Lue keskustelun säännöt.
Onpas erilaista kasvattaa temperamemttista lasta!
10.05.2011 |
Esikoinen on aina ollut säyseämpi. Kokeilee kyllä rajojaan, mutta uskonut yleensä kerrasta jne.
Tämä pienempi onkin sitten erilainen. Saanut jo vauvasta affektikohtauksia, ja niitä vanhemmuuttaan siitä ilmennyt enemmän silloin, kun ei saa jotain periksi. On muutenkin paljon itsepäisempi ja jankkaa vastaan.. On nyt 4v. ja tuntuu että päivä päivältä enemmän saa "tapella" asioista hänen kanssaan.
Joskus mietin, että annammeko tälle pienemmälle helpommin toisinaan periksi, kun ei vaan jaksa aina jankata. Pääseekö siis helpommalla kuin isompi..
Onko teillä samanlaista kellään? Ihan vaan ajatuksia olisi kiva vaihtaa..
Kommentit (22)
keskimmäisellä on omat temppunsa, samoin pienimmällä, mutta raskainta on nimenomaan isoimman kanssa. Esikoinen on varmasti ollut (ainakin aikoinaan) "kovemmassa kurissa" kuin nuo pienemmät ja silti on edelleen lapsista vaativin, näkyvin, ajoittain myös rasittavin...Kyllä sitä saa olla todellakin kieli keskellä suuta että osaa jokaisen lapsen kohdata omana persoonaan, ts huomioida lapsen temperamentin ja sen mukaan yrittää tehdä parhaansa kasvattajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskimmäinen on ehdottomasti tempperamenttisin! On vauvasta asti ollut "tuulella käyvä", suutahtaa, ja voi olla hyvinkin ärhäkkä. Toisaalta, reagoi kaikista herkimmin väsymykseen, nälkään jne. Uhmakaudet on voimakkaita ja selviä. Toisaalta, on äärettömän herkkä, hellä ja mielikuvituksekas luonne. Mutta sitten kun suuttuu, niin oksat pois.
Esikoinen on aina ollut se rauhallisin, kuopus on näiden väliltä.
Jokainen lapsi on kyllä niin selvästi oma persoonansa, niinkuin pitääkin olla :)
9-v. esikoinen on ujo, vetäytyvä, tunnollinen, tarkka, sääntöjä noudattava, huolellinen, älykäs.
7-v. keskimmäinen taas on taiteilijasielu, haaveileva, säännöistä piittaamaton, sydämellinen, rohkea ja nauttii esilläolosta.
Esikoisen kanssa on lähes kaikki ollut superhelppoa. Toisin on kakkosen kanssa... Juuri tänään mietin kauhulla tulevaa murkkuikää. Voisin hyvin kuvitella, että keskimmäinen tekee murkkuna just niin kuin itse haluaa, vanhemmista piittaamatta.
Apuva...
lapsen äitinä on ihana lukea näistä sisarusten suurista eroista. Niin monta kertaa olen saanut kuulla, että on tavallaan vanhempien vika, kun lapsi on tempperamenttinen. Siis tyyliin: "Iidakin on niin rauhallinen, aivan kuin äitinsä"... Tai että oltaisiin jotenkin kasvatettu lasta väärin. Nämä kommentit siis ihan lähisukulaisilta, kun serkuilla tempperamentti on puolet meidän lapsesta.
Itsekin tulee syyllistyttyä joskus tuohon. Tosin en ääneen sano, mutta mielessäni mietin.
Olen esim. mielessäni arvostellut joitakin esikoisen kavereita ja heidän vanhempiaan "kurittomuudesta". Noh, nyt on yksi kuriton meillä omasta takaa. Tunnistan hänen käytöksessään täysin samoja piirteitä kuin niillä esikoisen kavereilla. :D
Että eipä tuo ihan pelkästä kasvatuksesta johdu....
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se toinen (eli se temperamentikas) lapsi on jo 8v ja olen välillä jo epätoivon partaalla. Eilen viimeksi käytiin vakavaa keskustelua siitä että varataanko aikaa perheneuvolaan tuon lapsen vuoksi. Olemme panostaneet tämän lapsen kasvattamiseen PALJON, eli ei ole ollut mikään vapaa kasvatus, mutta edistystä ei tunnu tapahtuvan. Nyt on jo kolmaskin lapsi, joka onneksi on taas helpompi tapaus.
