Lue keskustelun säännöt.
Minä haluan kolmannen lapsen, mies ei
09.05.2011 |
Meillä lapset 7 ja 5 ja itse täytin tänä vuonna 30. Olen jo monta vuotta haaveillut kolmannesta lapsesta, mutta odottanut miehen takia. Mies ei halunnut kahdella ensimmäiselläkään kerralla vauvaa, mutta suostui, koska minä halusin niin kovin.
Mitä nyt tehdä? En haluaisi taas runnoa tahtoani läpi, mutta en ole myöskään hyväksynyt sitä, että meillä on pysyvästi vain 2 lasta. Olen aina haaveillut neljästä lapsesta, mies olisi jäänyt mielellään lapsettomaksi tai odottanut hamaan tulevaisuuteen. Ennen kuin mentiin naimisiin ja kyselin mielipiteitä lapsiluvusta, vastaus oli: "Katsostaan sitä sitten. En tiedä vielä." Tämä vastahakoisuus tuli siis täytenä yllätyksenä vasta vuosi naimisiinmenon jälkeen.
Kun tänään kysyin, voinko jättää ehkäisyn pois kesällä. Vastaus oli: "Sä teet niin kuin sä tykkäät." Ei sano ehdotonta ei:tä, mutta ei todellakaan odottaisi innolla mun raskaaksituloa.
Nyt en kaipaa yhtään haukkumista tyhmyydestäni ja itsekkyydestäni, vaan rakentavia ratkaisuja. Yrittäkää katsoa asiaa molempien osapuolten kannalta ja neuvoa, miten edetä tässä pattitilanteessa. Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta?
Kommentit (26)
Hoitaako heitä, hoitiko vauvoina/pienempinä? Touhuaako, leikkiikö heidän kanssaan?
Meillä tilanne on samantapainen. Lapset 4- ja 2-vuotiaat, mulla ikää 33, miehellä vähän enemmän. Minä haluaisin niin kovasti vielä yhden, mies ei missään tapauksessa. Ensimmäistä hän vielä jotenkin halusi, toista ei. On kyllä hyvä isä lapsille.
tiedän, että minun on tässä asiassa annettava periksi, en minä voi miestä pakottaa haluamaan, enkä todellakaan hanki lasta millään kepulikonsteilla (eikä se meillä ehkä ihanniin vain "hankkimalla" menisikään, ensimmäinen tuli vasta hoidoilla, toinen tosin luomusti hiukan yllättäen).
Vaikea tilanne, tosi vaikea. Itsekin mietin, miten pääsen eroon tästä lapsenkaipuusta. Olenko katkera vielä vanhana. Ja, kuten sanoin, ymmärrän, jos toinen ei halua. Mutta toisaalta minulla on samanlaisia tunteita kuin ap:llä: Miksi niinkin luonnollinen asia kuin toive saada lapsia, onkin minun kohdallani jotain häiriintynyttä, patologista, väärää?
Tsemppiä sulle ap! En todella tiedä mitään viisasta ratkaisua, katkeruus voi jäädä jommallekummalle, kävi miten kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina haaveillut kolmesta lapsesta.
Ja sen tein myös miehelleni heti selväksi. Että jos ei lapsia halua niin minua ei kannata ottaa.
Me sovimme siis ihan seurustelun alussa että lapsia "hankitaan".
Minä halusin ehdottomasti kolme, mies puhui kahdesta. Silti oltiin vähän aikaa sitten samassa tilanteessa kuin te. Meidän lapset on nyt 8v ja 6v.
Ja minullakin ikää jo 32v. Vuosi sitten aloin puhumaan että olisi kolmannen aika kun lapset on jo niin isoja minullakin alkaa ikää olemaan.
Mies olikin sitä mieltä ettei me kolmatta tarvita ja minä näin vanhemmiten olen sitä mieltä neljä tai viisikin menisi. =)
Käytiin pitkät keskustelut asiasta. Mies lopulta ehdotti että vuosi odotetaan, matkustellaan vielä kaksin.
Nyt se vuosi on mennyt ja minulla pieni vauvan alku masussa ja nyt projekti on yhteinen. =)
Kannatan keskustelua ja anna ajan kulua. Kyllä se mies voi mielensä muuttaa.
Mies haluaa kolmannen, mutta minä en. Mietin kovasti asiaa, kun kolmas lapsi tuntuu olevan miehelle todella tärkeä. Tuntuu, että tuotan hänelle pettymyksen, jos en suostu kolmanteen. Toisaalta hän ei osallistu lasten hoitoon niin paljon kuin toivoisin, joten vähän ihmettelenkin, että miksi hän haluaa kolmannen. Mutta kun haluaa, niin haluaa. Olen kärsinyt masennuksesta, joten kolmas lapsi ei todennäköisesti yhtään helpottaisi taakkaani, mutta mies ei tätä tunnu ymmärtävän. Avioliitto on kompromissejä, joten nähtäväksi jää, miten meidän tapauksessamme käy. En kyllä haluaisi avioliittoni hajoavan tai itseni hajoavan kolmannen lapsen takia.
kauan asian hautomisessa. Kunnes reilu vuosi sitten sanoi, että tehdään nyt sitten se neljäs. Ihana iltatähtemme on koko perheen lellikki. Ikää 5kk.
vanhemmat lapset on jo 11v 14v ja 16v.
Tai samat haaveet mulla, haluaisin kolmannen lapsen ja miksei neljännenkin. Tiedän ettei mies erityisesti haluaisi, joten yritän saada haaveen pois mielestäni ja sydämestäni, vaikka vaikeaa se on. Mä olen ap sua vähän vanhempi, joten sulle sanoisin että teillä on vielä aikaa, jos mies muuttaakin mielensä.
Itse pelkään just tuota, että sen kolmannen saapumisen myötä menee parisuhde. Siksi olen valmis antamaan periksi, rakastan miestäni niin paljon enkä haluaisi menettää häntä.