en käsitä ihmisiä, joilla ei ole mitään harrastusta. ei mitään "omaa juttua".

appivanhempani onva reilut 50-vuotiaita, toimistotöissä. heidän nuorimmatkin lapsensa ovat jo lähes aikuisia. silti heillä ei ole yhtäkään kodin ulkopuolista kaveria, eivätkä kyllä ole sukurakkaitakaan. kaikki aika, jota eivät ole töissä tekevät kotitöitä. tai siis, anoppi laittaa appiukon tekemään kotitöitä. jopa jos lapsenlapset ovat kylässä, nuo tekevät _koko ajan_ kotitöitä. koko ajan on pyykättävää, tiskattavaa, nurmikkoa pitää leikata, kellaria siivottava.



appiukko tykkäisi harrastaa moottoripyöräänsä, mutta anoppi antaa luvan ajella vasta kun kaikki kotityöt on tehty (mitä ne eivät koskaan ole). anoppi lähinnä pomottaa ja jakelee työtehtäviä, sekä listaa mitä kaikkea töitä on tehty ja tullaan tekemään. lopun aikaa kertaa mitä kaikkea teki ja tulee tekemään töissä. anoppi on usein myös sunnuntaisin ja juhlapyhinä ylitöissä (siis siellä toimistossa, pyörittää jotain exceltaulukoita).



en käsitä kuinka voi elää tuollaista elämää. eivät kerkeä edes telkkaria katsomaan (kun pölyt pitää pyyhkiä). kerran vuodessa jos sattuvat meillä esim käymään kylässä, kerkeävät juuri ja juuri kahvit juomaan, koska täytyy käydä kaupassa ja laittaa lakanat koneeseen.



onko tämä ihan normaalia? vai onko ihan oikeasti kotityöt jonkun harrastus ja elämän sisältö?