Auttakaa! Hajoaa pää! :(

Koeta ihan ensimmäisenä saada vanhemmat takaisin puolipäivähoitoon. 4 tuntia on lyhyt aika ja jos se ihan oikeasti auttaa, niin se on pasrempi vaihtoehto.



Ajattele nyt, onko oikeasti parempi vaihtoehto se, että huudat ja kiukkuat kokoajan?



Mieti jos joku sinulle toimisi niin ja olisit kokoajan paikalla sitä kuuntelemassa/katselemassa, kuin että olet sen pienen ajan muualla ja kotona on rauhallista : )



Itse olen ollut samassa tilanteessa, paitsi "vain" kahden lapsen kanssa ja ratkaisin sen niin, että hoitaja vei isomman ulos leikkimään muutamana päivänä viikossa pariksi tunniksi kerrallaan.



Voimia sinulle!

Onko sun ihan pakko opiskella just nyt? Mistä tulee noin mahdoton suorttamisen tarve?



Siis vaikka et opiskeliskaan, tai et ois keväällä opiskellu pätkääkään, niin silti voi tosiaankin olla järkevämpää että lapset on puolipäivähoidossa! Teillä on niin pienet ikäerot, että vanhinkaan ei vielä kovin helppo hoidettava ole.



Tietysti muksujen kannalta KAIKKEIN paras olisi, että saisitte REILUSTI apua perheelle. Saisitte silti olla kotona ja elää perheenä yhdessä.



Kun vaan nyt jaksatte selviytyä eteenpäin (ettekä hommaa lisää lapsia juuri nyt) niin vuoden päästä tilanne on rauhoittunut jo paljon - kunhan lasten turvallisuus pysyy hyvänä kotona.



Tsemppiä!!!

viemistä hoitoon mutta tässä ja monessa muussakin tapauksessa se on jopa hyväksi.



On hienoa että tunnistat ja tunnustat itsellesi että voimat on loppu, nyt tarvitaan apua. Koita saada lapset hoitoon jotta jaksaisit paremmin. Lapset kasvavat ja voit hoitaa heitä taas kun on enemmän voimia täyspäiväisesti jos haluat.



Nyt tarvitset hoitoapua ja ei ole mikään häpeä sitä apua pyytää.



Tsemppia ja voimia!

tuhansia hoidoista et sais ees yhen lapsen.Miten sä kehtaat edes kirjoittaa tänne???

Miten voi olla opiskelijalla 3 lasta noin pienillä ikäeroilla vai oletko itsekin "lapsi"?

Anna ainakin ne vanhimmat lapset sijoitukseen tai jopa adoptioon jos ei mieskään kestä,toinen "lapsi".

Miten pärjäättekään, kun ovat kouluikäisiä? Ota heti yhteys neuvolaan!

Jos oikeasti tuntuu siltä ettei jaksa, niin kannattaa tosiaan tehdä järjestelyjä sen eteen ettei tilanne jossain vaiheessa mene tosi pahaksi.

Siinä ei ole mitään pahaa! Lapset eivät kärsi siitä, että ovat tutussa hoitopaikassa osan päivästä. Silloinhan itsekin jaksat paremmin. Sinulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä!



Meillä on 2 lasta, joista vanhempi on erityislapsi ja on ollut jo pari vuotta kuntouttavassa päivähoidossa vaikka olen nuoremman kanssa kotona. Muistan ajan kun molemmat olivat kotona ja kyllä tosiaan meinas pää hajota! No meillä tosiaan toinen lapsista erityislapsi, ja hänen kasvatuksessaan omat kommervenkkinsä. Mutta voin kuvitella, että jos olis 3 noin pienellä ikäerolla niin aika lailla yhtä stressaava tilanne olisi. Meidän arki on nyt paljon seesteisempää enkä ole enää joka päivä hermoraunio, ja vanhempi lapsemme on kehittynyt päivähoidossa todella paljon eli hänen kanssaan on nykyään helpompaa kotonakin. Nyt nuorempikin (2v) on aloittamassa pian hoidon, sillä palaan töihin.



Kyllä ainakin meidän 2-vuotiaasta näkee, että selvästi kaipaa jo muutakin seuraa ja virikettä kuin vain oman äidin. Vaikka ollaan ahkerasti käyty puistoissa, kerhoissa ym. Varmasti sunkin vanhemmat lapset nauttii kun he saavat osan päivästä leikkiä hoidossa tuttujen kavereiden kanssa! Meidän 2v usein tekee kaikkea typerää ihan vaan tylsyyttään.

