Miksi ihmeessä yhden lapsien äitejä mollataan jatkuvasti??

ja olen itsekin yhden lapsen äiti

Jatkuvasti meitä suurperheen äitejä mollataan. Saan useinkin selitellä miksi ihmeessä meillä on viisi lasta.

Mulla on yksi lapsi, jonka kanssa on mukavaa ja tehdään kaikenlaista yhdessä. En ole kaivannut useampaa, olen tosi iloinen lapsestani. Voidaan matkustella ja tehdä ex temporee -juttuja.

lapsettomia mollataan ja suurperheiden äitejä mollataan.

Omat silmänikin aukesivat kummasti kun sain toisen lapseni. Olen ainakin käytännössä oppinut mitä tarkoittaa kun sanotaan lasten olevan erilaisia. Olen sen tiennyt aina, mutta vasta omien lasten myötä asia on todella konkretisoitunut. Usein yhden lapsen äidit kuitenkin olettavan monen asian johtuvan esim. kasvatuksesta, mutta kun perheessä on useampi aivan erilailla käyttäytvä ja totteleva lapsi, ei asia olekaan niin yksoikoinen.

"Mitä sitten teet ap kun saat seuraavan lapsen ja esikoisella



nenä vuotaa pitkin talvea?



Jaksatko silloinkin hysterisoida asiasta vai kuinka sitten menettelet"



En nyt tähän hätään löytänyt muuta, joten ehkä se ei sitten olekaan ihan niin yleistä, mutta joinain päivinä tai joissain ketjuissa sitä kyllä viljellään ihan väsymykseen saakka.



ap

Omat silmänikin aukesivat kummasti kun sain toisen lapseni. Olen ainakin käytännössä oppinut mitä tarkoittaa kun sanotaan lasten olevan erilaisia. Olen sen tiennyt aina, mutta vasta omien lasten myötä asia on todella konkretisoitunut. Usein yhden lapsen äidit kuitenkin olettavan monen asian johtuvan esim. kasvatuksesta, mutta kun perheessä on useampi aivan erilailla käyttäytvä ja totteleva lapsi, ei asia olekaan niin yksoikoinen.

Kun on useampi lapsi, huomaa oikeasti miten erilaisia lapset on jo ihan vauvasta asti.

on joskus ollut yhden lapsen äiti. Sitä tietää miten ajatteli silloin ja kuinka nyt esim. kasvatuksesta, sairastelusta, lasten syömisestä, pottailusta jne.

Useampi lapsi tarkoittaa vankempaa kokemusta vanhemmuudesta, yksilapsisia perheitä väheksymättä.

Kyllähän se jokaisessa asiassa niin menee, että kokemukset kasvattavat tietämystä.

sellaisen kommentin kun odotti esikoista niin odotas kun sulla on toinen niin et saa mitään lepoa ja ei ketään kiinnosta sun mahas nyt eikä silloinkaan. ja jotenkin tämä liittyi siihen että eka oli vasta tulossa.

Yhden lapsen äiti voi olla rajoittunut aivan siinä missä viiden lapsen äitikin. Eiköhän kyse ole äidin ja lapsen persoonasta pikemminkin kuin lapsiluvusta.



Täällä av:lla on usein juuri tällaisia kommentteja, että yhden lapsen äiti ei voi tietää mistään mitään, koska on kokemusta vain yhdestä. No kahden lapsen äidillä on kokemusta vain kahdesta, mikä on aika pientä verrattuna siihen, mistä esim. lastentarhanopella on kokemusta.



Ja myös tuo, että glorifioidaan monilapsisia äitejä. Mikäs pakko niitä lapsia on pykätä. Ei tarvii tulla kertomaan yhden lapsen äideille, kuinka rankkaa teidän elämänne on ja kuinka yhden lapsen äidit eivät tiedä mitään äitiydestä.



t. kohta kahden äiti

Mulle nyt ainakin on vaan käynyt niin, että ainoat äiti-ystävät/tuttavat joilla on pätemisen ja huomauttelun tarvetta ovat yhden lapsen äitejä. Mua kun ei tässä maailmassa mikään muu ärsytä kuin se pätemisentarve ja kokoaikainen itsen ja omien toimintatapojen korottaminen muiden yläpuolelle niin hermohan siinä menee.



