Erovanhemmat: Kuinka usein lapset näkevät etävanhempaa?

No toivottavasti sua nyt alkaa ihan kauheesti vittumaan mutta verorahoistapa hyvinkin. Meidän perheneuvolan lääkäri kun on opiskellut taideterapiaa ja valmistunutkin terapeutiksi vetää tälläistä ryhmää eron kokeneille lapsille.

Ja lapsi piti siitä aivan älyttömästi ja mikä tärkeintä, auttoi selvästikin käsittelemään eroon liittyviä asioita (sekä omaan pitkäaikaiseen sairauteen) ja tosiaan VERORAHOILLA :)

Kyllähän tuo on ikävää, että Nico-Petterin itkupotkuraivarien kallispalkkainen piirustuksen ohjaaja ja vanhempien eromokailut vievät taas meidän veronmaksajien varoja. Olisi niillä ollut varmaan fiksumpaakin käyttöä kuin lääkärin palkkaluokalla olevan henkilön käyttäminen penskan töherrysten ohjaamiseen.

Minulla on 3-vuorotyö ja exällä reissukeikkatyö ja niihin sitten sovitellaan lapsen olinpaikka.

Lapsi on 7 v, eikä meillä ole tarkkaan sovittuja tapaamisia. Lapselle on sopinut hyvin ja on tyytyväinen.

En ole tuo lapsen äiti, mutta vastaanpa kuitenkin. Jos tässä lapsuusiässä tarjotulla taideterapialla saadaan asiat lutviutumaan ja käsiteltyä, se poikii takaisin lapsen kasvaessa ja aikuisena monin kerroin. Hänen elämänsä laadun ja läheisten elämänlaadun parantumisena nyt noin ekaksi. Ja jos ongelmia on ollakseen, niin niiden asianmukainen hoito aikanaan taas auttaa aikuisuudessa tasapainoiseen elämään, työhön, perheeseen. Ja uusiin veroeuroihin häneltä aikanaan, sen sijaan että ilman terapiaa mahdollisesti alkaisi kierre, jonka päätepisteenä olisi paitsi huonompi elämisen laatu, myös mahdollisesti mielenterveyteen, alisuoriutumiseen koulussa jne. liittyvät asiat, joiden hoitamiseen kuluisi yhä uusia veroeuroja.

Millaista käyttöä ajattelit?

Kun kuntien varat ovat vähissä, hämmästyttää lääkärin palkalla olevat "taideterapeutit". Tottakai voisimme järjestää jokaiselle vaikka terapeutin heti syntymässään ja yksityisopetuksen kouluun, varmasti helpottaisi monen elämänlaatua.

Terapiat ovat aivan ok, niille jotka ovat niistä valmiit itse maksamaan. Jokainen saisi vastata enemmän itse itsestään ja perheestään ja esim. huonosti järjestettyjen erojen seurauksista lapsiinsa.

lapset siis asuvat vuoroviikkosysteemillä. Asumme eksän kanssa 2 km:n säteellä, joten halutessaan he voivat nähdä meitä useamminkin. Minua he tulevat useinkin minun etäviikollani katsomaan, mutta harvemmin käyvät isänsä luona tämän etäviikoilla.



Lapset itse toteavat muuttamisen "hieman raskaaksi", mutta isä ei suostu muuhun. Enkä minä suostu antamaan lapsia isälle, koska lapsilta kysyttäisiin, haluaisisivat he asua minun luonani. Minä olin niin monta vuotta kotona heidän kanssaan, että olenhan minä heitä lähempänä, sitä paitsi isä tekee pitkää päivää ja minä lyhyttä.

Lapset ovat alaluokkalaisia.

Alkuun tapasivat vuoroviikoin parisen vuotta. Sen jälkeen tasaisesti harventuen. Isä muutti ulkomaille, tapasivat n. puolitoista vuotta lomilla. Nykyisin ihan satunnaisesti, kuitenkin vähintään parin viikon välein. Pari kertaa vuodessa ovat yötä isän kanssa, yleensä isän vanhemmilla. Lapset nyt 13 ja 12 vuotiaat. Soittelevat viikoittain, joskus päivittäin, varsinkin poika. Lasten omasta mielestä vuoroviikko-systeemi oli kaikkein paras. Tyttö on kärsinyt kovasti, kun ei näe isäänsä. Tuntee tulleensä hylätyksi. Isä luvannut usein mennä tytön kanssa milloin minnekkin, mutta pettänyt lupauksen usein. Nykyisin tyttö ei edes välitä. Harmittaa lasten puolesta todella paljon. Pojalla kuitenkin kohtuulliset välit isäänsä, mikä on hyvä.

50-50 on oikein. Lapsella on oikeus olla isän ja äidin kanssa yhtä paljon.

pieni lapsi tarvitsee yhden kodin