onko tämä nyt lopun alkua? eroko edessä?

Ja miten nuorena olette saaneet lapsia? Voisiko olla, että miehellesi on iskenyt jokin ikäkriisi ja on nyt alkanut kaivata poikamiesvuosien villiä menoa? Voi olla vaan ohimenevä jakso ja toivottavasti onkin, älä luovuta ihan helpolla! Onhan se ymmärrettävää, että toisinaan voi kaivata elämää ennen lapsia kun silloin sai tehdä mitä itse halusi, nyt kaikki menee lasten ehdoilla etenkin jo he ovat hyvin pieniä vielä.



Toisaalta mieleen tuli vähän ikävämpikin ajatus...voisiko miehelläsi olla toinen nainen? Onko ulkomaanmatkoilla tapahtunut jotain? Onko ylipäätään tavallista että hän on reissanut talvella noin monesti itsekseen? Ehkä hän on tavannut lapsettoman naisen ja nähnyt millaista elämä voisi olla jos ei olisi lapsia.



Keskustelua teidän suhteenne nyt kaipaa, mutta ihan helpolla ei tosiaan kannata luovuttaa. Elämään mahtuu niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Tärkeintä olisi nyt saada selville mistä tuo miehesi mielialanmuutos johtuu, vasta sitten voi miettiä miten asian kanssa pitäisi toimia.

olen kyllä kysellyt mieheltäni myös noista vaihtoehdoista, nekun kävi ekana mielessä minullakin. mutta selitys ja syy on aina vain lapset.

meillä on kyllä erikoisen vaativat lapset, myönnetään, mutta enpä ole ennen kuullut, että kaikki on lasten vikaa...



ap

olemme kolmekymmentä. ensimmäisen saimme 26 vuotiaana.



ap

kolmas lapsi, joka ex-vaimoni oli pakko saada. Sanoin myös hänelle jo etukäteen, että niin tulee käymään.



Kaikki kolme raskausaikaamme olivat käytännössä yhdeksän kuukauden PMS + vuoden selibaatti raskausajan päälle.



Näillä se parisuhde toimii.

ukko käy ulkomailla yksin? Nyt tosiaankin jotain tosi pahasti vialla. En edes uskalla arvailla mitä....loistoisä ja sit ei....



Yksi juttu on varma että tuollasia ongelmia ei ratkota yksinäisillä ulkomaan matkoilla eikä millään matkoilla.

Nyt ammattiauttajalle, joka on mies -ehdottomasti miespuolinen ja sassiin!



Yrittäisit sinä jaksaa ja suojella lapset. Lapset kun aistii ja rupeaa myös voimaan pahoin!

Itse kahden lapsen isänä en kyllä oikein näe, miten kolmen kanssa se olisi nyt niin äärettömän paljon rankempaa kuin kahden. Aika pienellä ikäerolla kyllä tulleet, mutta toisaalta parin vuoden päästä alkaa kouluikä jne.



Miehesi ei tosiaan näytä jaksavan lasten kanssa arkea lainkaan, vaikka sinulta löytyy joustoa enemmän kuin tarpeeksi. En oikein usko, että olosuhteilla tilannetta sen paremmaksi saa, vaan mies on päättänyt, että ongelma alkusyy ovat lapset, tai tässä tapauksessa kolmas lapsi. Onko miehesi jonkin sortin periaatteen mies? Luulen, että hänellä on sisäinen varmuus siitä, että onnellisessa perusperheessä on kaksi lasta. Tämä on nyt rikottu ja kaikki on pielessä. Älytöntähän tuo on, mutta toivon kovasti sinun jaksavan ja miehesi tulevan järkiinsä.



Jos tilanne on tosiaan niin, että kahden lapsen kanssa miehesi tuntui jaksavan ihan hyvin, voisit kysyä asiaa sitä kautta. Mikä nyt on muuttunut?

Kenen kanssa hän on mennyt ja minne? Oletko liian kiltti?



Miehesi taitaa näytellä, jos seksi pelaa ja olette samalla aaltopituudella asioista, koska ei siltä kyllä vaikuta yhtään.



Uskon vahvasti, että miehesi on pettänyt sinua ja pitää sinua vaan varalla. Ei kestä ollenkaan perhe-elämää ja arvot ovat jotain itsekeskeisiä sinkkuarvoja loppujen lopuksi.



Nyt pitkä keskustelu miehesi kanssa ja kysyt häneltä, mitä hän oikein haluaa! Erota ei kannata ja uskon, että miehesi vielä hakee rooliaan jotenkin. Terapia voisi olla hyvä ratkaisu tai hoitajan palkkaaminen, jotta voisitte olla kahden?

