Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen ja katkera
06.05.2011 |
teille kaikille tyttöjen äideille!
Meillä on kolme poikaa, joita rakastan ylikaiken, mutta nyt mittarini on täynnä tähän "miehiseen" maailmaan. Olen viimeiset 12 vuotta jaksanut kestää näitä poikien juttuja, mutta nyt kun nuorimmaisemme aloitti viime viikolla jalkapallotreenit, niin mittarini täyttyi. En vaan pysty enää raahaamaan itseäni sinne kentän laidalle, vaikka tiedän kuinka tärkeätä se olisi lapsellemme. Inhoan koko helvetin fudista, enkä halua nähdä sitä enää sekuntiakaan!!
Olen aivan loppu tähän jääkiekko, karate, fudis jne. treeneihin ja peleihin. En kestä lasteni kyselyjä tulisinko leikkimään autoilla, ajamaan pyörillä rallireittiä metsään, painimaan kanssaan, pelaamaan autopeliä pleikalla jne.. En vaan edes osaa esittää enää, että olisin kiinnostunut :( Onneksi mieheni on innokas ja pojat saavat hänestä seuraa kaikkiin poikamaisiin juttuihinsa.
Tahtoisin tyttölapsia ja olla seuraamassa balettia, luistelua, voimistelua, ratsastusta jne. Olisi ihana ostaa kauniita tyttöjen vaatteita ja etenkin hameita ja saada ihastunutta vastaanottoa uusille vaatteille. Kaipaisin niin sitä, että saisin laittaa tyttöjen hiuksia nutturoille, kihartaa, letittää eri tavoin ja taistella siitä pidetäänkö hiukset kiinni vai auki. En vaan kestä näitä poikia, joita ei vähempää voi kiinnostaa miltä näyttävät.
En edes uskalla yrittää saada lisää lapsia, koska poikahan sieltä varmaan tulee. Mutta miksi tämä tytön kaipuu ei hellitä, vaan tulee vaan pahemmaksi? Mulla hajoaa pää kohta tän asian kanssa..
Nyt AV-mammat saatte haukkua minut lyttyyn oikein kunnolla. Jospa se saisi minut takaisin järkiini. Näiden lapsien saaminen on ollut työn ja tuskan takana, joten tiedän, että lapsia ei noin vaan saada. Tämä tieto ei silti vähennä tuskaani.
Kommentit (24)
mä olenkin aina sanonut, että ottaisin ennemmin liudan tyttöjä kun ovat lapsia, mutta tuossa viim. 12 v iässä voisin vaihtaa heidät poikiin ;).
Mulla on kaks poikaa ja yks tyttö ja en ymmärrä ollenkaan tuota poikien maailmaa, niin se vaan on. Mutta pojat ovat varmaan jossain vaiheessa kuitenkin "helpompia".
Silti, kaveripiirissäni on PALJON lapsettomuutta, joten olen vain onnellinen noista kolmesta, oli ne mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mitään takeita siitä että he olisivat tuollaisia kuin haluaisit. Naisilla on usein jonkinlainen haavekuva juurikin jostain balettiprinsessasta mutta tosiasiassahan tyttäresi voisi olla ihan jotain muuta. Ymmärrän sinua (minullakin on 3 poikaa) mutta varmaan kannattaisi keskittyä enemmänkin vaalimaan ajatusta jokaisen lapsen ainutlaatuisuudesta kuin miettiä noita typeriä, ahtaita muotteja. Keskity itseesi ja omaan elämääsi, lapsesi eivät ole täällä suorittamassa sinun unelmaelämääsi vaan ovat oikeutettuja olemaan hyväksyttyjä ihan omana itsenään.
Ja tiedän mistä puhun, itse olen se kahden pojan jälkeen syntynyt kaivattu pikkuprinsessa ja olen siitä kyllä kärsinyt. Olin poikatyttö ja halusin lyhyen tukan enkä mekkoja ollenkaan, sitähän äitini suri ja aina sain kokea olevani ei-hyväksytty :(
että kummassakin on puolensa, hyvät ja huonot. Ennemminkin puhuisin luonteista, kuin sukupuolesta. Tyttöni kanssa otamme yhteen joskus hyvinkin tiukasti, kun taas poikani on herkkä mammanpoika. Lapset ovat vielä alle 10-vuotiaita, mutta jo nyt odotan kauhulla tytön murrosikää kun taas pojan kanssa en usko ongelmia tulevan. Mutta mistäpä sen tietää...
Olemme miettineet tuota tukiperhe toimintaa mieheni kanssa. Olisimme jo siihen ryhtyneetkin, mutta koska olemme joutuneet muuttamaan mieheni työni vuoksi melko usein, niin siksi emme ole voineet ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta kun joskus pääsemme asettumaan aloillemme, niin haluaisin olla tukihenkilönä jollekin tytölle ja saada sitä kautta "tyttömäisempää" tekemistä.
Adoptiota emme ole harkinneet, koska ei kai siinä saa sukupuolta valita?