Vanhempani saivat lapsuudessaan ehkä kerran kesässä jäätelöä. Onko teillä aina pakkasessa jäätelöä?

joita ei ollut silloin kun vanhempani olivat lapsia, joten en näe tuossa mitään ihmeellistä.



Meilläkin olisi jatkuvasti jäätelöä pakastimessa, mutta kun sinne ei mahdu :o

Meillä syödään Ben & Jerrys jäätelöjä eikä ne mun mielestä mitään ihan halpoja ole.

Mä en voisi elää ilman jäätelöä. Vaikka mun lapsuudenkoti oli köyhä, niin kyllä me jäätelöä saatiin.

on kertonut minulle, kun nuorena poikana sai sisarusten kanssa banaanit ja appelsiinit joululahjaksi. Maailma muuttuu.

Ja se oli silloin todella suuri asia, kaikki eivät saaneet.



Äitini muistaa, miten erikoisia banaanit ja appelsiinit olivat. Hän myös muistaa saaneensa ensimmäisen hammasharjansa vasta, kun muuttivat maalta kaupunkiin 1950-luvulla...



Jäätelö ei siis ole ihan ainoa ihmeellinen asia. Aikaisemmin sen saantia rajoitti hinnan lisäksi myös säilytettävyys. Jääkaapit yleistyivät aika myöhään, mutta ei niissä ollut kuin pieni pakastelokero. Vai oliko ensin sitäkään?

Lapsudenkodissani oli aina jäätelöä pakastimessa jo 1960-luvun lopulla tai 70-luvun alussa, mutta ei se tarkoittanut, että sitä olisi syöty useammin kuin kerran viikossa. Meillä oli kylän ensimmäinen pakastin ja jäätelöä otettiin, kun tuli vieraita.



Itse en pidä jäätelöä varalla, koska meillä ei vieraita käy ja koko jäätelö tuntuu turhalta. Syön mieluummin ruokaa. Turhat kalorit otan viinistä kerran pari viikossa.



Muistan, milloin sain ensimmäisen kerran jogurttia. Se oli tosi hyvää! Ja nyt sitäkin on kaikilla koko ajan kaapissa.

Kesällä useammin, mutta talvisin aika harvoin.



Tosiaan, vanhempien ollessa pieniä oli niin paljon muutakin harvemmin saatavaa että eipä tuo herätä kummemmin ajatuksia.



Esim. äidillä juhannusherkkuna oli omena, vaaleita pipareita ja simaa.

Isäni on kertonut että makkara oli harvinaista herkkua, sitä sai joskus puukkopalana kaupasta kun pääsi isän tai äidin kanssa kahden kesken kauppaan. Koko perheelle ei ollut varaa ostaa kerralla.

Oli aivan hämmästynyt nuorena aikuisena tutustuessaan äitiini jonka perhe oli silloin hieman varakkaampi. Heillä kun makkaraa syötiin viikottain ja paisteltiin saunan kiukaalla. Isästä oli tuntunut ettei raski ottaa yhtä kokonaista makkaraa.



Nykyään makkara on ihan "perusherkkua" eli taitaa se kyrsäpaketti sukeltaa kärryn uumeniin äkimmin kuin lihapaketti.



Samoin limsat, karkit ym. nykypäivän vakituiset herkut oli harvinaisia saatavia. Vanhempani muistavat esim. kun saivat ensi kerran limsaa tai kieku ja kaiku karkkeja. Itselläni ei ole mitään muistikuvaa ensimmäisestä limsanjuonnista saati karkkien syönnistä. Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Ja esimerkkejä riittää muiltakin alueilta kuin elintarvikkeista; tietokoneet, telkkarit, kännykät jne...

Olemme jo keski-ikäisiä, syntyneet 60-luvun puolivälin tienoilla.



Meillä - keskiluokkainen pikkukaupunkilaisperhe - oli lapsuudessa aina vaniljajäätelöä pakkasessa. Namia sai silloin, kun halusi (käytännössä). Limonadia ei ollut aina jääkaapissa, sitä juotiin sellaisia 0,33 litran pullollisia satunnaisesti.



Pitsaa ei tunnettu, se rantautui pikkukaupunkiin vasta 80-luvun puolella. Kebab sen jälkeen.



Muistan, kun kotona kokeilimme 80-luvun alussa äidin kanssa kiinalaista ruokaa, siis teimme itse jonkin naistenlehden teemajutun innoittamana. Olin muistaakseni jo lukiossa silloin. Hyvää oli!



Mies on kotoisin köyhästä pienviljelijäperheestä maaseudulta. Ei puhettakaan, että jotain jäätelöä olisi ollut herkuteltavissa koska tahansa. Muutenkin herkkuja oli vähän ja harvoin. Pitsaa hän söi vasta, kun muutti 80-luvun alussa Tampereelle opiskelemaan.



Että nuo ruokamuistot OVAT ainakin jossakin määrin myös siitä kiinni, missä on asunut ja millainen on ollut kodin tulotaso. Ja kai siitäkin - kuten edelleen nyt - harrastatetaanko kotona ruuanlaittoa ja matkailua.

Mies syö sitä joka ilta, minäkin useita kertoja viikossa. Nam!

Olemme jo keski-ikäisiä, syntyneet 60-luvun puolivälin tienoilla.



Meillä - keskiluokkainen pikkukaupunkilaisperhe - oli lapsuudessa aina vaniljajäätelöä pakkasessa. Namia sai silloin, kun halusi (käytännössä). Limonadia ei ollut aina jääkaapissa, sitä juotiin sellaisia 0,33 litran pullollisia satunnaisesti.



Pitsaa ei tunnettu, se rantautui pikkukaupunkiin vasta 80-luvun puolella. Kebab sen jälkeen.



Muistan, kun kotona kokeilimme 80-luvun alussa äidin kanssa kiinalaista ruokaa, siis teimme itse jonkin naistenlehden teemajutun innoittamana. Olin muistaakseni jo lukiossa silloin. Hyvää oli!



Mies on kotoisin köyhästä pienviljelijäperheestä maaseudulta. Ei puhettakaan, että jotain jäätelöä olisi ollut herkuteltavissa koska tahansa. Muutenkin herkkuja oli vähän ja harvoin. Pitsaa hän söi vasta, kun muutti 80-luvun alussa Tampereelle opiskelemaan.



Että nuo ruokamuistot OVAT ainakin jossakin määrin myös siitä kiinni, missä on asunut ja millainen on ollut kodin tulotaso. Ja kai siitäkin - kuten edelleen nyt - harrastatetaanko kotona ruuanlaittoa ja matkailua.

eka krt tallentunut (mutta tossahan se jo on...)

9/11 (hehe)

Jäätelön syönti ja muukin herkuttelu on meillä vähän semmoinen isompi tapaus, tyyliin "onpas lämmin kevätpäivä, käydäänkö lapset ostamassa kesän ensimmäiset jäätelöt?" Toki tähän vaikuttaa se, että meillä lähikauppa on tosi lähellä. Jos asuttaisiin jossain maalla, niin varmaan olisi järkevämpää ostaa jäätelöäkin valmiiksi pakastimeen.