Ja isommat päiväkotiin takaisin. Tieysti on parempi pirteä kuin itkuinen ja väsynyt äiti.



Soita ihmeessä neuvolaan ja puhu avoimesti. On päivänselvää, että olet väsynyt noin monen pienen kanssa. Eikä ole mitenkään häpeä sitä myöntää. Sä olet tärkeä, sä olet äiti!

Sen mukaan toimit, jos sun on pakko opiskella just nyt niin lapset hoitoon. Jos taas opiskeluja voi siirtää esim. syksyyn niin sitten keskityt vaan niihin lapsiin. En kyllä oikein ymmärrä, että miksi niitä lapsia pitää tuohon tahtiin tehdä jos opiskelutkin on kesken eikä niitä voi siirtää. Yksi homma kerrallaan loppuun ja asiat tärkeysjärjestykseen. Älkääkä nyt enää neljättä tehkö ja kuvitelko että selviätte, kun ette kerran selviä.

ja varman saamme kohta täydennystä lestadiolaisuudestakin, jolla selitätä alle vuoden ikiäerot. Joopa joo.

Siinä ei ole mitään pahaa! Lapset eivät kärsi siitä, että ovat tutussa hoitopaikassa osan päivästä. Silloinhan itsekin jaksat paremmin. Sinulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä!

Meillä on 2 lasta, joista vanhempi on erityislapsi ja on ollut jo pari vuotta kuntouttavassa päivähoidossa vaikka olen nuoremman kanssa kotona. Muistan ajan kun molemmat olivat kotona ja kyllä tosiaan meinas pää hajota! No meillä tosiaan toinen lapsista erityislapsi, ja hänen kasvatuksessaan omat kommervenkkinsä. Mutta voin kuvitella, että jos olis 3 noin pienellä ikäerolla niin aika lailla yhtä stressaava tilanne olisi. Meidän arki on nyt paljon seesteisempää enkä ole enää joka päivä hermoraunio, ja vanhempi lapsemme on kehittynyt päivähoidossa todella paljon eli hänen kanssaan on nykyään helpompaa kotonakin. Nyt nuorempikin (2v) on aloittamassa pian hoidon, sillä palaan töihin.

Kyllä ainakin meidän 2-vuotiaasta näkee, että selvästi kaipaa jo muutakin seuraa ja virikettä kuin vain oman äidin. Vaikka ollaan ahkerasti käyty puistoissa, kerhoissa ym. Varmasti sunkin vanhemmat lapset nauttii kun he saavat osan päivästä leikkiä hoidossa tuttujen kavereiden kanssa! Meidän 2v usein tekee kaikkea typerää ihan vaan tylsyyttään.

Ainoa syy viedä ne hoitoon on se, että niiden on parempi olla siellä kuin kotona äidin kanssa. Ja jos äidille on kaikki muu (esim. se opiskelu) tärkeämpää kuin lapset, niin se on voi voi. Mun mielipide on se, että noin pienten lasten kanssa opiskellaan tasan sen verran kuin rahkeet kestää ja lapset on ykkösenä. Jos rahkeet ei riitä niin niistä opiskeluista karsitaan, ei lasten hyvinvoinnista.

olisi paras ratkaisu, että miehesi tekisi vaikka lyhennettyä työaikaa, ja ottaisi vastuuta sitten esim. kello kahden jälkeen. Ehtisit ottaa päikkärit, ja sitten jakaisitte hommia niin, että ehdit vähän opiskellakin.



Väsymys on viisainta nukkua pois aina kuin vain mahdollista.



Itselläni on 2,5v ja 8kk ikäiset lapset, ja opiskelen vähän avoimen yliopiston kursseja tässä sivussa, mutta lapset ovat ykkösiä... jos opiskelu alkaa tökkiä, niin sitten alkaa. Minulla on siis kyllä vakituinen työ, ettei ole pakkoa opiskeluun. Mielenvirkistystä vain.



Minäkin ratkean joskus huutamaan, vaikka meillä onkin rauhalliset ja kiltit lapset, mutta olen huomannut, että aina jos menetän hermoni, syynä on liian vähäinen nukkuminen. Niinpä menen pari kertaa viikossa klo 20-21 nukkumaan, niin kaikki voivat paremmin...



Älä pahoinpitele lastasi, kävele mieluummin sellaisena hetkenä vähäksi aikaa ovesta ulos tai parvekkeelle ja laske rauhallisesti sataan. Tyhmyyksiä ei kannata tehdä. Sinä olet lapsillesi maailma, ja jos usko siihen maailmaan horjuu, lapset ovat aika tyhjän päällä.

