Vaikka välillä ajattelen, että voi viulu, mutta anoppi on kyllä tosi fiksu

Meillä on pieni kehitysvammainen lapsi, ja anoppi on ollut aivan uskomattoman hyvä tuki, niin lastenhoitoapuna kuin muutenkin. Päinvastoin kuin oma äitini, joka diagnoosista huolimatta on sitä mieltä, että mieheni kanssa teemme kaiken väärin ;)



Toki tilannetta helpottaa varmaan sekin, että anoppi on "harjoitellut" miehen vanhemman veljen ja hänen lastensa kanssa. Ylilyöntejä oli kuulema tapahtunut...



Valitettavasti en usko, että itse saan koskaan lapsenlapsia, mutta jos sellainen ihme tapahtuisi, niin toivottavasti osaisin olla apuna ja tukena yhtä hyvin, pyyteettä ja samalla empatialla.

Minullakin on ihana anoppi ja myöskin ihana äiti ja heiltä saadaan aivan korvaamattoman paljon apua. Molemmille lapsenlapsi on kuitenkin ensimmäinen ja luulenkin heidän olevan aika varuillaan, joten apua "joudutaan" joka kerta pyytämään. Perisuomalaiseen tapaanhan tämä tietysti minua välillä hävettää, enkä kehtaa aina tarvitessa pyytää, mutta olen kyllä äärettömän kiitollinen siitä avusta mitä saadaan!



Huomenna lapsi meneekin yöksi anopille ja appiukolle, että päästään miehen kanssa ensimmäistä kertaa vuoteen viettämään aikaa ihan kahdestaan! =)

Minulla myös anoppina oikea kultakimpale - oikeasti todella harvinaislaatuinen ja upea ihminen!



Hyvää äitienpäivää heille ja meille!

Omani on jo iäkäs, mutta aina halukas auttamaan. Tosin en hänen kuntonsa vuoksi laske pieniä lapsiamme kovin pitkäksi aikaa hänelle. Mutta hän on aarre, älykäs nainen vaikka niitä inhimillisiäkin piirtetä riittää.



Loistava ketju.

syömään ä-päivänä. Jos ei jasa teille nyt ruokaa tarjoilla.

Meillä me vanhemmat olemme lasten kasvattajia, hoitajia ja huolehtijia, ja isovanhemmat saavat olla isovanhempia eikä heitä pidetä automaattisina lapsenvahteina.



Sitä, joskus stressaan jo nyt, kun menee muutama vuosi eteenpäin ja appivanhemmat ikääntyvät entisestään, miten ihmeessä ehdin auttamaan heitä arjessa!