Lue keskustelun säännöt.
Mistä saa itsekuria???
06.05.2011 |
Siihen se kaikki kaatuu. Mun laihduttaminen. Voin olla ostamatta herkkuja, mutta en voi olla syömättä niitä, koska niitä täytyy kuitenkin välillä olla esim. vieraille, lapsille, mies ostaa, anoppi tuo. Ja joskus riittää pelkkä leipäkin kaatamaan kaiken, tai murot tai mikä tahansa hiilaripitoinen.
Ja kaikki dieettimallit olen käynyt läpi, myös karppaamisen ja nutrilettin, ei ole enää mitään jäljellä. Itsekurini on täysin onneton, vaikka vihaan kroppaani ja itken peilin edessä. Psykologilleko? Vai ravintoterapeutille?
Kommentit (5)
Mulla sama ongelma, mutta shoppailun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista, koska paino vaan nousee..
pysyä hoikkana tai laihduttaa, koska kyse on tosiaankin kaikesta siitä mitä meidän kaapeista löytyy MUITA kuin minua varten. Helppoahan se olisi, jos jääkaapissa saisi olla vain valo ja sitä rataa. Ja jos saisi nukkua silloin kuin nukuttaa tai kun iskee jokin ruokahimo. Tai lähteä lenkille tai harrastuksiin, kun huvittaa. No, itsepähän olen osani valinnut, mutta tässä yksi syy, miksi "naiset lihoo perheellisinä", ainakin jos se itsekuri on olematon, vaikka viha olisikin suuri. Mun aivot vain vaikenee tyystin siinä vaiheessa, kun mättöhimot iskee päälle.
Mun aivot vain vaikenee tyystin siinä vaiheessa, kun mättöhimot iskee päälle.
Mä jopa tiedostan ja tunnistan sen hetken, kun aivot ns. menevät narikkaan. Näen/teen jotain herkullista kotona, ja vakaasta päätöksestä huolimatta se joku järjen ripe vaiennetaan ja toimin kuin robotti ja lähmin sapuskaa suuhuni kuin vähäjärkinen, päässä vilahtaa puolijärkeviä ajatuksentapaisia "ei yksi kerta nyt pahaa tee, pientähän tämä, ensi kerralla sitten paremmin"... Siis että viittii aikuinen ihminen keksiä itselleen naurettavia selityksiä!!! Ja sitten ottaa pattiin.
No, välillä näin, mutta yhä enemmän mulla on niitä onnistumisen hetkiä. Kun sitä sekunnin sadasosaa ennen kuin näin tapahtuu, pysäytän itseni, että HEI, tämä yksikin kerta ON merkitsevä, kun se ei ole ainoa kerta, vaan päivittäinen! Ja että minä olen aikuinen, oman itseni herra, minun on pystyttävä vastustamaan tätä kiusausta. Saatan puhua ihan ääneen itselleni että kuulisin sen hiipuvan järjen äänen voimakkaammin! :D "No niin, nyt laitetaan tämä pois, ei suupalaakaan koska kaikkihan tietää kuinka siinä käy, pois pois vaan ja kävele huoneesta ulos"... En sentään muiden perheenjäsenten keskuudessa juttele itselleni ääneen. ;)
Ja ai että mikä voittajafiilis tulee, kun pääsee siitä tilanteesta pois. Ei siihen tarvita kuin se yksi ratkaiseva hetki, jolloin joko toimit vaistojesi (hah) varassa, tai sitten teet sen järkevämmän vaihtoehdon. Tee edes sellainen päätös, että jätät sen herkun 10 minuutiksi rauhaan, juot lasin vettä ja tulet sitten uudelleen koittamaan. Jos et pysty vastustamaan, niin ainakin olet yrittänyt... Luulen, että pystyt, koska se järki on ehtinyt jo vahvistaa kantaansa pääkopassasi sen himon tieltä. ;)
Eli pari konstia: TARTU siihen hetkeen ennen kuin mätät. Tunnista se, taistele sitä vastaan. Sinä määräät tekemisistäsi, sinulla on valta tehdä toisin.
Toinen juttu: Päätä odottaa edes se 10 minuuttia. Et ehdi nääntyä (vaikka kroppa huutaisi toisin!), mutta ehdit tunnustella hetken ja palautua järkiisi! :D
Kolmas, mikä mua auttaa: mä ajattelen, että ruoka on vain polttoainetta. Jos mä laihdutan, niin mä en tarvitse sitä paljon. Eikä sen tarvitse olla herkullista. Tämä ei ehkä toimi kaikilla, jotkut haluavat laihtua hyvällä ruoalla, ja joillain se onnistuu. Ei minulla. Jos se on hyvää, syön sitä paljon!! Esim. hedelmät eivät ole minusta hirmuisen hyviä, joten voin syödä niitä ihan hyvillä mielin, kun tiedän että en syö liikaa. Tai kaurapuuroa, tai nuudelipaketti, kypsiä kasviksia jne. Mutta jotain superhyvää ruokaa, mitä pitäisi laihtuakseen syödä vain vähän... Ei onnistu meikäläisellä.
Neljäs, minkä voimin mä jaksan hissukseen pudottaa painoani, on ajatus siitä, että nälkä on ihan hyvä juttu. Se kurnii ja polttelee ja riivaa, mutta se kertoo, että en ole syönyt liikaa. Joojoo, en tarkoita mitään sairasta itsensä nälkiinnyttämistä, mutta kun ennen piti samantien olla syöksymässä kaapille, että hyvänen aika, minun vartalollanihan on nälkä!!! Ei se ole vakavaa, ja lasi vettä/porkkana/ruispala siirtää sitä ihan hyvin taas hetken. Ja sitten huomaa, että ei minulla oikeastaan ihan kauhea nälkä ollutkaan, ennemmin ehkä mieliteko.
On olemassa tapoja, pinttyneitä tapoja. Sinun pitäisi muuttaa terveelliset tavat pinttyneiksi tavoiksi. Siksi on tärkeää opettaa lapselle terveellinen ruokavalio ja liikunta.
Voi olla että lapsi hairahtaa polulta ja kokeilee muuta myöhemmin. Usein ihmiset syövät sitä samaa mitä lapsena on tarjottu.
Monesti tuo itsekuri on vihaa nykyistä tilannetta kohtaan. Viha saa muutoksen aikaan. Olet ilmeisesti tyytyväinen tilanteeseen etkä vihaa tilannetta niin pahasti että muuttaisit sitä.
Tietynlainen säännöllisyys ja rutiini pitäisi saada aikaan. Itsekuri on vähän mystifisoitu terminä. Kyseessä on vain rutiini jota toistetaan päivittäin ja vaikka siitä ei pitäisi siihen tottuu aikanaan.