Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka lasten takia yrittävät elää avioliitossa?
07.05.2011 |
Vaikka liitto huono. Toisaalta taloudellinen tilanteeni huononisi, jos eroaisin ja joutuisin itsekin eroon lapsistani. Ei ole mitään merkittävää, alkoholismia, väkivaltaa tmv. On yksinäisyyttä liiton sisällä, välinpitämättömyyttä ja ajoittaista riitelyä. On käyty terapiassa tuloksetta. Ei mies halua viettää aikaa kanssani ja olen paljon yksin lasteni kanssa. En tiedä, mitä tehdä. Välillä mietin, jos odottaisin lasteni kasvavan...tekisin ratkaisun sitten...
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten kannalta säälin, että heiltä menee kokonainen perhe, varsinkin kun itse koen todella yrittäneeni kaikkeni. Toisaalta taas ymmärrän hyvin itsekin, että lapset vaistoavat jollain tapaa tunnetilani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että emme ole naimisissa. Ei se silti helpota lähtemistä yhtään. Meillä ei ole myöskään mitään merkittävää syytä erota, muuta kuin että ei vaan kiinnosta toinen enää. Seksiä olemme harrastaneet viimeeksi 8kk sitten, ennen vauvan syntymää.
Mies on todella hyvä isä lapsilleen, käy töissä, tekee kotitöitä, käy harrastuksissaan, katselee telkkaria, surffailee netissä. Minulle ei kyllä ole hyvä kumppani, emme tee kahdestaan mitään, perheenä kyllä käymme puistoissa, kylässä, tapahtumissa tms.
Riitelemme ajoittain, eniten siitä, että emme tee mitään yhdessä ja ettei tässä ole mitään järkeä. Tällä hetkellä mieheni ei haluaisi erota, on kai suht tyytyväinen tähän. Itse olen päättänyt odottaa siihen asti että vauveli vähän kasvaa. Tällä hetkellä mieheni työssäolo mahdollistaa sen, että voin olla kotona vauvan kanssa. Jos eroaisimme, lasten pitäisi mennä päiväkotiin (pitkiksi päiviksi). Eli yhdessä pysyminen on selkeästi myös lapsen edunmukaista.
Mies ei halua mihinkään terapiaan, hänestä arki pienten lasten kanssa on tällaista. Minusta tuntuu että elän jotain mukaelämää. Mietin kyllä sitäkin, että minkälaista parisuhteen mallia annan lapsilleni. Läsnäoleva isä ja äiti on kuitenkin ehkä tärkeintä.
että kirjoitat miehellesi kirjeen, jossa kerrot mitä toivot ja miltä sinusta tuntuu ja pyydät kirjoittamaan sinulle. Nimittäin jos puhuminen ei suju niin olisi kuitenkin jotain kommunikointia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö sitä lapsille. Mun vanhemmat ovat pysyneet yhdessä "lasten takia", mutta ihan oikeasti olisi ollut meille lapsillekin parempi kun olisivat ymmärtäneet erota ajoissa. Lapset kyllä huomaa ja vaistoaa sen, että vanhempien välillä ei kaikki ole niinkuin pitäis.
Pahimmillaan annatte lapsillene väärän kuvan parisuhteesta. Itselleni oli todella vaikea oppia olemaan toisen kanssa, kun kotona olen nähnyt vain sitä, että kumpikin nököttää omassa huoneessaan. Myös kaikenlainen läheisyys ja hellyydenosoitukset tuntuivat nuorempana todella oudoilta. Ja se, että parisuhteessa asiat jaetaan ja asioista pitää keskustella. Mun vanhemmat kun elävät kumpikin omaa elämäänsä (siis ei mitään muita suhteita ole ollut, mutta esim. reissuista ei keskustella etukäteen, vaan ne on lähinnä ilmoitusasioita).
Pikkusisko on tilanteesta joutunut eniten kärsimään, koska ajan mittaan vanhemmat ovat kovasti katkeroituneet ja alkaneet riidellä avoimemmin. Ei ole kehdannut tuoda kavereita kotiin, koska vanhemmat eivät enää huomaa kuinka rumasti puhuvat toisilleen, jopa vieraiden läsnä ollessa.
