Lue keskustelun säännöt.
On aika rasittavaa, kun hyvän ystävän lapset ihan samanikäisiä - hirveää vertailua
07.05.2011 |
Toki monella kaverilla samanikäisiä lapsia, mutta läheisimmällä lapset sattuvat olemaan ihan samanikäisiä kuin omani. Raskausajatkin menivät samaan aikaan. Koen jotenkin raskaaksi sen, että aina pitää verrata, miten teillä se ja se asia. Ekasta oli vielä iso epävarmuus ja aina hermostutti, jos toisen lapsi olikin edellä jossain asiassa. Jatkuvaa vertailua, ei kivaa. Onko tuttua muille ja miten osaatte ottaa lapset lapsina, jotka kehittyvät omaan tahtiinsa? Mulla on tässä vielä näköjään opeteltavaa, kun tämä stressaa. Kaveri on vielä kova jakamaan neuvoja...
Kommentit (11)
Parhaan ystäväni lapsi on 5 pv meidän poikaa vanhempi. Usein vertaillaan lapsia, mutta ihan hyväntahtoisesti. On mukavaa huomata että heissä on paljon samoja piirteitä ja paljon erilaisia piirteitä. Toinen oppi puhumaan eka, toinen kävelemään eka. Toinen oppi eka ajamaan ilman appareita, toinen lukemaan.
Joskus toisen lapsen taidoista saa pienen herätysruiskeen itsellekin. Kun kuulee toisen pitävän hiihtämisestä niin tulee mieleen että varmaan meillekin pitäisi hommata sukset. Tai kun toinen askartelee taitavasti niin uskaltaa antaa sakset oman lapsensa käteen.
Meillä ei ole mitään kilpailuasetelmaa. En tiedä olisiko tilanne erilainen jos toinen lapsista olisi selvästi nopeammin kehittynyt kaikessa tai kiltimpi tms.
Leikit näillä lapsilla sopivat yhteen todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en taas ymmärrä että mitä haittaa siitä on jos kaverin lapsi on oppinu jotain omaa lasta ennemmin tai vaikka se kaveri siitä jotain sanoiskin??? Täytyy olla äidillä alhainen itsetunto jos niin ottaa nokkiinsa siitä. Harva äiti ilkeyttään leuhkii oman lapsensa kehityksellä,useimmiten niistä kerrotaan vaan kertomisen ilosta, ei sen takia että toinen sais pahan mielen. Enkä usko että kovin moni äiti pahansuovasti vertailisi omaa lasta kaverin lapseen. Sinä vain nyt näet asian sillä tavalla koska olet itse epävarma asioista. Todellakin sun kannattaa opetella ottamaan tämä asia ei asenteella. Lapset todella on erilaisia ja ne kehittyy eri tavalla ja eri aikaan eikä sun lapsi oo yhtään huonompi vaikka sillä meniskin johonkin asiaan kauemmin kuin kaverin lapsella.
Mulla kahden kaverin kanssa suht samanikäiset lapset. Toisen kanssa "vertailu" ollut ihan normaalia kiinnostusta läheistä lasta kohtaan. Samoin esikoisen kanssa sai tukea tästä vertaisryhmästä.
Toinen kaveri halusi itse vertailla lapsia. Omani oppi asiat normaaliin aikaan, hänen lapsensa hyvin myöhään (osoittautui myöh. erityislapseksi). Tämä kaveri ei olisi halunnut uskoa oman lapsensa hitautta vaan selitteli asiaa vähättelemällä minun lastani (siis tyyliin "on se hyvä, ettei vielä kävele ettei satu noita vahinkoja", "kauheeta meteliä pitää sun lapsesi, onneks meillä ei vielä puhuta", "kauheen vilkas toi teidän lapsi, onkohan normaalia?" jne...)
Sinänsä ymmärrettävää, mutta harmitti, kun lapseni jo ymmärsi, mitä "täti" puhui ja pahoitti mielensä...