Jos miehellä on varaa matkustella yksin ulkomailla, niin kai sitten on varaa palkata lapsille hoitaja parisuhteen hoitamisen ajaksi?

mieheni on kyllä melkoinen periaatteen mies. toisaalta me yhdessä sovime, että kolmas saa tulla. mutta minä sitä enemmän halusin ja hän lähinnä suostui.



veikkaan, että ammattiauttajalle en miestäni saa kirveelläkään. hän varmasti eroaakin mielummin. en tiedä mikä ihmeellinen asene miehelläni on ammattiauttajia kohtaan. mutta jos tässä nyt aletaan sitten tosissaan eroa jossain vaiheessa vääntämään, niin kyllä minä sen kortin vielä otan käyttöön. se on sitten se viimein yritys pelastaa tämä. nyt tuntuu, että miehen pitäisi varmaan itse keksiä mistä kiikastaa.



tuo perinteinen kaksi lasta ajatus tulee varmaan mieheni vanhemmilta. heidän mielestään ainoa oikea on kaksi lasta ja isoilla ikäeroilla. nyt kun meillä on kolme ja pienillä ikäeroilla, niin olemme jollain tavalla epäonnistunut perhe. ehkä mieheni sitten alitajuisesti uskoo typeiä vanhempiaan, vaikka näennäisesti on heidän kanssa melkein kaikesta eri mieltä.



huoh





ap

mieheni matkustaa tuttavilleen, joten matkat ovat lähes ilmaisia. majoitus on valmis ja lennot hän ostaa halvalla.



noita matkoja en sinäänä ole murehtinyt, että hän siellä mitään tekisi koska ne ovat urheilumatkoja. mieheni tapa rentoutua on harrastaa ja urheilla. hän käy kiipeilemässä kallioilla. mutta se, että niiden matkojen jälkeen hän on yhä vaan huonotuulinen ellei jopa huonotuulisempi, niin se on minusta todella outoa. itse jos pääsen johonkn ilman lapsia, niin ikävöin heitä todella ja olen kinni lapsissani monta päivää poissaolon jälkeen. mieheni lähinnä ahdistuu lapsista.



ehkä mieheni ei sitten ihan oikeesti olisi pitänytkään hankkia lapsia.



ap

Yrität nyt kannatella avioliittoasi, pelastaa sen, mitä on pelastettavissa, mutta nyt on kuitenkin kyse lastesi hyvinvoinnista. Miehesi syyttää heitä ja he tajuavat sen kyllä. Sinun on laitettava sille nyt stoppi ihan selkein sanoin.



Ensinnäkin käykää kerrankin keskustelu siitä, mitä sinä haluat. On tullut jo selväksi, että mies ei halua lapsia ja haluaa viettää aikaa yksin. Nyt on sinun vuorosi. Pystyt varmasti kertomaan, että miehen kiukuttelu on raskasta koko perheelle, että ei ole lasten vika, että heidät on tähän maailmaan saatettu eikä ole sinun vikasi, että miehesi ei yllättäen kykene perheenisäksi. Selvitä miehellesi, minkälaista perhe-elämän pitäisi olla, jotta sinäkin olisit tyytyväinen ja viihtyisit.



Äkkiseltään tuosta ei mitään kompromissia saa, mutta ehkä se vähän avaisi miehesi silmiä tajuamaan, että hän käyttäytyy hemmotellun pikkulapsen tavoin eikä ota nyt vastuuta tekemisistään. Mielestäni on myös hyvä todeta suoraan, että lapsia ei saa altistaa toisen itsekkäille syytöksille, koska lapsenne vikaahan tämä kaikki ei ole.



Voisit lopulta ehdottaa miehelle asumuseroa. Mies saisi oikeasti kokea ihanaa sinkkuelämää esim. kolmen kuukauden ajan. Lapset tulisivat joka toinen viikonloppu käymään, mutta jos mies ei kestäisi, eivät tulisi lainkaan. Siinä mies kai saisi todella tietää, mitä haluaa.

Minusta meillä miehellä oli vähän samanlaista kolmannen jälkeen. Meillä on myös kolme lasta pienellä ikäerolla ja kaikilla on myös arkea kuormittavia sairauksia.



Mies valitteli että kotielämä vie mehut jne ja kuinka kaikki on niin karua jne. Minun mielestäni syytä oli miehen työssä joka selvästi stressasi miestä mutta miehen mielestä syy ei ollut työssä juuri lainkaan vaan kotona.



