut heitäkään pitää lastensa hylkääjinä. Olisin vain halunnut kokemuksia arjen pyörittämisestä ja oman kantin kestosta yksin lasten kanssa. Mielestäni lapsillani on turvallinen ja rakastava koti. Että tällainen äiti siis antaa isän hylätä lapsensa. Tulipa todella paha mieli. :(

löydy mutta älä nyt mieltäsi pahoita. Kukin perhe tekee sellaisen ratkaisun kuin parhaimmalta tuntuu. Eikä Suomeen jääminen (ainakaan minun mielestäni) tee huonoa äitiä tai isää.

Mutta tosiaan, älä sulje pois vaihtoehtoa mukaan lähtemisestä.

Aluksi voi olla vaikeaa ja haikeaa, mutta uskoisin, että tuohonkin tottuu, varsinkin, jos sinulla tosiaan on apua isovanhemmista.

Toisekseen sinulla on myös työ, joka varmasti auttaa asiaa, sillä kotiäitinä kokonainen vuosi yksin miehen ollessa niin kaukana voisi olla rankkaa.



Oma mieheni matkustaa paljon, mutta vain 1-2 viikon pätkissä, ja usein arki on jopa helpompaa, kun vain lapset ja minä olemme keskenämme. Meilläkin isovanhemmat auttavat.



Jos teillä on vielä mahdollisuus siihen että myös te käytte isän luona, kuulostaisi tuo ihan ok hommalta minusta:-)

miten jaksat. Jos olet itsenäinen ja tottunut hoitamaan asiat, en usko että tuottaa ongelmia. Vuosi on kuitenkin vain rajallinen aika, tietysti pitkä, mutta kuitenkin.

asumisen, auton, vakuutukset, lastenhoidon, mahdolliset koulumaksut ym.



Ei kun menoksi!

tiedän perheen jossa äiti oli vuoden poissa ulkomailla, se tosin vaikutti nuorimmaiseen 7v aika hurjasti.



Minä olen kanssasi samaa mieltä että lapsille täytyy kasvattaa juuret, joilta sitten lähteä "muolimoo kahtomaan". Arjessa pärjää kyllä, maailma on täynnä yksinhuoltajia ja aika monet tuntemani joutuvat olemaan käytännössä yksinhuoltajia työmatkustelevaisten miesten vaimoina ja toisin päin.



Jos sinusta tuntuu että mies saa mennä, anna mennä, mutta jos tuntuu että hän jättää sinut pulaan tai luistaa lapsiperheen arjesta, kiellä.



Pärjäätte kyllä aivan varmasti jos päätös on aidosti yhteinen.

Isä oli töissä ulkomailla ensin vuoden, oli kotimaassa vuoden, lähti taas jne. Me muu perhe olimme koko ajan kotimaassa. Pikkuveli unohti isän jo puolessa vuodessa 2-vuotiaana. Elämä oli aika rankkaa äidille, vaikka hänen vanhempansa asuivat aivan vieressä. Muistan tämän, vaikka oli itsekin pieni, eka reissun aikana 5-vuotias.



Oman kokemukseni perusteella parempi vaihtoehto olisi ollut, että koko perhe olisi ollut mukana. Me muut jäimme paljosta paitsi. Aikuisena tein päätöksen, etten ikinä jää kotiin yksin tai lasten kanssa, jos mieheni haluaa töihin ulkomaille, ja onneksi mies oli samaa mieltä.

voimin ulkomailla. Vuosi menee nopeaan ja jos lomitatte lomianne niin, että mahdollisimman paljon voitte olla porukalla, niin varmasti hyvin rullaa.



Tuolla lomajutulla tarkoitan siis, että ap pitää lomansa ja menee lasten kanssa isän luo ja isä taas tulee Suomeen lomillaan ja toinen vanhemmista tekee hommia. Näin lapset näkee kuitenkin eniten isäänsä vrt. siihen, että perheen aikuiset lomailee yhtä aikaa. Tollanen helppoa vielä järjestääkin, kun pienet lapset.



Oikeasti on myös niin, että suht pienten kanssa on helpointa olla itsekseen, kun ne "kasvatus"jutut vielä aika yksinkertaisia ja arki voi olla fyysisesti väsyttävämpää, mutta henkisesti helpompi ratkoa yksin pienten juttuja, kun pähkiä jotain murrosikäisen ongelmia.