Väsymysvalitusta. Tosi överiksi menneen tilanteen valitusta.

Mä olen niin väsynyt. Niin pohjattoman väsynyt. Ja en halua sitä täällä töissä julistaa enkä valittaa, niin mä teen sen tässä hiljaa koneellani.



Olen kärsinyt kroonisesta väsymyksestä ja unenpuutteesta noin 8 vuotta, viimeiset 3,5 vuotta unet tosi vähissä. Mulla ei ole tässä unipankissa kuin massiiviset velat, ei luottoa sitten yhtään.



Nyt kuopus on valvottanut taas muutaman yön ja mä en kerta kaikkiaan pysy tolpillani. Normaali ihminen kestäisi nämä, mutta noilla mun veloilla ei. Mua sattuu, silmiä kirvelee, en saa happea, en ole ollenkaan tässä maailmassa.



No, kuopus ei ole millänsäkään, hän ei yleensäkään juuri nuku, vein hänet hoitoon. Ja mun oli pakko tulla töihin. Työni on sellaista, että en voi olla pois tai sitten teen ne työt kotona (jos siis olen sairaslomalla tmv.).



Ja illat on minuutilleen aikataulutettuja, töistä päiväkotiin, ip-kerhoon, kotiin, ruokaa, harrastuksiin, kotiin, iltatoimet, iltarumba, joka rauhoittuu klo 21 (eilen klo 23) ja sen perään pakolliset kuten ulkokukkien kastelut. Sitten sammun kuolemanväsyneenä vain herätäkseni muutaman tunnin päästä kun A. lapsi itkee B. lapsi yskii C. lapselta tulee verta nenänstä D. koira uikuttaa E. ihan mitä vain...



Jooh, ja mies pois työn takia lähes aina. Pelkään että tämä väsymys tappaa mut vielä joskus. Nämä ruuhkavuodet on elämän parasta aikaa, mutta olisi hienoa jos niistä vuosista kykenisi muistamaan jotakin ja pystyisi nauttimaan niistä. Mutta kun ainoa asia mikä takoo päässä on UNTA, UNTA, UNTA...