Kuinka riippuvainen olet miehestäsi lastenhoidossa?

iästä, asuinpaikasta, onko ajokortti jne.



muutenkin, ei musta ole kyse siitä, pystyisikö äiti tai isä hoitamaan kaiken yksin, varmaan pystyttäis molemmat miehen kanssa.



mutta niin ei tapahdu, vaan molemmat osallistuu, onneksi miehellä on aina ollut aikaa lapsille.

Olin esikoisesta totaaliyh heti alusta lähtien joten vastuun kantaminen yksin on tuttua. Nyt avioliitossa ollessa huomaakin, kuinka helposti "unohdan" (edelleen) miehen, siis mitä lastenhoitoon sun muuhun tulee. Vanhat tavat ovat vain pinttyneet päähän =)

koska minä olen alunperinkin hankkinut lapset niin, että hoidamme puoliksi.



En käsitä lainkaan ap:n kaltaisia naisia.

Sehän on luonnon laki. Ei ole vielä kertaakaan sormi mennyt suuhun, että kuinkas nyt toimitaan.

Jos itse on kipeänä ja lapset samalla, on aika haasteellista. Kuitenkin sitä äitinä pystyy sinnittelemään.

Ystäväni on yh, 6 lasta, joista osalla vaikeaa parantumatonta sairautta. Pärjää erinomaisesti, koti aina kunnossa, lapset siististi puettuja ja vielä hyväkäytöksisiä.

joten hyvin minä pärjään vauvan kanssa.

tai harrastukseen (1h viikossa).

Eipä juurikaan muuta.

sitä yksinkin pärjäisi jos oisi pakko, mutta varmasti vaatisi totuttelua ja uusien rutiinien opettelemista.

Mies osallistuu lastenhoitoon yhtä paljon kuin minäkin mutta en ole koskaan ajatellut sitä niin, että olisin miehestäni riippuvainen lastenhoidossa ö.Ö

koska meillä ei vastuuta kanna pelkästään minä vaan tasapuolisesti molemmat vanhemmat.



Ei MINÄ en kanna yksin vastuuta lapsemme hoidosta.



Mies hoitaa erinomaisesti lastamme, vie ja hakee päiväkodista yms.

jakautuvat melko tasan. Kumpikin pärjäisi tiukan paikan tullen yksinkin.



On se silti onni ja autuus että mies on tukena. Nytkin nukuttaa nuorimmaista päikkäreille kun itse olen töissä.

Jos mies ei hoitaisi lastamme, joutuisin vaihtamaan työpaikkaa. Että kyllä olen riippuvainen. Ja hyvä niin, minusta isän kuuluukin hoitaa lastaan.

Kun mies tekee matkatöitä ja on välillä 2 viikkoa pois kotoa, niin ei hirveän paljon voi mieheen tukeutua.

Mikään ei kyllä estä pärjäämästä näinkin.

En ole yhtään riippuvainen, koska minä olen alunperinkin hankkinut lapset niin, että hoidamme puoliksi.

En käsitä lainkaan ap:n kaltaisia naisia.

Kyllähän sitä pärjää jos pakko on. Eihän siinä mitään. Mutta yhdessä olemme miehen kanssa lapset hommanneet, yhdessä ne myös hoidamme. Se on meidän perheessä ihan itsestäänselvä juttu.

Tietenkin jos ero tulisi tai puoliso kuolisi, niin pärjättävähän se on, mutta en ymmärrä mikä pakko se on yksin otsa heissä sinnitellä jos kerta perheessä on toinenkin aikuinen, joka osaa ottaa vastuuta. Ap:llä kunnon sädekehän kiillotusta. Että ihan kipeänäkin ennemmin taksi kuin oma mies.

Mies on niin kiireinen, ettei mielellään tule edes lääkäriin kuskaamaan. Siksi kävi taksi mielessä.

Ei myöskään ole pitänyt isyyslomaa yhdenkään lapsen kohdalla, vaan tuonut minut laitokselta kotiin ja lähtenyt töihin.

Eli hyvin erilaisia tapoja elää löytyy.





ap

arvovalintojahan nämä on. Minä en ole halunnut perhettä perustaa sellaisen puolison kanssa, jolle lapset eivät olisi tärkeitä myös ajankäytössä.



