Osaako teillä joku muu kuin sinä laittaa kaikki astiat kaapeissa omille paikoilleen?

Siskoni ja äitinikin taitavat osata, kun ovat joskus käydessään auttaneet. :)

Meillä minä laitan "omille paikoilleen" ja mieheni laittaa "omille paikoilleen". Paikat ei välttämättä ole samat, mutta mitä pingottaa turhasta.

Meillä minä laitan "omille paikoilleen" ja mieheni laittaa "omille paikoilleen". Paikat ei välttämättä ole samat, mutta mitä pingottaa turhasta.

Kunhan pysyvät hyllyllä.

sekä mies että lapset osaavat laittaa useimmiten käytössä olevat astiat paikoilleen, mutta joitain isoja kattiloita tai vuokia tai koneiden osia eivät osaa.



Muuten tämä ei toki haittaisi, mutta on ihnottavaa joutua etsimään vaikka sauvasekoittimen silppurin terää jonkun muun keksimästä "omasta paikasta" silloin kun sitä tarvitsisi.

Mieheni ja isommat lapset.

Kaikki osaavat kyllä etsiä niitä kamoja "oikeilta" paikoiltaan, mutta jostain syystä niitä ei osata laittaa sinne takaisin. Ja sit etitään milloin mitäkin kippoa ja kappoa kissojen ja koirien kanssa...



Mutta mä olen jo luovuttanut. Ihan sama. Kunhan ne nyt jossain on. Kai ne joku päivä löytyy. Korkeintaan sillon hatuttaa, kun juustohöylä tms. on jemmattu johonkin kattilakaappiin, eikä sitä löydy "mistään"

En ole natsi tai diktaattori, minua ei häiritse muiden tapa tehdä asioita.

ym. eli ne päivittäin käytettävät astiat/tavarat omaan paikkaansa(ei ole tiskikonetta), mutta joskus vähemmän käytettävät kulhot ym. voisivat olla missä vaan. Onneksi 4v. lapsukainen osaa neuvoa isukkia:)

mies ja lapsista vanhin. Nuoremmat jos vähän ohjailee.

Anopin ei tarvitsekaan osata, koska hän ei asu meillä eivätkä meidän kaapit ole hänen kaappejaan.

Minäkään en osaa anopin luona (tai ystävän, sisarusten) laittaa tavaroita oikeille paikoilleen. Voin auttaa muuten.

Helppo elämä, kun tuollaiset asiat rasittavat.

Mies ja lapset osaavat. Astianpesukoneen tyhjennys on lasten homma heidän tultuaan koulusta kotiin.



Anoppi ja oma äitini ovat aina välillä meillä useampia päiviä kerrallaan (asuvat molemmat niin kaukana, että ei voi vain piipahtaa päiväkahville) ja osaavat kyllä laittaa tarvikkeet paikoilleen aivan riittävän hyvin, kaikella on suht looginen paikka. Jos siellä astianpesukoneessa nyt sitten sattuu olemaan joku erikoisempi härpäke, niin ovat laittaneet vaikka työpöydälle odottamaan tai etsineet paikan jossa on samantyyppisiä härpäkkeitä ja laittaneet sinne. Yleensä aina on osunut oikeaan. Ja meillä on vielä suht iso keittiö ja paljon laatikoita.

Kiva vain että joku muukin osallistuu siihenkin hommaan kuin minä. Vaikka sitten se anoppi kyläillessään. Miksi sen pitäisikään tietää jokaisen kupin paikkaa, eihän hän meillä asu.

mummoista tms en tiedä, eivät kyllä meillä hommia tee.

nimim. vasta muuttanut...

olin nuorena paljon hoitamassa eri perheissä lapsia ja huomasin, että tosi nopeasti oppii mitä on missäkin. Ja nyt aikuisenakin tiedän esim. mummolassa, oman äidin ja sisaren luona. Ja mies osaa laittaa kyllä, yleensähän on jonkinlainen logiikka, että kattilat ja juustohöylät ovat erikseen.



Ovatko sitten kahvikupit ja lasit sillä tavoin kuin minä haluan, on ihan eri asia. Mutta en välitä. Enemmän olen iloinen siitä, että joku muukin pesee astioita välillä.

Anoppi on kuollut, eikä asu meillä...



Mutta mieheni osaa tehdä ihan kaiken, mitä minäkin. Ihan kaiken. Ööö - sori - paitsi ei leipoa. Mutta kaiken muun, imuroinnista pölyjenpyyhkiseen tai viikkaukseen.



Myös teini osaa.

Muun kuin mun mieheni ja mun. Ei meillä anoopit taikka muummot mitään touhuu jos ei lupaa anneta, meidän koti, sitä ei muut pengo.

Mutta annan anteeksi. Ihan samalla tavalla toi mies etsii kun minä olen löytänyt tavaralle mielestäni hyvän paikan ;) Nyörin narua voi vähän höllätä. Entinen nipottaja nykyinen sopeutuja (ennen siis isolla huudolla korjailin perässä). Onneksi ikä on tuonut vähän järkeä nipottamiseen.

äiti, joka surkutteli useamman avioliittovuoden ja lapsen jälkeen, että hän ei antanu miehensä tulla "sotkemaan" keittiöön alkuaikoina ja nyt kun hän kaipaisi apua, hän ei sitä enää saa.



Minä meillä harvemmin tiskaan kuin mies ja kun koti on yhteinen ei kummallakaan ole varsinaisesti ylimmäistä päätäntävaltaa siihen, missä minkäkin kupin virallinen oikea paikka on. :) Riittää, että tavarat löytyy keittiöstä ja jos en jotain löydä, voin vaikka soittaa miehelleni töihin.. Tosin useammin kadonneen esineen takana on meidän poikakolmikko 4v, 3v, 2v..

miestä yritän välillä patistaa tyhjentämään tiskikoneen tai muuten vaan raikkoamaan paikkoja ja laittamaan tavaroita omille paikoilleen, vastaus on "en tiedä mihin nämä kuuluvat",joten mies saa ottaa silmän käteen ja tutkia itse minne tavarat laitetaan. Mulle sillä nyt ei ole niin kauheen suurta merkitystä jos menee väärin enkä jaksa asiasta pingottaa :)