Lue keskustelun säännöt.
Vauvalla kova eroahdistus - miten sinusta pitäisi toimia?
05.05.2011 |
Meidän 7,5 kk tytöllä on nyt viikossa puhjennut hurja eroahdistus. Jos äiti katoaa näköpiiristä, alkaa ensin hätääntynyt kitinä, sitten itku. Samoin yöllä herää muutaman kerran itkemään ja rauhoittuu vasta pitkän silittelyn jälkeen.
Tähän asti mulla on ollut harrastuksia ja omia menoja parina iltana viikossa, tyttö on pärjännyt oikein hyvin isänsä kanssa. Nyt pärjää edelleen päivällä, mutta iltaunien (herää niiltä 16.30-17.30) jälkeen ei kelpaa enää muu kuin äiti.
Siis: mun mielestä on oikein luopua omista iltamenoista siksi aikaa, kun tätä kestää. Tietysti tapaan kavereita edelleen, mutta päivällä tai vauvan kanssa.
Olen ollut aika ihmeissäni, kun harrastuskavereilta ja äititutuilta on tullut pilkallista kommenttia siitä, miten hyysään liikaa vauvaani. Onko multa mennyt jotain ohi? Pitäiskö tuota tyttöä nyt väenväkisin itkettää illat pitkät, jotta "karaistuu" tai "tottuu olemaan ilman äitiä"?
Kommentit (7)
äitini tuli 2-3 kertaa vikossa hoitamaan lastani, jotta pääsin lenkille, kauppaan yksin yms.
Tuossa vierastusvaiheessa piti lopettaa kokonaan 2 kk ajaksi, koska lapsi kärsi siitä kovin. Samoin tuossa vaiheessa lapsen isä tuli lasta tapaamaan kotiini, koska ero äidistä olisi ollut liian rankka.
Se oli kovin rankkaa vaihetta, kun päätti että se lapsi on koko ajan läsnä. Äitini joka on terkkari, sanoi, ettei ole nähnyt toista yhtä vahvaa eroahdistusta vauvalla. Siitäkin kuitenkin selvisin.
Mieti, että menetätkö pitkällä tähtäimellä, jos olet niistä harrastuksista pois 1-2kk.(Pelaatko esim SM-tasolla yms) Jos voit nähdä kavereitasi myös päivällä, niin et edes tule ihan mökkihöperöksi. Äitinä sinun on kuunneltava itsesäsi sekä lapsen äitinä mutta myös hieman niiden omien tarpeidesi mukaan. Jos et jaksa roikkua lapsessa koko vierastusaikaa, niin sitten tarvitset niitä omia harrastuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tällä hetkellä "etuoikeus", että saan olla vauvalleni näin tärkeä. Ihmettelen noita puheita, että pitäisi väkisin totuttaa eroon. ap.
Minusta on tällä hetkellä "etuoikeus", että saan olla vauvalleni näin tärkeä. Ihmettelen noita puheita, että pitäisi väkisin totuttaa eroon. ap.
Ole vaan vauvasi kanssa kaikessa rauhassa. Älä välitä muiden puheista. Olet ihan oikeassa, vauvaa ei tarvitse totuttaa eroon väkisin.
Älä anna muiden ajattelemattomien kommenttien hämmentää vaistoasi. Sä olet äiti ja tiedät, mitä sun lapsesi tarvitsee.
Mä en perehtynyt äitiyteen etukäteen kovinkaan teoreettisesti enkä kehitysvaiheisiin, mutta otin ohjenuorakseni että alle vuoden ikäinen saa tehdä mitä haluaa ja aika hyvin olen sen pitänyt. Muiden ihmisten puremisen olen kieltänyt.
haluaa" kohdalla?
Meillä ei totisesti tuon ikäinen saanut tehdä mitä halusi vaan suljin kaikki kaapit lapsilukoilla ja nostin särkyvät esineet ylös yms.
Älä anna muiden ajattelemattomien kommenttien hämmentää vaistoasi. Sä olet äiti ja tiedät, mitä sun lapsesi tarvitsee.
Mä en perehtynyt äitiyteen etukäteen kovinkaan teoreettisesti enkä kehitysvaiheisiin, mutta otin ohjenuorakseni että alle vuoden ikäinen saa tehdä mitä haluaa ja aika hyvin olen sen pitänyt. Muiden ihmisten puremisen olen kieltänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystyn samastumaan siihen tuskaan ja paniikkiin ja hätäännykseen, jota vauva tuntee. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin pistää toinen kärsimään, noinkin pieni, jolle ei voi vielä selittää, että äiti tulee kohta takaisin?
No, mun vauva kyllä joutui välillä huutamaan. Olen yh ja pakkotilanteitahan tulee. Ei tuo tuosta rikki mennyt ja vierastus/eroahdistuskausi loppui yht'äkkiä kuin seinään. Mutta välttelin kyllä tilanteita, joissa olisi vauva joutunut kärsimään.
Kyllä se eroahdistus helpottaa ajan kanssa. Vauvasta tuntuu tosi pahalle kun sä lähdet. Koeta kuvitella itsesi vauvasi asemaan. Eikä vauva siitä mitään karaistu että vaan lähdet, turvattomuuden tunne jää helposti koko lopun elämän riesaksi.
Onhan lapsista vaivaa kun niiden kanssa pitää olla mutta niin se vaan on.