jättäisin mieheni jos vain voisin...

Meillä vähän toisenlainen tilanne. Itseltäni tunteet hävinneet miestä kohtaan, mutta vielä ajattelin kituuttaa tilannetta, koska lapsemme on vasta 1v 3kk ja minullakin koulut kesken. Kunhan saan käytyä loppuun menisiköhän nyt sellainen päälle vuosi niin otan ja häivyn mikäli tunteita ei edelleenkään ole.

opettelisitte alkeelliset käytöstavat toisianne kohtaan? Menisi tuo aika paremmin kodissanne eikä lapsi kärsisi.

Eikä tuo arjen suunnittelukaan näytä oikein onnistuvan. No, onhan lapsi sentään saatu väsättyä -niinkuin aina! Vaikkei elämisen tason väsääminen näytä onnistuvan:(

Nyt kituutamme yhdessä vaikka kumpikin kuvottuu toisesta. Vittuilua puolin ja toisin päivittäin. Olemme yhdessä ainoastaan 1 1/2v tyttäremme takia. Mies vihoissaan sanonut että muuttaa pois kunhan on valmistuu syksyllä, joutuisi nyt muuttamaan soluun, eikä sinne halua. Onhan nän tietysti sinkkumarkkinoillakin sitten parempi saalis vastavalmistuneena kuin nyt monen koulutuksen kesken jättäneenä.

Itse haluaisin muuttaa toiselle puolelle Suomea ja mennä töihin. Työt valitettavasti ilta- ja viikonloppupainotteista jolloin tyttö joutuisi olemaan hoidossa pahimoilleen iltapäivästä seuraavaan aamuun. Eli sen saa sitten unohtaa....

Pakko kai kituuttaa tässä onnettomana ja katkerana ja käydä toinen koulutusloppuun (opinnot kestää vielä 2 1/2v) jonka jälkeen valmistun pahimmassa tapauksessa 3-vuorotyöläiseksi....

Kiitos että sain purkautua!

Ja sori :)

Tehkää nyt jo lapselle palvelus ja erotkaa heti.

No, onhan lapsi sentään saatu väsättyä -niinkuin aina! Vaikkei elämisen tason väsääminen näytä onnistuvan:(

Noin pieni lapsi, ja vanhemmat jo vihaavat ja "kuvottuvat" toisistaan... Ei millään pahalla ap, mutta eikö tuosta kaikesta ollut merkkiäkään silloin, kun lasta oltiin pistämässä alulle? Kauanko ehditte ennen sitä seurustelemaan?

Kun miehesi kerran jo syksyllä ottaa ja häipyy.

Erosin exästä kun esikoinen oli 3-vuotias, ja homma meni melko kivuttomasti.



Nyt harkitsen eroa nykyisestä miehestäni, mutta tilanne on ihan toinen, kun meillä on kaksi yhteistä lasta, jotka ovat jo koulussa.



Jos mulla olisi vain yksi puoltoista vuotias niin eikun menoksi.

Mikset muka voisi häntä jättää, tekosyitä tekosyiden perään.



Äidillä on yksimääräämisoikeus, voit huoletta omia lapsen itsellesi ja lähteä vuorotöihin toiselle puolelle Suomea, vuorotyöt kyllä onnistuu pienenkin lapsen vanhemmalta.

Miehenä minulle varotettiin tälläisestä. Osasin odotella riitoja ja suhtauduin niihin neutraalisti ja sopeutuen tilanteeseen. Luovuin täysin ylpeydestäni ja ajattelin lapseni parasta.



Naiset ovat kuin eläimiä raskaana ja synnytyksen jälkeen. He eivät osaa käyttäytyä tai ajatella järkevästi vaan menevät hormonihöyryjen saattelemana ja sanovat mitä sattuu.



Miehenä tiedostin tämän sillä terveydenhoitaja varotteli tälläisestä. Osasin odottaa ja nollata kaiken mitä vaimo tekee rikkoakseen perheemme.

Kestin tuon kolmen vuoden koetuksen isänä ja aviomiehenä. Kyllä se kannatti nyt on elämä taas tasaantunut normaaliksi.



Harva mies ja nainen kestää kolmen vuoden koetuksen. Tärkeintä on ajatella sen lapsen parasta. Ajatelkaa lastanne. Oma ego jäähylle ja lapsen paras on sijoitus tulevaisuuteen.



-kahvituntilainen

Olemme yhdessä ainoastaan 1 1/2v tyttäremme takia.

Ihan kivan perhe-elämän mallin annat lapsellesi! Hän varmaan kiittää sinua isompana, kun sai elää noinkin rakastavassa ja täydellisessä perheessä!

kaksi eroa jo ja kahdet eri lapset ja toisiakin kannustaa samaan.