Jos aiotte pysyä yhdessä vain lasten takia, niin erotkaa. Kuka tahansa lapsi ottaa mieluummin eronneet, mutta onnelliset vanhemmat, kuin yhdessä asuvat, mutta katkeroituneet.
kuin minäkin. Et ole yksin, muuta en voi sanoa, koska minullakaan ei vielä ole ratkaisua ulos tästä umpikujasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritän sinnitellä vielä muutaman vuoden. Ja kyllä tämä on parempi lapsillemme näin.
nukkumaan usein itken ja olen harmissani. Mieheni on niin paljon poissa kotoa, ettei meillä ole juuri mitään keskusteluyhteyttä, eikä mahdollisuutta, eikä hän halua puhua kanssani. Olen ollut tästä syystä masentunut, sillä en koskaan olisi kuvitellut, että parisuhteeni joskus menee tällaiseksi, tai että joudun kärsimään näin paljon tuskaa, yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista toisen puolelta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikka löytäisin uuden kumppanin, en saa hänestä isää lapsilleni. Olen kamalan pahoillani lasteni puolesta, ettei heidän isänsä kohtele heitä paremmin, vietä enemmän aikaa heidän kanssaan ja yritä rakentaa jotain järkevää tulevaisuutta tai parisuhdetta.
Nyt suren niiiin paljon lasten puolesta sitä, etteivät he ole nähneet sen paremmin äitiä kuin isää onnellisena ja hyvinvoivana, saati aikuisten keskinäistä hellyyttä- lähes koko lapsuudessaan-no on sitä lapsuutta vielä jäljellä, mutta niitä alle kouluikäisiä vuosiaan. Tavallaan hyvä että ei erottu liian aikaisin, mutta toisaalta- hukkaan heitettyjä vuosia joita ei takaisin saa:(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde oli kauhea.
Hän tapasi minut, vuoden verran olimme yhdessä (rakastajina), mutta hän pelkäsi kertoa suhteesta lapsien takia (siinä hetkellä 4v ja 9v). Ja vaimo osasi hyvin manipuloida lapsilla.
Jossain vaiheessa hän löysi rohkeutensa ja kertoi vaimolleen. Vaikeata se oli, itkua.. Kaikki kärsivät, lapset, vaimo, mies, jopa minä kun tuntui niin kurjalta.
Mutta se oli oikeasti kuollut suhde!!!!
Nyt on mennyt 6 vuotta, meillä on oma lapsi. Suhde on terve. Myös oma suhde miehen lapsien kanssa on erittäin hyvä. Käydään joka vuosi etelässä. He ovat aina tervetulleita. Rakastan heitä kuin omiaan. Kaikki ovat onnellisia.
En tiedä löytyikö ex:lle mies. Mutta ainakin oma mieheni jätti hänelle koko omaisuutensa. Rahat, asunnon ja tavarat. Muutti luokesi yhden matkalaukun kanssa.
Minun vanhemmat olivat yhdessä 22vuotta, joista 16 oli teatteriä. 16 VUOTTA he kestivät toisiaan.. Ikuisia tappeluita, riitoja.. Ja vaikka erohetkellä olin 9 vuotias, se oli minulle helpotus. Kaksi rakastavaa kotia oli paremmin kuin yksi helvetti.
Joten voimia sinulle, muista että lapsien hyvinvointi on etusijalla. Ja sinä tiedät parhaiten miten sen heille tarjota
Nyt suren niiiin paljon lasten puolesta sitä, etteivät he ole nähneet sen paremmin äitiä kuin isää onnellisena ja hyvinvoivana, saati aikuisten keskinäistä hellyyttä- lähes koko lapsuudessaan-no on sitä lapsuutta vielä jäljellä, mutta niitä alle kouluikäisiä vuosiaan. Tavallaan hyvä että ei erottu liian aikaisin, mutta toisaalta- hukkaan heitettyjä vuosia joita ei takaisin saa:(((
kun toisenlaista oli. Juuri tänään toinen lapsistani otti itse asian puheeksi, että "muistaa vielä, millaista oli, kun äidin ja isän asiat olivat hyvin".
Eipä toista voi muuksi muuttaa, itseään voi, mutta en enää usko, että enempää liiton pelastamiseksi voisin tehdä. En jaksa enää alistua yksinäisyyteeni. TOisaalta ratkaisu pelottaa, koska yksinhän minä silloinkin olisin? Löytäisinkö koskaan itselleni parempaakaan kumppania? Näkisivätkö lapset enää isäänsä vai sulkisiko hän meidän kokonaan elämästään?
Oikeasti minä rakastan miestäni vieläkin, mutta en jaksa odottaa turhaan tyhjää yksin kotona. Mieheni ei rakasta enää minua. Olen varma, ettei mitään erityistä kohtelua ole odotettavissa huomennakaan. Kaikki oli joskus niin toisin.
Itsekin olen vuosien myötä katkeroitunut kyllä, niin monen monta kertaa olen toiseen pettynyt, että tuntuu vaikealta edes päästää koskaan toista lähelleen...
-ap
Suhde oli kauhea.