Ne vanhemmat joilla on vain helppoja lapsia, luulevat automaattisesti olevansa tosi hyviä kasvattajia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mitä horoskooppeja lapsenne "edustavat"?
joista kaksi ekaa oli "helppoja", eikä heillä ollut juurikaan uhmaikää tms. Mutta tuo kolmas, joka on nyt reilu 3v, on ollut vauvasta lähtien oikea temperamenttipakkaus. Pikkuvauvana ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan koko ajan piti heiluttaa ja keinuttaa. Nykyään taistellaan nukkumaanmenojen kanssa, sisarusten kanssa tapellaan leluista eikä anna periksi missään. Ihan siis toista maata, kuin nuo kaksi vanhempaa. Saa nähdä, mitä tästä neljännestä tulee, joka on vielä ihan vauva. Toivottavasti hieman helpompi tapaus kuin nro kolmosesta...
Enkä siis usko, että tuo kolmas olisi siis saanut mitään helpommin kuin vanhemmat.
Nuoremmat on sitten melko tavallisia tapauksia, vaikka kyllä niiltäkin tahtoa löytyy. Vanhimman lapsen kanssa tuntuu että on vaan pahentunut sitä mukaa kun hän kasvaa. Äiti ja isä sitten onkin jo valmiiksi väsyneitä. Mutta toisaalta osaa iloita asioista, jotka menee helposti tai normiväännöllä nuorempien kanssa.
Sellaisen lapsen kanssa, joka vääntää joka asiasta, joutuu ainakin laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen: joka jutusta ei edes viitsi ruveta tappelemaan, vaan pitää valita ne tärkeät taistelut. Sukulaiset, joilla on "helppoja" lapsia, eivät tietenkään tätä tajua. Mutta saavatpahan pönkitystä ajatuksilleen itsestään täydellisinä kasvattajina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todellakin monella tapaa vaikeampi kuin muut lapset.
kuopus on se temperamenttinen, kauris. Ja täydellisen erilainen kuin muut lapset, jotka ovat iloisia ja rauhallisia, tasaisia.
Mä yritän kuitenkin keskittyä nuorimman lapsen hyviin puoliin - niitä kun on myös valtavasti. Jos jäisin takertumaan siihen hankaluuteen kuten mies usein tekee, me ei ikinä lähdettäis tai tehtäis yhtään mitään.
Toisaalta temperamentti näkyi jo vastasyntyneenä, joten mulle ja lapselle on kehittynyt HYVIN voimakas kiintymyssuhde, vietimmehän ensimmäiset pari vuotta lähes joka sekunti toistemme iholla.
Ja kuopus on ihan valtavan empaattinen, herkkä, taiteellinen, kekseliäs ja hauska. Kovasti vain jännitän osaanko ohjata häntä oikeaan suuntaan etten tapa luovuutta mutta pystyn kuitenkin pitämään kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmilla voimakas oma tahto. Välillä kyllä meinaa hermot mennä....kaikki on kokoajan vaikeeta
Esikoinen on rauhallinen -> tullut äitiinsä.
Kuopus on temperamenttinen kiukkupussi -> tullut isäänsä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen äitinä on ihana lukea näistä sisarusten suurista eroista. Niin monta kertaa olen saanut kuulla, että on tavallaan vanhempien vika, kun lapsi on tempperamenttinen. Siis tyyliin: "Iidakin on niin rauhallinen, aivan kuin äitinsä"... Tai että oltaisiin jotenkin kasvatettu lasta väärin. Nämä kommentit siis ihan lähisukulaisilta, kun serkuilla tempperamentti on puolet meidän lapsesta.
Meillä myös hyvin kovapäinen esikoinen, joka vaativuutensa puolesta meinasi ainokaiseksi jäädäkin. Milloin mitäkin kasvatusmetodia olisi pitänyt käyttää enemmän tai vähemmän neuvojasta riippuen....onneksi kuuntelin vain itseäni. Kuopus on paljon rauhallisempi tapaus, vaikka tokihan esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä että nyt menee paremmin, koska olen oppinut virheistäni!