Koska kuolema ja sairaus ovat minulle jo tulleet tutuiksi, ymmärrän ja osaan iloita terveistä lapsistani. Tieto siitä, että lapset kehittyvät omaan tahtiinsa on tietysti myös tarpeen. Minulle on aivan sama, oppiiko nuorimmainen puhumaan kahden sanan lauseita puolentoista vai kahden ja puolen vuoden iässä tai käveleekö hän 8 vai 16 kuukauden iässä. Toki voin keskustella lasten kehityksestä, sehän on todella kiinnostavaa, mutta en päde lasteni kehittyneisyydellä. Lapsilleni toivon onnellisuutta ja vakaata arvomaailmaa, jossa kilpailu ei ole keskeinen asia.
mä mietin tuleeko meillä olemaan tollasta vertailua kun suvussa ja ystäväpiirissä oli viidellä ihmisellä la kuukauden sisään. Lopulta mä pääsin sitten tosta kokonaan eroon kun mun lapsi syntyikin keitysvammaisena, eli kehitys on ollut valovuosia jäljessä muita ja on ollut niin pienikokoinenkin ettei edes noita mittoja ole voinut suoraan verrata.
Mä siis sain aika läksyn heti siitä että lapset tosissaan kehittyvät omaa rahtia. Seuraavien lasten kohdalla on aina ollut joku tuttu jonka lapsi on syntynyt samoja aikoja ja ollaan juostu perhekerhoissa ja leikkipuistoissa missä on nähnyt muita samanikäisiä. Tottakai siinä ollaan välillä juteltu siitä mitä kenenkin lapsi on juuri oppinut, mutta en mä ole osannut mennä tohon mitenkään kilpailuna mukaan. Mua ei voi suoraan sanottuna vähempää kiinnostaa oppiiko mun lapsi jonkun jutun muutamaa viikkoa tai kuukautta myöhemmin kuin naapurin lapsi. Mulle riittää että mun lapsi on terve ja kehittyy suht normaalia tahtia. Stressaamaan rupean vasta jos on kyse ihan oikeasti kehitysviiveestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isompiakin murheita, mutta silti tämä on alkanut häiritä. Tai siis on aina häirinnyt. Jotenkin siinä on sellainen pohjavire, että jos minun lapseni on oppinut jonkun asian nopeammin, niin se onkin yhtäkkiä huono juttu!! Kuten jollain muullakin oli kokemusta - vähätellään juuri sitä taitoa että se on rasittavaa, hassunnäköistä (!!!) tms. Ja jos lapseni ei jotain asiaa osaa vielä, niin siitä kuittaillaan lapsen kuullen. Ärsyttääpähän vaan, kun en halua mihinkään kilpajuoksuun lähteä. Eniten toivon, että lapsi pysyy terveenä ja kehittyy normaalisti ja onnelliseksi tavalliseksi ihmiseksi. En kasvata mitään neroa täällä, jonka pitäisi kaikki päihittää.
ap
kun mihin korvani pistän? Vaihtoehto olisi tietenkin katkaista kokonaan välit mutta siihen en koe tarvetta. Tämä on vain yksi ärsyttävä asia muuten hyvässä ystävyyssuhteessa. Kyllähän nuo kommentit ärsyttävät, vaikka itse olisin hiljaa ja kääntäisin keskustelun muihin asioihin, tai käskisin kaveria olla sanomatta mitään lasten kuullen - kuten teenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin monella tavalla. Kahdella kaverillani on samanikäiset lapset kuin omani, ja molemmilla aika nopeasti kehittyneet, varsinkin omaan, hitaasti kehittyvään lapseeni verrattuna. Toista näen päivittäin, toista kerran viikossa. Tämä, jota näen päivittäin, kertoilee mielellään lapsensa uusista taidoista, mutta koska hän ei hae niillä huomiota EIKÄ VERTAILE niin hänen seurassaan on mukava olla, ja minäkin iloitsen ihan aidosti hänen lapsensa asioista.