Onneksemme koitui se että miehen työpaikka loppui ja kaikki irtisanottiin. Sen jälkeen sain takaisin iloisen ja touhukkaan mieheni kunhan toipui työn loppumisesta. Pahimillaan töissä ollessaan mies ei jaksanut edes harrastaa vaan hoiti ilottomasti lapsia ja kotihommia vaikka tarjosin että olisi voinut välillä käydä paritunita illalla harrastamassa. Työttömyyden myöstä mies muuttui täysin.



Meillä pohdittiin ja mies myönsi jälkikäteen että ehkä kärsi jonkinlaisesta ikäkriisistä ja työt stressasivat tosi paljon. Kotona tilanne oli todella rankka myös ja lasten kanssa hypättiin lääkäreillä ja sairaalassa jne. Kohtuuttoman paljon stressiä ja mies ei vaan oikein jaksanut.



Onneksi nyt ei ole työstressiä ja lasten sairaudetkin ovat helpottaneet jo jonkin verran ja lisäksi kun lapset ovat kasvaneet isommiksi on tavallinen lasten hoito helpottanut.



Koeta jututtaa miestäsi. Tue ja huolehdi että miehesi saisi kotona onnistumisen tunteita siis näkyvää aikaiseksi ja kehut siitä. Esimerkiksi saa tehdä hyvää ruokaa tai maalata seinän tai mikä nyt lieneekään miehellesi luonnollista kotihommaa. Koeta välillä järjestää miehelle hyviä hetkiä lasten kanssa yksitellen. Tue ja tue.



Toivottavasti tuo on teilläkin ohimenevä vaihe.



Tsemppiä.

kiitos 12 omkohtaisesta kokemuksesta.



se voi tosiaan olla ihan totta, että mies stressaa todellisuudessa työasioita tai raha-aioita ja ei itsekään tunnista mikä häntä ahdistaa. on helppoa sitten syyttää lapsia. ikäkriiikin on varmasti mahdollinen, miehellä on ulkomailla ystäviä joilla ei ole lapsia ja jotka elävät huoletonta sinkkumiehen elämää vielä lähempänä neljääkymppiäkin. ehkä sen elämän hyvät puolet houkuttavat.



asumusero on varmasti se millä lähdetään liikkeelle jos muutosta ei ala tapahtumaan. tiedän, että jossain syvällä sisällä miehelläni on yhä se suuri rakkaus lapsiinsa. hän on todellakin ollut maailman paras isä ja on ollut aivan hulluna lapsiinsa. saattaisihan se sieltä löytyä kun elelisi hetken itseksensä ja näkisi mitä elämä olisi ilman noita omia lapsia.



ap

sinkkuus tarkoita itsekeskeisiä arvoja.

12 jatkaa.



Tuo sinun kuvauksesi kuulostaa vain niin kovin tutulta muuten paitsi meillä mies ei käynyt missään omissa harrastuksissaankaan. Ja meillä ei varmasti voinut olla suhdetta toisen naisen kanssa koska mies ei tosiaan käynyt kuin normaalia päivää töissä ja lopun ajan oli kotona. Tietysti on voinut olla joku yksittäinen hairahdus mutta en usko koska minunkin mies on "periaatteen mies" ja arvostaa uskollisuutta kovasti.



Minä kannustan kuitenkin jatkamaan yhdessä vielä. Meillä tuota huonoa aikaa kesti varmaan vuoden tai jotain. En oikein muista kun oli muutenkin niin rankkaa että siinäkohden on muutama vuosi aika sumussa muistojen suhteen.



Itse jaksoin sillä mielellä että tajusin ettei mies "halunnut" olla ilkeä tai mitään sellaista vaan oikeasti tunsi niin. Ja ajattelin että nyt on minun vuoroni tukea kuten olen naimisiin mennessä luvannut. Monesti kyllä mietitytti teenkö väärin lapsiakin kohtaan kun kaikki olivat sitten niin kiukkuisia kun mies tuli kiukkuisena kotiin.



Itseäni helpotti kun koetin elää lasten kanssa omaa elämää enkä takertunut miehen tunteisiin. Siis nautin itse lapsista kuitenkin enkä pakottanut miestä tuntemaan samoin kuin minä.