Lapset ovat yksilöitä ja kaipaavat yksilöllistä kasvatusta.
Ja miulla on yksi tuttava varsinkin oikea pätijä. Hänen omat lapsensa ovast helppoja ja uskovat kerrasta, eivät juuri saa raivokohtauksia.Omaniei tottele,ei usko uhkauksia eikä rangaistukset meinaa tehota, joka asiasta on tappelu. Tuttava paasaa aina rajojenasettamisesta ja tuo oikein esille sitä, kuinka hänen lapsensa kyllä uskovat kerrasta!Ihan kuin meidän lapselle ei olisi rajoja asetettu, vaikka niistä aina tapellaankin.
"kilttien" lasten vanhemmt eivät voi ymmärtää.
1. oinas
2. vesimies
3. kauris (temperamenttipakkaus)
4. oinas (ei vielä hajua temperamentista kun on vielä vauva)
mutta mitä horoskooppeja lapsenne "edustavat"?
joista kaksi ekaa oli "helppoja", eikä heillä ollut juurikaan uhmaikää tms. Mutta tuo kolmas, joka on nyt reilu 3v, on ollut vauvasta lähtien oikea temperamenttipakkaus. Pikkuvauvana ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan koko ajan piti heiluttaa ja keinuttaa. Nykyään taistellaan nukkumaanmenojen kanssa, sisarusten kanssa tapellaan leluista eikä anna periksi missään. Ihan siis toista maata, kuin nuo kaksi vanhempaa. Saa nähdä, mitä tästä neljännestä tulee, joka on vielä ihan vauva. Toivottavasti hieman helpompi tapaus kuin nro kolmosesta...
Enkä siis usko, että tuo kolmas olisi siis saanut mitään helpommin kuin vanhemmat.
esikoinen on temperamentiltaan rauhallinen ja sopeutuvainen. Hänen kanssaan uhmaiästä ja rajojen kokeiluista ollaan selvitty helposti.
Nuorempi taas on temperamentiltaan kiivas. Itsekin suree toisinaan sitä kun hermostuu niin nopeasti :/
Hänen kanssaan joutuu olemaan ihan eri tavalla skarppina ja reagoimaan nopeasti tilanteisiin. Vaatii meiltä vanhemmilta ihan erilaista otetta.
Itse olen välillä miettinyt sitä, osaanko tarjota kummallekin lapselle riittävästi tukea kasvussaan ja osaanko olla tasapuolinen.
Tasapuolisuuskin on kovin vaikeaa kun lapsilla on niin erilaiset tarpeet ja toiveet ..ja toinen uskoo 'ein' helpommalla kuin toinen.
Meillä esikoinen on temperamentikas, aivan kuten äitinsä :D Molemmat olemme kauriita. Kuopus taas on helppo tapaus.
Meillä on ollut esikoisen kanssa paljon vaikeuksia juuri sääntöjen noudattamisen kanssa, vaikka meillä on selkeät säännöt. Joskus esikoinen on ihan huvittava, kun on niin utelias. Esim eilen kukkakaupassa ohjeistettiin, että kaktukset pistävät eli niihin ei kannata koskea. Mitä tekee esikoinen? Koskee tietenkin kaktukseen :D Tällaista vääntöä meille on jatkuvasti ja se väsyttää.
joista kaksi ekaa oli "helppoja", eikä heillä ollut juurikaan uhmaikää tms. Mutta tuo kolmas, joka on nyt reilu 3v, on ollut vauvasta lähtien oikea temperamenttipakkaus. Pikkuvauvana ei viihtynyt ollenkaan itsekseen vaan koko ajan piti heiluttaa ja keinuttaa. Nykyään taistellaan nukkumaanmenojen kanssa, sisarusten kanssa tapellaan leluista eikä anna periksi missään. Ihan siis toista maata, kuin nuo kaksi vanhempaa. Saa nähdä, mitä tästä neljännestä tulee, joka on vielä ihan vauva. Toivottavasti hieman helpompi tapaus kuin nro kolmosesta...
Enkä siis usko, että tuo kolmas olisi siis saanut mitään helpommin kuin vanhemmat.