Tuotahan voi jo ajatella niin, että olisit töissä ja lapset riehuis siinä jaloissa. Saisit opiskeltua rauhassa.



Sä olet "töissä" vaikka se tapahtuukin kotona ja tarvitset sitä työrauhaa ilmanmuuta.



Minäkin suunnittelen rupeevani opiskelemaan, koulu jäi kesken, kun muutettiin ulkomaille. ja kyllä lapset menee kouluun ja hoitoon.



Mä en tajuu miten tääl riittää näitä tuomitsevia kusipäitä taas, vois hankkia sen oman elämän ja lakata tuomitsemasta ihmisiä. Sitten ku jollain napsahtaa ja vaikka tappaa lapsensa niin ihmetellään et miks se ei vieny niitä hoitoon tmv, buaah. vitun täydellisiä ihmisiä.



Ja hermot menee näillä täydellisilläkin äideillä, vaikkei ne kehtaa sitä kertoa.



Itellä jos palo hessu niin otin vaikka kahvikupposen ja menin juomaan sen pihalle rauhassa. (siis tämäkin on tuomittavaa koska olen siis huono äiti, jätin lapset sisälle yksin)



tsemppejä sinne :)

että kukaan ei pystyis hoitamaan esim. koko päivää näitä mun lapsia hermostumatta. Olin nyt muutaman päivän vanhempieni luona ja äitini hoito kanssani lapsia ja kyllähän silläkin näytti olevan hermot tosi kireällä! Ja ovat olleet toisessakin mummolassa joskus viikonloppuna hoidossa (kaksi vanhempaa siis) ja siellä on ollut tosi monta hoitajaa mutta silti miehen äiti ollut aivan poikki kun ollaan tultu lapsia hakemaan pois.



Mietin sitäkin että jos kotiin sais apulaisen joka käyttäis lapsia pari tuntia aina aamupäivällä ulkona mutta sitten ajattelin että en tiiä kuka muu sitä jaksais kun minä, kun 2v pitäs työntää toisella kädellä kun se pyöräilee ja 2 nuorempaa rattaissa toisella kädellä. Voishan se vanhempi kävelläkin, mutta pitäshän sen oppia tuo pyörällä ajokin... Ja se on tosi rasittava kun jää monesti vaan makoileen maahan tms. ja esim. matka missä mulla itellä menis rattaitten kans 10min kestää tunnin sen vanhimman kanssa :(



Sitä vaan aattelee hirveenä että mitä muut aattelee jos vie päiväkotiin...



Tuo opiskelu on ollu mulle vaan henkireikä, sen avulla oon jaksanutkin. Nyt kun se on loppu tältä keväältä niin on paljon rankempaa :(



ap

Itse laittaisin näin kesää vasten vauvan kantoreppuun ja 1v. ja 2v. rattaisiin. 2-vuotiaan ei todellakaan tarvi vielä oppia pyörällä ajoa. Harjoittelun voi jättää siksi kun isä on kotona.



Hae sitä hoitopaikkaa, lakkaa suorittamasta ja yritä tehdä elämästä mahdollisimman helppoa.

Olet kyllä tehnyt lapset ihan järkyttävän pienin välein, huh.



Ehdotan samaa kuin muutkin, jätä ne opinnot nyt vähemmälle ja keskity huolehtimaan lapsista. Kaikkea ei vaan voi aina saada samaan aikaan.



Mitä tulee 2v pyöräilyyn, löysää vähän vaatimuksia. Ei missään sanota että kaksivuotiaana pitää oppia pyöräilemaan. On aika pieni siihen hommaan vielä. Itsellä kohta 3v ja vasta hankittiin ensimmäinen pyörä, eikä mitään paineita pyöräilemisen opettelun kanssa. Oppii aikanaan.

Toisin sanoen mieti, miten voit itse helpottaa asioita tai ainakin välttää niiden tekemistä liian vaikeiksi. Eli vanhin vaikka sellaiselle sisaruslaudalle seisomaan rattaisiin :)



Hyvä vaihtoehto varmaan on myös viedä koko katras kokopäivähoitoon äitiysloman jälkeen ja keskittyä opintoihin, näin et ainakaan yritä tehdä kaikkea samaan aikaan.

mä hankkisin sun tilanteessa sen hoitajan kotiin. Se on helpointa kun ei tarvi ite lähteä viemään ketään minnekään kun apu tulee suoraan kotiin ja kyllä koulutetut hoitajat pärjää lasten kanssa ei sun sitä kannata murehtia. Ne ei oo niitten kans koko ajan niin niiden hermotkin kestää lapsen huutoa eri tavalla ku sä.