Meillä lapset 3,5v 2v ja vauva 6kk ja aina vaan tulee kehuskelua siitä ettei vauva meillä ainakaan joudu odottelemaan palvelua ja sitä ei tarvitse rytmittää mihinkään rytmiin kun aamulla ei tarvitse mihinkään lähteä yms. No, meillä tarvitsee, en voi vauvan kanssa valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoliin päiviin kun tosiaan on nuo kaksi muutakin lasta olemassa.. Ja vauva raasu tosiaan joskus joutuu lattialla köllöttelemään ja tutkimaan lelujaan ihan yksinään kun äiti pyyhkii esikoisen takapuolta vessassa tai vaihtaa keskimmäiselle vaippaa! Voi voi, miten nyt käy kiintymyssuhteen sitten?!



Joka inahduksesta en myös vauvaa lääkäriin vie, senkin on tässä vuosien varrella oppinut ettei ne ihan aivastukseen kuole kuitenkaan.



Ehkä mulla on käynyt vaan huono tuuri näiden esikoisensa saaneiden äitituttavien kanssa..

Sitten pitää lohduttaa itseään edes jollakin tavalla.



Toisaalta totta sekin on, että asiat todella huomaa, vasta useamman lapsen jälkeen. Meillä esikoinen oli erinomainen syömään kiinteitä, heti kun niitä vain alettiin antamaan. Ihmettelin (ja ehkä paheksuinkin), kun samanikäiselle serkkupojalle tehtiin jos jonkinlaisia temppuja, jotta pöperöjä olisi saatu edes hiukan alas. Oma kakkoseni oli sitten sellainen, jolle olisi kelvannut vain äidinmaito... ja totuttelu kiinteisiin vei aikaa.

Yhden lapsen äiti voi olla rajoittunut aivan siinä missä viiden lapsen äitikin. Eiköhän kyse ole äidin ja lapsen persoonasta pikemminkin kuin lapsiluvusta.

Täällä av:lla on usein juuri tällaisia kommentteja, että yhden lapsen äiti ei voi tietää mistään mitään, koska on kokemusta vain yhdestä. No kahden lapsen äidillä on kokemusta vain kahdesta, mikä on aika pientä verrattuna siihen, mistä esim. lastentarhanopella on kokemusta.

Ja toisaalta, onhan siinä pointtikin. Juuri se, että eihän yhden lapsen äiti tiedä mitä se on kun niitä lapsia on monta.

Tuo mollaaminen kyllä on älytöntä, siitä olen samaa mieltä. Mutta yhden lapsen äidin on myös ihan turha päivitellä moni lapsisen perheen tapoja ja tekemisiä.



Itse olin pitkään yhden lapsen äiti. Ja nykyään neljän. Kyllä voin kertoa, että moni asia on eri tavalla kun on 3 pientä :)

Yhden lapsen äiti voi olla rajoittunut aivan siinä missä viiden lapsen äitikin. Eiköhän kyse ole äidin ja lapsen persoonasta pikemminkin kuin lapsiluvusta.

Täällä av:lla on usein juuri tällaisia kommentteja, että yhden lapsen äiti ei voi tietää mistään mitään, koska on kokemusta vain yhdestä. No kahden lapsen äidillä on kokemusta vain kahdesta, mikä on aika pientä verrattuna siihen, mistä esim. lastentarhanopella on kokemusta.

Olen onneksi nähnyt varoittavan esimerkin lähipiirissä. Kaveristani tuli sietämätön sen jälkeen, kun hänen toinen lapsensa syntyi. Minä en saa ikinä sanoa olevani väsynyt, koska kommentti on heti, että "kyllähän se vielä yhden kanssa, mutta ootas kun on kaksi". Ja koko ajan puhutaan "kaksilapsisen perheen arjesta". Tapaaminen on mahdotonta, koska heidän kaksilapsisen perheensä aikataulut ovat niin tiukat, aina on jommankumman päiväuni- tai ruoka-aika, jolloin on tietysti oltava kotona.

Koetan välttää samaa.

Vaan on olemassa ihmistyyppi, äideissä ja iseissä, ja ihmisissä ilman lapsia, jotka korvaavat ajattelun olettamisella.