Kysy mikä miestä haittaa eniten kotielämässä. Jos vaikka jatkuva melu jne niin koettakaa pitää telkku ja radio kiinni paljon ja järjestäkää miehelle oma rauhallinen nurkkaus kauemmaksi lasten leikkipaikasta tai kannusta miestä kuuntelemaan mielimusiikkiaan kuulokkeista tai keksikää joku muu ratkaisu jota kokeilette. Me ollaan aina joskus mietitty näitä mikä ärsyttää eniten ja miten sitä voisi muuttaa. Toisinaan päästään ärsytyksestä eroon ja toisinaan lohduttaa vaan se että on ainakin yritetty jotain.



Voiko mies vähentää mitenkään työhön liittyvää stressiä ? Työaikojen järjestelyjä ? Työpaikan vaihtoa tai työtehtävän vaihtoa työpaikalla ?



En tiedä miten asumusero vaikuttaisi ? Jäisikö jotain käsittelemättä ja ehkä mies ei haluaisikaan palata entiseen ? Tai sitten haluaisi. Mutta kerran rikottua on aina vähän hankala korjata uuden veroiseksi...



Toivottavasti löydätte ratkaisun tilanteeseenne.



12

Ensinnäkin käykää kerrankin keskustelu siitä, mitä sinä haluat.

Olet saanut paljon jo hyviä vinkkejä, ja tähän haluan lisätä jotain. Em. keskustelu on hyvin tärkeä käydä senkin takia, että nyt mies kuvittelee, että hänen elämä ei ole sellaista, mitä hän on halunnut, mutta SINUN ON. Tosiasiahan kuitenkin on, ettei sinunkaan elämä ole sellaista, mitä olet halunnut, muuten ei olisi tarvetta avautua täällä siitä, että mies kiukuttelee.

Eli tee miehelle selväksi, miten onneton sinä olet ja miten paskalta susta tuntuu, kun mies kiukuttelee ja kerro, ettet aio katsella hänen käytöstään enää kauaa.

Sinä olet jo joustanut ja joustanut ja joustanut ja mies kuvittelee, että voit vielä ja vielä enemmän joustaa. Ei. Sen täytyy loppua, sinun täytyy vaatia mieheltä aikuismaista käytöstä tiukasti.

Ja pakko vielä mainita, vaikka en haluaisikaan maalata piruja seinälle, että mun kokemuksen mukaan urheilureissut ulkomaille on juuri ne pahimmat. Pahempia kuin Lapin reissut (Lapissa saa ilmaiseksi).

niin ehkä tuo voisi olla se avain, että alkaisin nyt hetkellisesti itse elämään näiden lasten kanssa onnellisena, enkä niin stressaisi mieheni mielentilaa. Voimmehan me lapsien kanssa häipyä johonkin ja antaa miehen olla rauhassa useammin. Se on vain vaikeaa kun itsekin ikävöi aikuista juttuseuraa ja sitte kun sitä vihdosta viimein on, niin pitäisi lähteä pois kotoa. Mies usein sanoo, että voi kun saisi vain olla rauhassa. noh ehkä hänen pitäisi joskus saada olla rauhasa kotonakin...



ap

olin kolme vuotta sitten samanlainen. Olin järkyttävän väsynyt kaikkeen, aivan mitta täys lapsia, suorastaan inhosin niitä (3 kpl). Mieheni oli paljon pois ja jouduin olemaan paljon kotona yksin lasten kanssa. Kun anoppi otti lapsia kesällä useasti luokseen ja olivat pois jopa viikon, olin aivan raivona kun tulivat takaisin. En ollut viikossa saanut levättyä tarpeeksi ja mua vaan vitutti, etten saanut olla yksin. Tai korkeintaan mieheni kanssa. Usein haikailin hänelle niitä aikoja, kun oltiin kahden ilman lapsia.



Eli minulla ainakin syynä hirveä uupumus.



No, meillä tilanne muuttui niin, että yksi lapsistamme (joka erittäin sairas) muutti kokonaan kotonta pois, ja yhden kesän sain olla vaan ja ihmetellä yksin, mies töissä ja 2 muuta lasta sukulaisissa. Katsoin telkkaa, olin netissä, nukuin kun nukutti, saunoin joka ilta, kävin koiran kans lenkillä, söin mitä halusin. Kolmen kk:n päästä kykenin töihin. Nyt on tilanne ollut jo pitkään erilainen ja kestän lapsiani ja perhe-elämää ihan eri tavalla. Olen myös sieltä saakka syönyt masennuslääkettä.



Eli yritä saada apua arkeen jostain, niin että voisitte molemmat levätä ja tehdä jotain kahden. Itse olisin hirveästi kaivannut sitä. Miestäsi varmaan ottaa aivoon palata niiltä lomiltaan kun mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, eikä noin pienillä lomilla ehdi levätä.