Lue keskustelun säännöt.
Haluan kertoa viime äitienpäivästäni.
05.05.2011 |
Reilu vuosi sitten sairastuin äkillisesti psykoosiin. Minulla oli siis voimakkaita pelkotiloja ja harhoja. Jouduin/pääsin psykiatriseen hoitoon ns. suljetulle osastolle.
Äitienpäiväksi pääsin kotiin yölomalle pariksi päiväksi koska vointini sen salli. Olin ollut reilun kuukauden siihen mennessä osastolla joten ikävä oli kova.
Äitienpäivänä nukuin myöhään ja sain aamupalan sänkyyn sekä lasten lahjoja, aivan ihanan käsikorun oli 6v. tehnyt ja 9v. kynäpurkin. Minulle laulettiin.
Oloni kuitenkin paheni enkä edes tarvittavan lääkkeen turvin pystynyt olemaan kotona lounaaseen asti. Mieheni tarjoili äitienpäiväkakkua kyynel silmässään aikataulusta poiketen jo aamupäivällä. Kasasin kassini ja perhe vei minut takaisin osastolle.
Osastolla romahdin aivan täysin. Koin pettäneeni lapset, minun olisi pitänyt sinnitellä harhoista huolimatta.
Tajuan kyllä nyt että tein oikean ratkaisun kun menin hoitoon takaisin. Perhe olisi kärsinyt nähdä minut tuskaisena..
Tuosta meni 3 viikkoa eteenpäin ja sain tulla kokonaan kotiin. Oli hankala toivoa elämän normalisoitumista mutta kaikki meni hyvin. Työelämään palasin 5 kk sairasloman jälkeen.
Niin ja nyt kaikki hyvin, mitä nyt jännitän tätä äitienpäivää.. Mutta se on kuulemma normaalia.
Hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille! :)
Kommentit (2)
Sairastumiseni oli niin äkillinen, ja sain siihen heti apua että se ei ehtinyt juurikaan vaikuttaa lapsiini muuta kuin sillä että olimme erossa reilun kuukauden (mieheni käytti kyllä lapsia sairaalassa n. 5x viikossa ja saimme perhehuoneessa nähdä rauhassa toisiamme) ja sitten n. kuukauden ajan kävin joka päivä kotona mutta minut täytyi viedä "iltalääkkeelle" aina sairaalaan takaisin.
Eli se erossa oleminen oli tietenkin kurjaa lapsista, oli ikävä. Ja eivät oikein ymmärtäneet mikä minulla on. Mutta heti kun pääsin kotiin kaikki normalisoitui. Mieheni oli isona tukena ja antoi minun parantua rauhassa, otti vastuun lapsista ja kodista jne.
Mitään isoa muutosta lasten käytöksessä ei ole ollut. Meille kyllä tarjottiin psykiatrian polilta konsultaatiota mutta mieheni juteltua heidän kanssaan eivät tuputtaneet enempää. Emme siis halunneet ns. perheterapiaa koska siihen ei ollut tarvetta.
Itse olin sairaalassa ollessani hyvin huolissani lapsistani ja tein itsestäni lastensuojeluilmoituksen. Sossu ei ollut kiinnostunut!
Summa summarum kaikki on nyt hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko lapsesi mitenkään oireilleet sairastumistasi?