Toinen taas hakee näillä jutuillaan huomiota ja joskus tuntuu, että odottaako hän saavansa äitiydestä joskus jonkun arvosanan, kun pitää jatkuvasti todistella kuinka erityislaatuinen lapsi hänellä on. Lisäksi hän vertailee lapsiamme tyyliin "oho, sanooko Matias vasta nyt yhdyssanoja? Meidän Jouko sanoi niitä jo puoli vuotta sitten! Jännä miten eri tavalla lapset kehittyy! Onneksi meillä jo puhutaan näin hienosti, ei tarvitse arvailla mitä lapsi haluaa." Ei jää epäselväksi, kenen lapsi tässä on tumpelo ja kenen ei. ;)
Suoraan sanottuna joskus haluaisin vain vältellä tätä toista kaveria, mut hänen lapsensa on oikeastikin ihana ja lasten leikit sopivat hyvin yhteen, joten kestettävä on.
niin monella tavalla. Kahdella kaverillani on samanikäiset lapset kuin omani, ja molemmilla aika nopeasti kehittyneet, varsinkin omaan, hitaasti kehittyvään lapseeni verrattuna. Toista näen päivittäin, toista kerran viikossa. Tämä, jota näen päivittäin, kertoilee mielellään lapsensa uusista taidoista, mutta koska hän ei hae niillä huomiota EIKÄ VERTAILE niin hänen seurassaan on mukava olla, ja minäkin iloitsen ihan aidosti hänen lapsensa asioista.
Toinen taas hakee näillä jutuillaan huomiota ja joskus tuntuu, että odottaako hän saavansa äitiydestä joskus jonkun arvosanan, kun pitää jatkuvasti todistella kuinka erityislaatuinen lapsi hänellä on. Lisäksi hän vertailee lapsiamme tyyliin "oho, sanooko Matias vasta nyt yhdyssanoja? Meidän Jouko sanoi niitä jo puoli vuotta sitten! Jännä miten eri tavalla lapset kehittyy! Onneksi meillä jo puhutaan näin hienosti, ei tarvitse arvailla mitä lapsi haluaa." Ei jää epäselväksi, kenen lapsi tässä on tumpelo ja kenen ei. ;)
Suoraan sanottuna joskus haluaisin vain vältellä tätä toista kaveria, mut hänen lapsensa on oikeastikin ihana ja lasten leikit sopivat hyvin yhteen, joten kestettävä on.
Kun sanoo taas tuollaisen "onneksi meillä jo osataan tuo-ja-tuo", niin sano, että ei ole mukavaa kuulla aina tuollaista vähättelyä vai olisiko se hänestä mukavaa. Sano vaikka takaisin, että onneksi meidän lapsen ei tarvitse suorittaa lapsuuttaan, jotta äiti saa kehuskella. Välillä pitää sanoa suoraan, että joku puhuu ikävästi, koska se joku ei ilmeisesti sitä itse tajua. Taidoilla saa kehua, jos se ei sisällä samalla toisen vähättelyä. Väännä tämä rautalangasta kaverillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja eniten vielä se että miehen suku vertaa meidän esikoista ja miehen serkun tyttöä joka on puoli vuotta vanhempi :O
Kyllä meidän Maija jo osaa sitä ja tätä ja tota. No niin kai kun se on Paavoa 6kk vanhempi. Sitten kun tulivat vastaan kaupungilla ja kerorin että "Meidänpä Paavo jo kävelee vaikka ikää on vähän päälle 8kk" jäivät haavi auki tuijottamaan eikä meinanneet uskoa. Eihän Paavo nyt oi kävellä kun Maija oppi vasta vuoden vanhana kävelemään.
Tosin on yksi ystävä jolla on samanikäinen lapsi ja ihan terveellä meiningillä vertaillan, ei ole mitään kilpailua ilmassa.
Mutta onneksi kaveri vähän hiljeni neuvomisessaan, kun se oma lapsi ei ollutkaan yhtään sen nopeampi kuin meidän (tai joskus oli ja joskus ei). Aina kyllä kysyttiin, että joko se teidän istuu ja joko se teidän ryömii ja milloinkas kävelee. Onneksi enää ei kysellä, kun lapset ovat jo isompia ja nähdäänkin harvemmin.