Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen mies ei hyväksy vaimon iltamenoja?
07.05.2011 |
Luin tällä viikolla jotain palstaketjua sellaisista miehistä jotka eivät päästä vaimoaan minnekään, ja tulipa sitten mieleen myös oman kaverin mies.
Aina kun mun kaverilla pitäisi olla jotain kivaa tiedossa kavereiden tai vaikka työporukan kesken, sitä suunnitellaan aina pitkään ja hartaasti mutta sitten lähtöpäivän iltana mies suuttuu/hermostuu jostain ja vittuilee/tekeytyy marttyyriksi niin ettei vaimo sitten lähdekään minnekään tai jos lähtee, roikkuu koko illan puhelimessa naama väärin päin ja joutuu lähtemään etuajassa pahoilla mielin kotiin.
Mies ehdottaa aina että vaimo voisi tulla kaljoittelemaan kotiin, eli mies uskoo että näiden tapaamisten tarkoitus on ryypätä eikä tavata kavereita tai viettää aikaa aikuisseurassa/tuulettumassa.
Mä en enää jaksaisi yhtään kuunnella tota kaverin vuodatusta miehensä ongelmista (siis tästä uloslähdöstä varsinkaan), kun joka ikinen kerta sama juttu! Eikä kukaan tee asialle mitään.
Tuntuvat muutenkin riitelevän suht paljon.
Meillä on kaverini kanssa niin erilaiset työ- yms. rytmit että harvoin enää nykyään tulee tavattua muuten kuin illalla, ja vaikka ei ryypättäisikään, se ei tälle miehelle sovi ja hän kyllä näyttää sen.
Kommentit (6)
Hän ei halua, että käyn missään, paitsi töissä. Ja siis vaikka olisin menossa töiden jälkeen kavereiden kanssa kahville, se ei käy. Saati jos tahtoisin lähteä ihan yksin johonkin, vaikka vaan ajelemaan autolla saadakseni omaa aikaa tai kävelemään luontoon, se ei käy. Ehkä sitten, jos olisi "hyväksyttävää" seuraa mukana, mutta jos haluan mennä yksin, siinä on jotain mätää. Mies haluaa, että jos käydään jossain, niin käydään koko perhe yhdessä tai ei ollenkaan. Hän ei yksikseen käy koskaan missään eikä kuulemma haluakaan. Äidilleenkään ei tahtoisi mennä lasten kanssa itsekseen vaan aikamoinen rumba alkaa, jos sanon jääväni kotiin enkä lähde mukaan. Joskus myös haluaisin käydä itsekseni äidilläni tai siskollani, mutta mies haluaa tulla aina mukaan. Mies ei varsinaisesti siis kiellä minua menemästä, mutta tekee lähtemisen ns. henkisesti mahdottomaksi...
Onko sulle tilanne ok, vai valitteletko kavereillesi? Millaista suhtautumista odotat lähimmäisiltäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen tiiviisti liittyen myös tuo "lyhyt lieka", johon minut on kotona kytketty.
Suurin osa kavereista tai läheisistä ei tiedä tästä, ja anopin sekä äitini mielestä on tietysti normaalia, että ihan aina (kohta 15v) käydään kylässä aina kaikki yhdessä...
Tässä on meillä taustalla haluttomuus, se, etten tahdo miestäni lähelle, haluaisin vaan elää "platonista" suhdetta hänen kanssaan - koska lapsia on kolme - mutta kaikki juontaa ainakin jossain määrin juurensa siitä, että minulla ei saisi olla mitään muuta elämää työn ja kodin lisäksi. Ei omaa aikaa, ei aikaa kavereiden kanssa - eli ei aikaa ilman miestä.
Mustasukkainen ja/tai muuten kusipää.
Tehkää jotain älkääkä alistuko moiseen!!! Mua ahdistaa jo pelkkä noiden tarinoiden lukeminenkin. Ihmisellä pitää olla myös ihan omaa elämää. Puolisonne ovat sairaita, oikeasti, herätkää kun vielä voitte.
Mies voi olla narsisti, tai sairaan mustasukkainen. Lopulta voi käydä vaikka huonostikin...
Alue: Aihe vapaa
Hän ei halua, että käyn missään, paitsi töissä. Ja siis vaikka olisin menossa töiden jälkeen kavereiden kanssa kahville, se ei käy. Saati jos tahtoisin lähteä ihan yksin johonkin, vaikka vaan ajelemaan autolla saadakseni omaa aikaa tai kävelemään luontoon, se ei käy. Ehkä sitten, jos olisi "hyväksyttävää" seuraa mukana, mutta jos haluan mennä yksin, siinä on jotain mätää.
Mies haluaa, että jos käydään jossain, niin käydään koko perhe yhdessä tai ei ollenkaan. Hän ei yksikseen käy koskaan missään eikä kuulemma haluakaan. Äidilleenkään ei tahtoisi mennä lasten kanssa itsekseen vaan aikamoinen rumba alkaa, jos sanon jääväni kotiin enkä lähde mukaan.
Joskus myös haluaisin käydä itsekseni äidilläni tai siskollani, mutta mies haluaa tulla aina mukaan.
Mies ei varsinaisesti siis kiellä minua menemästä, mutta tekee lähtemisen ns. henkisesti mahdottomaksi...