Kannattaisiko vaihtaa uskonnosta elämänkatsomustietoon?

Jos lapsi ei ole jäsen, miksi olet ylipäätään laittanut uskonnon tunneille?

Huomasithan, että vaikka kirkkoon kuulumaton saa valita uskonnon, kirkkoon kuuluvalla ei valitettavasti ole vielä oikeutta valita elämänkatsomustietoa?

perhe erosi kirkosta äskettäin. Nyt olisi siis tilaisuus vaihtaa ainetta.



ap

perhe erosi kirkosta äskettäin. Nyt olisi siis tilaisuus vaihtaa ainetta.

ap

Itse muistan kateellisena lukeneeni uskontoluokan kirjahyllystä löytämääni ET:n kirjaa... Olisi ollut niiiin paljon mielenkiintoisempaa kuin uskonnon satujutut.

Minä hoidan uskonnon kulttuurikasvatuspuolen kotona. Uskovaisia me emme ole, mutta aion huolehhtia siitä, että lapseni tulevat tietämään, mikä merkitys luterilaisella kirkolla on tälle yhteiskunnalle ja että he tulevat ymmärtämään raamatun sisällön ja sen merkityksen esim. kulttuurille. Vaikka tiedän, että meidän lasten koulussa on erittäin laadukasta elämänkatsomustiedon opetusta (näin ei ole kaikki alla), niin luulen, että ym. asioiden käsittely jää vähintäänkin pintapuoliseksi. Mutta toisaalta taas uskon, että koulu opettaa lapsille paljon sellaista, mitä me emme kotona osaisi käsitellä lasten kanssa.

oppii tuntemaan suomalaista kulttuuria ja juuriaan. Sitä paitsi miten ihminen voisi kasvaa hyväksi ihmiseksi ilman uskontoa?

ja siitä eteenpäin järkevä valinta. Ala-asteella nyt on ihan sama.



Mun oma lapsi on et:ssä, on nyt viidennellä ja mun mielestä ne ei siellä muuta tee kuin piirtävät kuvansa vihkoon ja viereen ystäviä ja sukulaisia. Sit ne miettii kuka on kiva.



No, tänä vuonna on ekan kerran ollut kokeita. Äskeisessä kokeessa oli mm. tämmösiä kysymyksiä:



Luettele neljä suomessa yleisestä juhlittavaa päivää: joulu, juhannus, vappu, itsenäisyyspäivä. Täydet pisteet.



Kerro miten vappua vietetään: Juodaan simaa ja syödään munkkeja. Täydet kaksi pistettä.



Missä kuussa on joulu? Joulukuussa. Piste.



Yms. mun mielestä helvetin alkeellisia kysymyksiä, jotka ei kyllä haasta lasta miettimään sekunttiakaan.

Sitä paitsi miten ihminen voisi kasvaa hyväksi ihmiseksi ilman uskontoa?

Jaa, no kysypä vaikka Osama Bin Ladenilta. Jaa, taitaa olla myöhäistä.

oppii tuntemaan suomalaista kulttuuria ja juuriaan. Sitä paitsi miten ihminen voisi kasvaa hyväksi ihmiseksi ilman uskontoa?

oppii tuntemaan juurensa muutenkin.

Uskonto on höpöjuttua, valhetta -paremmaksi ihmiseksi oppii ilman satujen kertomista totena hei...

mennä siihen vaikka joskus olisikin mahdollista kirkkoon kuuluville.

Uskonto on höpöjuttua, valhetta -paremmaksi ihmiseksi oppii ilman satujen kertomista totena hei...

Tuossa joku kummasteli miten ihminen voi kasvaa ihmiseksi ilman uskontoa niin luulen että tuolla ET:ssä oppii kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.

Ekaluokkalainen on kertonut heidän puhuneen mm. eri kulttuureista, valehtelusta, mikä on elämässä tärkeää.

Vaikka lapset eivät kuulu kirkkoon. Olen itse käynyt uskonnon tunnit läpi, ja olen silti suvaitsevainen kaikkia maailman ihmisiä ja uskontoja kohtaan. "Sama se vaikka nappia lutkuttais, jos siitä saa avun."

*Ei ne uskonnon tunnit ala-asteella olleet muistikuvani mukaan sen kummempia, sielläkin piirreltiin vaan*

oppii tuntemaan suomalaista kulttuuria ja juuriaan. Sitä paitsi miten ihminen voisi kasvaa hyväksi ihmiseksi ilman uskontoa?