Usein yhden lapsen äidit kuitenkin olettavan monen asian johtuvan esim. kasvatuksesta, mutta kun perheessä on useampi aivan erilailla käyttäytvä ja totteleva lapsi, ei asia olekaan niin yksoikoinen.

Heillä voi olla juuri se todella hankala lapsi. Mutta pakko sanoa, että omalla kohdallani olen raskaan esikoisen jälkeen saanut helpot kaksi lasta ja kyllä se raskaus on näiden helppojen lasten myötä moninkertaistunut. Ihan jo pelkästään lasten keskinäinen tappelu ja riitely on tosi kuluttavaa. Melutasokin on paljon suurempi jos kaikki kolme itkevät samaan aikaan. Tuntuu välillä, että on revettävä niin moneen suuntaan, kaikki vaativat jotain ja elämässä on paljon enemmän organisoimista kuin silloin kun lapsia oli vain yksi. Joskus muistan kaiholla miten helppoa esim. lähteminen oli.

joskus, onneksi harvoin, tulee ihan surullinen tai ärsyyntynyt mieli siitä vähättelystä. Niin kuin yhden lapsen äitinä en saisi joskus olla väsynyt arkeen tai olla iloissani jostain onnistumisestani äitinä. En minä tahallani jäänyt yhden lapsen äidiksi, minä en vain saanut enempää lapsia, vaikka oikeasti kovasti toivoin.

..luulen että kaiken tämän takana on se ajattelutavan erilaisuus siitä mitä se elämä on kun vauva syntyy. Kun syntyy esikoinen on kahden tai yhden aikuisen suhteellisen helppoa tosiaan "muuttaa koko elämänsä" ja elää ja toimia sen vauvan ehdoilla. Toiset pysyvät kohtuudessa, toiset tekevät tästä kruunukilpailun suorittamisella. Mutta kun perheessä on jo yksi tai useampi pieni lapsi ennestään, on tilanne aivan eri. Se syntyvä vauva ei (ainakaan meillä) mene mitenkään niiden edellisten lasten ohi tai yli, maailma ei pyöri vain hänen ympärillään vaan vauva syntyy jo olemassa olevaan perheeseen ja sopeutuu siihen rytmiin ja toimintatapaan mikä on jo olemassa. Ja tämä tarkoittaa väistämättä varsin erilaisia käytäntöjä vauvanhoidossa. Yhden vauvan äiti voi halutessaan esim. istua päivät ja maata yöt vauva kainalossa tissi suussa, kahden pienen lapsen äiti ei voi, ellei sitten "hylkää" isompaa kokonaan pois. Ja todella on ihan eri asia valvoa yöt sen yhden vauvan kanssa kun ei tarvitse aamulla sinkoilla viemään yhtä kerhoon ja toista tuonne, kuunnella univelassa uhmaikäisen kiukkua ja lohduttaa samalla neljättä jolla on korvatulehdus..



Molemmissa tapauksissa löytyy ylilyöntejä, mutta ehkä todella ON niin, ettei sitä tilannetta voi osata kuvitella ennenkuin todella itse on vastuussa useammasta (ja keskenään erilaisesta!) pienestä lapsesta samaan aikaan?

se yksi lapsi estä vanhemman ajatustoimintaa millään lailla, jos on putkinäköinen yhden vanhempi niin harvalla se putkinäkökään korjautuu toisen tai kolmannenkaan lapsen kohdalla. Lapsetonkin voi osata ajatella omilla aivoillaan ja ymmärtää että on olemassa erilaisia lapsia eikä tyrkytä neuvojaan joka välissä kaikille suurperheellisille tuttavilleen. Enemmän luonnekysymys, itse en oleta muiden elämän olevan samanlaista kuin meidän eikä kaikki lapset tee samoja asioita aina samassa iässä. Kuuntelen mieluummin enemmän muita, varsinkin useamman lapsen vanhempia, kuin annan heille neuvoja tai yritän tyrkyttää omaa tapaani toimia ja kasvattaa lasta ainoana oikeana totuutena.



En tiedä mikä kompleksi tai muu ongelma kaikkien muiden perhekokojen haukkujilla ja arvostelijoilla on ja miksi hyväksyvät vain sen oman mallinsa, oli sitten 2 tai 5 lasta, eihän tätä arvostelua ja valitusta kaikkien vanhempien suusta kuule.