Mulla on lapset runsaan vuoden ikäeroilla ja kolmas tulossa, vanhin alle 2v. Ja mä olen ajatellu että otan kotiin hoitajan sitten kun kolmas syntyy, makso mitä makso. Nyt jo välillä vauvan ja uhmiksen kanssa niin rankkaa. Mutta eipä silti että olisin henkisesti lopussa, ainoastaan fyysisesti kun saa nukkua liian vähän, ja sillon menee hermot jos on tosi väsynyt. Muuten nautin kyllä lapsistani, ja tunnen melkein syyllisyyttä et lapset on saanu alkunsa näin helposti, kun toisilla tiedän sen olevan niin paljon vaikeampaa.



Mut elämä on sellaista. Voimia sulle, yritä nauttia niistä hyvistä hetkistä, varmasti niitäkin on paljon!=)

Lopeta ylisuorittaminen ja ala miettiä, kuinka saisit elämäänne helpotettua. Päiväkoti on hyvä vaihtoehto isommille lapsille. Kuulostat aika loppuun palaneelta.

Mitä, jos järjestäisitte omalle pihallenne hyvät ulkoilumahdollisuudet, jos ei siellä ole. Ois ulosmeno helpompaa. Ei kaksivuotiaan tarvitse oppia pyöräilemään. Sen oppii varmasti kunnolla parin vuoden päästä, vaikka aikaisempi treenaus jäisi hiukan vähemmälle.

voin sanoa, että itsellänikin on 1 ja 2-vuotiaat lapset joista 2-vuotias on ERITTÄIN vilkas...mutta oon huomannu sen, että nyt varsinkin ku on kevät ja ulkona voi viettää paljon aikaa niin me kaikki voidaan paremmin kun mennään se 2 krt/pvä ulos ja vietetään siellä aikaa. Mennään aina semmosiin puistoihin, missä on aidat, ettei ihan kokoajan tarvi hakea lapsia jostain kaukaa.



Varmasti jokaisella vanhemmalla menee lapsiinsa hermot ja vaikka joku yrittäis kiistää sen, en usko. Mutta ei kannata tehä omasta elämästään vaikeeta vaan mennä niin helpolla aidan yli kun vaan pääsee. 2-vuotiashan voi ajaa sillon pyörällä kun isäkin on mukana tai joku muu, ei sun kannata sitä ajeluttaa kaiken muun lisäks.



Jos itse oot todella väsynyt ja menetät hermojasi lasten kanssa usein, niin on hyvä hakee lapsille päiväkotipaikkaa, en ymmärrä semmosta ajattelutapaa et se ois jotenkin lapsille haitallista jos pari tuntia viikossa käy päiväkodissa vaikka itse olenkin kotiäiti, saavat leikkiä siellä ja äiti kotona saa hengähtää.



Asun Ruotsissa ja joka paikassa kysytään, että minkä ihmeen takia vanhempi lapsistani ei käy päiväkodissa sitä 15h/vko joka täällä kuuluu kaikille lapsille vaikka vanhempi olisikin kotona....sanon etten ole kokenut siihen mitään tarvetta ja oon saanu ihmetteleviä vastauksia. Täällä se siis on ihan normaalia....

tsemppiä sinne arkeen ja muista että pienten lasten kanssa arki ei aina oo helppoa, mutta koita myös nähdä ne ihanat puolet....ainakin itse huomaan ajattelevani monta kertaa päivässä kiitollisena sitä kun on lapsia ja vielä ihanat sellaset vaikkakin todella villit.....elämäni on myöskin raskasta mutta todella antoisaa!

kaupungeissa hoitajan kotiin palkkaamiseen saa tosi hyvin yksityisenhoidon tukea. Se voisi olla teille tosi hyvä juttu. Helpoin ehkä kuitenkin palata päiväkotirutiiniin. Sun ei tarttisi etsiä hoitajaa ja organisoida asioita. Pidät lapset hoidossa sen aikaa, että päivän pakolliset rutiinit (lounas ja päiväunet) tulee hoidettua. ja lopun aikaa voitte sitten olla kuin ellun kanat :) jos siltä tuntuu



2 v ei tod tartte oppia ajamaan pyörää.

Nyt vaan menet siitä missä aita matalin. Esim. osta perunat kuorittuina pakasteina (keittokasvikset).