Jokainen tietenkin arvottaa asioita eri lailla. Toisille on työ tärkeämpää kuin perhe tai kokee riittäväksi roolikseen rahan tienaamisen.



Meillä riittää vähempi raha, mutta enempi aika.

Mies kyllä osallistuu lasten hoitoon, mutta selviän ihan hyvin myös esim. miehen työmatkojen aikana.



Mies on ollut "välttämätön" vain silloin, kun jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi. En tiedä mitä olisin tehnyt jos miestä ei olisi ollut. Ehkä äiti tai anoppi olisi ottanut palkatonta lomaa lasten hoitamista varten. Lapset siis olivat pk:ssa, mutta ei olisi ollut ketään lähellä asuvaa huolehtimassa heistä muuten.



Mies voisi sanoa varmaan suunnilleen samat sanat toisin päin. En minäkään ihan välttämätön ole, mutta työnkuvaansa hän joutuisi hieman vaihtamaan huolehtiakseen lapsista.

Isäni on juuri samanlainen aina töissä oleva. Kun hän illalla tuli kotiin, meni heti syötyään työhuoneeseensa jatkamaan paperihommia ja nykyään naputtelee siellä tietokonettaan johonkin yhteentoista illalla. Sitten nukkumaan ja aamulla töihin. Äidilläni ei ole isästä yhtään seuraa ja lapsena muistan miten tylsää oli, kun ei voinut olla ikinä isän kanssa rauhassa, hänellä oli aina kiire työjuttujen pariin. Huomasin ihan selvästi, että kun tapasin oman mieheni, tarkkailin häntä työnarkomaaniuspiirteiden varalta ja en olisi varmaan ottanut, jos olisi sellaisen merkkejä osoittanut. Nyt minulla on ihana mies, hieman laiskanpulskea, mutta rahallisesti pärjäillään kuitenkin jotenkin, mies hoitaa kahta lastamme paljon ja leikkii heidän kanssaan mielellään. On ollut hoitovapaillakin. Olen onnellinen :)

Näin se suurimmalla osalla on, varsinkin jos ei ole kyse erityislasten hoidosta. Mutta tiedän kyllä naisia, jotka kiristävät miestään jatkuvasti teeskennellen, että eivät pärjää ellei mies osallistu koko ajan. Eräs tuttavani ei saa lapsiaan yksin nukkumaan iltaisin (2 kpl), joten mies ei koskaan voi olla pois kotoa iltaisin kun lapsia on on aika laittaa nukkumaan. Miehen työmatkojen ajaksi täytyy heillä pyytää joku sukulainen äidin avuksi kotiin. Minusta on melko kurjaa, ettei mies voi ikinä (vaikka 1-2 krt vuodessa edes) osallistua mihinkään aikuisten iltamenoon, mutta jokainen järjestää asiansa kuten haluaa.



Ehkä tämä osaltaan on sitä naisten vallankäyttöä, mikä verhotaan sen taakse, että suureen ääneen julistetaan miten lastenhoito hoidetaan just jetsulleen puoliksi. Kun mulla on kurjaa lasten kanssa niin sullakin pitää olla yhtä kurjaa. Kovin kireästä hihnasta sitä alkaa vaan mieskin melko usein tahtoa ennen pitkää pois.

mulla kans yrittäjä mies, esikoisen aikaan rakennettin taloa, eli oli töissä ja meni raksalle. Kakkosen kans ollut vähän enemmän kotona mutta kyllä se olen minä joka hoidan lapset hyvin pitkälti. Tosin nyt olen pyytänyt häntä käyttämään esim poikaamme korvakontrollissa jne koska itse olen toisella paikkakunnalla töissä..joten en kait sitten pärjäiskään ihan yksin enää :)

Pärjäilen jatkuvasti, kun mies on pitkiä aikoja reissussa. Siivoojaa kyllä mielelläni käyttäisin, mutta toistaiseksi on pärjätty näin. Ns. miesten hommiin olisi kyllä kätevää, jos olisi joku toinen mies silloin tällöin käytettävissä. kaipa olisikin tosi paikan tullen, kaverit ovat omiaan tarjonneet ;)

ei kyllä vääntäisi tuollaiselle lisää lapsia...



Käsittämätöntä toimintaa, ap!