Hän tapasi minut, vuoden verran olimme yhdessä (rakastajina), mutta hän pelkäsi kertoa suhteesta lapsien takia (siinä hetkellä 4v ja 9v). Ja vaimo osasi hyvin manipuloida lapsilla.
Jossain vaiheessa hän löysi rohkeutensa ja kertoi vaimolleen. Vaikeata se oli, itkua.. Kaikki kärsivät, lapset, vaimo, mies, jopa minä kun tuntui niin kurjalta.
Mutta se oli oikeasti kuollut suhde!!!!
Nyt on mennyt 6 vuotta, meillä on oma lapsi. Suhde on terve. Myös oma suhde miehen lapsien kanssa on erittäin hyvä. Käydään joka vuosi etelässä. He ovat aina tervetulleita. Rakastan heitä kuin omiaan. Kaikki ovat onnellisia.
En tiedä löytyikö ex:lle mies. Mutta ainakin oma mieheni jätti hänelle koko omaisuutensa. Rahat, asunnon ja tavarat. Muutti luokesi yhden matkalaukun kanssa.
Minun vanhemmat olivat yhdessä 22vuotta, joista 16 oli teatteriä. 16 VUOTTA he kestivät toisiaan.. Ikuisia tappeluita, riitoja.. Ja vaikka erohetkellä olin 9 vuotias, se oli minulle helpotus. Kaksi rakastavaa kotia oli paremmin kuin yksi helvetti.
Joten voimia sinulle, muista että lapsien hyvinvointi on etusijalla. Ja sinä tiedät parhaiten miten sen heille tarjota
Suhde oli kauhea.
Hän tapasi minut, vuoden verran olimme yhdessä (rakastajina), mutta hän pelkäsi kertoa suhteesta lapsien takia (siinä hetkellä 4v ja 9v). Ja vaimo osasi hyvin manipuloida lapsilla.
Jossain vaiheessa hän löysi rohkeutensa ja kertoi vaimolleen. Vaikeata se oli, itkua.. Kaikki kärsivät, lapset, vaimo, mies, jopa minä kun tuntui niin kurjalta.
Mutta se oli oikeasti kuollut suhde!!!!
Nyt on mennyt 6 vuotta, meillä on oma lapsi. Suhde on terve. Myös oma suhde miehen lapsien kanssa on erittäin hyvä. Käydään joka vuosi etelässä. He ovat aina tervetulleita. Rakastan heitä kuin omiaan. Kaikki ovat onnellisia.
En tiedä löytyikö ex:lle mies. Mutta ainakin oma mieheni jätti hänelle koko omaisuutensa. Rahat, asunnon ja tavarat. Muutti luokesi yhden matkalaukun kanssa.
Minun vanhemmat olivat yhdessä 22vuotta, joista 16 oli teatteriä. 16 VUOTTA he kestivät toisiaan.. Ikuisia tappeluita, riitoja.. Ja vaikka erohetkellä olin 9 vuotias, se oli minulle helpotus. Kaksi rakastavaa kotia oli paremmin kuin yksi helvetti.
Joten voimia sinulle, muista että lapsien hyvinvointi on etusijalla. Ja sinä tiedät parhaiten miten sen heille tarjota
ja toivon, että liittonne päättyy. En kestä yhtään kaltaisiasi naisia, jotka päätyvät yhteen naimissisa olevien miesten kansssa. Ennen pitkää tekin eroatte, eikä suhteenne varmasti tule olemaan pitkään terve, kun se on tuollaiselta pohjalta rakennettu.
mieheni on aina sanonut että ensisijalla hänellä on lapset, sitten minä. Olen aina kunnioittanut sitä! Ex:llä ei ole aina varaa lapsikuluihin, ja mieheni aina tarjoutuu maksamaan. Vaattet, hampaat, synttärit, lomailut jne. Tietysti elatustuen maksaa aina ajallaan, ja vähän ekstraa päälle.
Hän ei ole kertakaan jättänyt tapamisia väliin omien juttujen takia. On aina pitänyt lupauksensa. On ainakin erittäin luotettava entinen aviomies omalle ex:lle
Ainoa juttu, en ole ikinä tavanut hänen entisen vaimon kanssa. Hän ei halua nähdä minua. Ymmärrän hyvin syyn...
Rakkaus on kuollut narsistisen miehen loukkauksista ja ala-arvoisesta kohtelusta.
Alue: Aihe vapaa
Kahdeksan pitkää vuotta.
Lapset yks päivä tulivat sanomaan miten kauheeta oli katoa, kun emme ollleet onnellisia. Meinasivat monesti sanoa, että haluamme, että olet onnellinen.
Toisaata halusivat eroa, toisaalta eivät.
Lapset olivat eron hetkellä 14 ja 12