Erittäin vaikea kysymys enkä itse usko että tuossa on väärää vastausta. Lapset menevät aikalailla vanhempien ohjauksessa ja riippuen kasvatuksesta voi hengellinen herääminen tapahtua hyvinkin myöhään.

Uskonto herättää monissa vanhemmissakin jo muistikuvia tylsistä uskonnontunneista (ainakin omat ja useiden tuttujen kokemukset) joten itse opintosuunnitelmaan pitäisi tehdä paljon muutoksia. Lisäksi uskontojen viestiä ja tekstejä on lähes poikkeuksetta vääristelty jonka vuoksi annamme lapsillemmekin aivan vääristyneen ja oudon maailmankuvan.

Lapsille voisi opettaa myös enemmän hengellisiä asioita kevyiden harjoitteiden avulla eikä liikaa tuputtaa tietyn uskonnon antamaa sitä ainoaa oikeaa näkemystä mikä väistämättä lisää ihmisissä eriarvoisuuden ja erilaisuuden tunnetta. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä, ei rodulla ja kansalaisuudella ole merkitystä, yhteiskunnat ohjelmoivat ihmisistä niin erilaisia.

Itse en kuulu kirkkoon mutta lähes heti kirkosta eroamisen jälkeen heräsin uudestaan mutta en mihinkään tiettyyn uskontoon vaan homma lähti sisältäpäin sekä ulkoisten tapahtumien aiheuttamana. Olin siis yksi vannoutuneista ateisteista ja en kuulu edelleenkään kirkkoon yllämainituista syistä.

olisin todella halunnut mennä et-tunneille. Meidän uskonnonmaikka oli hyvin uskonnollinen ja kireä, et:ssä taas sellainen keskusteleva ja pohtiva meininki. Kyllä hyvin tarkkaan käytiin raamattu läpi, muita uskontoja hyvin pintaraapaisten ja vähän paheksuen tyyliin "no ne nyt siellä jossain kaukana uskoo tämmöiseen". Mun mielestä yläaste- ja lukioikäiselle olis todella tärkeä keskustella ja puhua etiikasta ynnä muusta ilman yhden tietyn uskonnon rajoitusta oikeasta ja väärästä. Kyllä jokainen osaa oman uskontonsa itse valita aikuisuuden kynnyksellä ilman, että aikuiset takoo sitä väkisin kalloon.



Vastasin sitten ylioppilaskokeissa kahteen et-tehtävään vaikken ollut sitä päässyt päivääkään lukemaan ja sain täydet pisteet :)

Voitte alkaa vaikka näin tämän etiikka keskustelun.



Kristittyjen sodankäyntiaseet piti olla hengellisiä. Uskonnot kyllä tietävät tämän mutta oletteko milloinkaan kuulleet kirkkojen sanovan emme saa sotia?? Edes historian kirjoissa? ETTE!!

Kolmiyhteiset uskonnot ovat tosi verivelkaisia ja kysymys herää mitä Jumala sanoo tästä. Hänellä kun oma mittapuu kuin uskonnoilla.



Näin kirkosta eronnut!

Ja lapsi käy uskonnon tunneilla. Ja mä olen ollut yllättynyt, miten vähän kristinuskoa siellä käsitellään. Olen lukenut lapseni uskonnonvihkoja /( heillä ei ole uskonnonkirjoja) ja se on kyllä monipuolista opetusta eri uskonnoita, kirkoista, arkkitehtuurista, toki raamatustakin, eri eri osista ja myös jonkun verran raamatun tarinoita. Ei todellakaan mitään uskonnon tuputusta.

kannatan sitä, tottakai. Usein oppilaat jotka et:n vailtsevat ovat siitä fixuimmasta päästä, ja meillä on useimmiten erittäin antoisia keskusteluja.



Omat lapseni pakotin lukemaan uskontoa alaluokilla jotta he saisivat jonkunlaisen kuvan luterilaisesta uskonosta ja oppisivat tuntemaan edes yhden uskiksen, eli sen opettjan. Yläluokilla ovat sitten omasta valinnastaan siirtyneet et: puolelle.

väittää että et:n valitsee fiksummat. lapseni on kertonut keskusteluista mistä he ovat keskustelleet uskonnontunneilla ja kyllä asioista on keskusteltu kotonakin. Outoa, ettei et:n opettaja tiedä, että myös uskonnontunneilla keskustellan eettisistä kysymyksistä.

Itsekin etiikkaa sivuaineena yliopistolla lukenut.