Onko kukaan teistä muuttanut kaupungista maalle asumaan
tai isommasta kaupungista pieneen maalaiskaupunkin? Mikä siinä oli kaikkein vaikeinta?
Haaveilemme itse maalle muutosta, mutta emme kumpikaan, mies enkä minä, saada nieltyä sitä asiaa, että palkassa olisi pakko joustaa alaspäin reippaasti.
Kommentit (13)
15 000 ihmisen kaupunkiin ja maalle.
Kaikki on mennyt todella hienosti, vaikeinta on ollut verkostoituminen, vaikkei sekään nyt sitten kuitenkaan niin vaikeeta ole ollut.
Meillä mies saa samaa palkkaa kuin helsingissäkin, itse olen vaihtamassa ammattia kokonaan ja olen siis koulussa.
Päivääkään en ole katunut vaikka minun suku etelään jäikin.
Ollaan akateemisia (oppiaineemme valtio-oppi ja kansantaloustiede). Olisi vaihdettava myös hommia käytännönläheiseksi ehkä opistotasoiseen tehtävään.
ap
Jos muutatte sellaiseen paikkaan josta on noin tunti töihin Helsinkiin? Vaikka junaradan varteen niin matkatkin voi käyttää hyödyksi tekemällä joko töitä, tai lukemalla kirjaa, opiskelemalla uutta jne.
Ja mikään ei ole ollut vaikeaa. Pk-seudulta landelle :)
muutettiin 5 vuotta sitten maalle.
Ollaan tykätty kovin, kustannukset ovat laskeneet ja säästöön jää+ muuhun rahaa mm. matkustelu.
Sain työpaikan kyläkoulusta, vaikka en ole opettaja, opettajia vaikea saada.
Oletteko valmiita tekemään jotain muuta työtä kuin mihin olette kouluttautuneet, ja saisitteko edes sellaisia töitä?
Nimittäin karenssin pukkaa, jos irtisanoutuu ja vain muuttaa.
Me muutettiin pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen, maalle mutta pienemmän kaupungin lähistölle. Miehen työn perässä muutettiin ja minäkin (humanistipelle) olen oman alani töitä löytänyt, vaikka ennakkoon kuvittelin, että ajaudun siivoushommiin tms.
Asumiskustannukset ovat aivan toista luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla, esim. asuntolainamme (omakotitalo, 120 neliötä) on noin 100 000 - sillä ei saa etelästä koirankoppiakaan.
Vaikeinta oli kulttuurishokki alussa, kaduin ja kovasti. Nykyään kaipaan lähinnä seuraa, hyvät ystävät jäi etelä-Suomeen ja täälläkin niitä ystäviä kyllä on, mutta ihan elitistisesti sanottuna kaipaan koulutettuja ystäviäni ja keskusteluja heidän kanssaan.
on kuitenkin sen verran tärkeää, mitä tekee työkseen..Vai oletteko jo työttömiä tälläkin hetkellä ap?
aika samanoloinen pääaine, eikä tällä tutkinnolla löytynyt töitä. Suhteiden merkitys rekrytoinnissa on kiistaton, sitä en ole voinut omalla aktiivisuudellani voittaa.
Naapureissa on totuttelemista, sillä kaikkea seurataan ja tiedetään paljon paremmin kuin itse konsanaan, ja kaikella spekuloidaan ja arvaillaan koko ajan. Olen hämmentynyt tästä mielenkiinnosta.
Oma vastaukseni olisi että enää näillä kokemuksilla en muuttaisi, mutta se on myöhäistä nyt.
Muutimme Helsingistä Turun lähelle saaristoon, edelleen pääsen Stockkalle lähes yhtä nopeasti kuin ennen, nyt on vaan meri edessä ja tilaa olla ja elää. Golfkentälle pääsee kävellen jne. Ihan paras päätös ja meille jäi vielä käteen sen verran rahaa, että pystymme olemaan seuraavat 10 vuotta joka talvi Thaimaassa/Usa:ssa tms kuukauden.
ja kahviloiden puute. Joskus tekis mieli mennä kaupungille käveleskelemään, mutta ei siinä ole täällä mitään itua.
Tosin ei Suomessa.¨
Meille tämä oli oikea ratkaisu. Työnsaanti on tosin minulle ollut vaikeaa, mutta siltikin... Aivan ihana paikka lapsille kasvaa ja meilläkin on paljon parempi olla :)
Sekä minä että mies tienaamme maalla saman kuin Helsingissä, mutta asuminen on halvempaa.