Lue keskustelun säännöt.
Miehen tyyli vähätellä mun juhlapäiviäni
04.05.2011 |
Miehen lapsuudenkodissa ei vietelty aikuisten synttäreitä eikä äitienpäiviä tms. ei ole ollut mitään kovin lämminhenkistä perhekulttuuria muutenkaan. Mies kyllä muistanut aikuisena vanhempiaan esim juuri äitienpäivänä ruusulla. Meillä taas juhlittu pienimuotisesti, esim jos toisella vanhemmalla synttärit niin lapset herätteen toisen vanhemman kanssa laittamaan aamukakkukahvit ja äitienpäivänä isä ja lapset kävivät äidille jonkun pienen lahjan.
Nyt sitten mies tokaisi mulle jo tänä aamuna pikkasen ivalliseenkin sävyyn että "meidän äitihän se ei sitten muistamisia tarvitse ensi sunnuntaina, ei se niin kilttikään edes ole ollut". Kun huomasi, että olin lasten kanssa askarrellut molemmille mummoille kortit. En odota että mua tarvitsisi lahjoa, mutta jo tuo miehen tyyli tekee olon vähän masentuneeksi. Samoin puhui ennen mun synttäreitä että "eihän sua nyt tarvi juhlia..", taas muka hieman vitsikkäästi mutta oikeasti puheillaan vaan etukäteen jo ilmoittelee ettei häntä kiinnosta, ei hän aio mitään. Ehkä käy lähikaupasta jäätelöpaketin, mutta ei tee halustansa mitään. Mulle tulee tällaisesta ankeudesta paha mieli, ei tuo ole kivaa lapsillekaan. Mulle oli iso asia kun SAI yhdessä toisen vanhemman kanssa muistaa toista juhlapäivänä (kerätä sinivuokkoja, laittaa aamukahvia) eikä puhuttu tuollen halveksivasti. Samoin minä muistan lasten kanssa aina miestä kun hänellä jotain juhlapäivää.
Kommentit (39)
Siis erilaiset kulttuurit juhlien vietossa.
Yleensä se on mies, joka ei pane tikkua ristiin toisen juhlien muistamiseksi ja vaimo on se, joka on tyytymätön. Näin siksi, että me äidit tuppaamme opettamaan poikamme siihen, että he saavat istua valmiin kakkupöydän ääreen - ja tyttöjen kanssa taas äidit käyvät lahjaostoksilla ja värkkäävät kortteja.
Joten äidit - miettikää, mitä opetatte pojillenne! Haluatteko, että heidän vaimonsa aikanaan itkeskelevät, kun mies ei huomioi heitä edes syntymäpäivinä tai äitienpäivinä...
Minusta ap:n olisi syytä nyt selvästi sanoa miehelleen, että hänen kommenttinsa ovat hänelle loukkaavia. Että hän pitää arvostuksen ja rakkauden merkkinä sitä, että edes juhlapäivinä huomioidaan (yleensähän ne miehet, jotka viisveisaavat vaimon merkkipäiviä eivät myöskään muulloin tuo kukkia tai lahjoja!).
Ja hommahan on vastavuoroinen myös: jos mies tykkää siitä, että saa kakkua ja lahjan synttäripäivänään, se edellyttää vastaavaa vaimon synttäreillä.
TOKI olisi ihaninta, jos se puoliso pitäisi arvossa ja huomioisi arkenakin - mutta jos ei EDES syntymäpäivinä tai äitienpäivinä muisteta, se kertoo kyllä aika lailla suhteen romantiikan ja keskinäisen arvostuksen asteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kinuta lapsen tavoin syntymäpäivänviettoa aikuisena. Naurettavaa! Oletteko te ollenkaan aikuisia vaiko vain jotain "isin" uusia lapsia, joita "isin" pitää huomioida kuin pikkumukuloita.
On täydellisen naurettavaa kinuta lapsen tavoin syntymäpäivänviettoa aikuisena. Naurettavaa! Oletteko te ollenkaan aikuisia vaiko vain jotain "isin" uusia lapsia, joita "isin" pitää huomioida kuin pikkumukuloita.
joka ei ole saanut hyvää eikä halua sitä muillekaan sallia. Se, että sinä koet itsesi niin arvottomaksi, ettei sinua tarvitse juhlia, ei tarkoita sitä, että ketään muutakaan ei pitäisi.
juttele vielä miehellesi. Vaikuttaa kyllä törpöltä tyypiltä.
Ja lopeta kaikki hänen muistamisensa. Ei isänpäivää, ei syntymäpäiviä. Joulua laita se mitä itse haluat, mutta älä hanki joululahjaa hänelle tai tee mitään mistä vain hän pitää. Miksi vaivautuisit, jos ne eivät ole hänelle tärkeitä. Kunhan et alennu hänen tasolleen millään ilkeillä kommenteilla. Syvä hiljaisuus riittää.
TOKI olisi ihaninta, jos se puoliso pitäisi arvossa ja huomioisi arkenakin - mutta jos ei EDES syntymäpäivinä tai äitienpäivinä muisteta, se kertoo kyllä aika lailla suhteen romantiikan ja keskinäisen arvostuksen asteesta.
Ja valiettavastihan se kertautuu: kun minä en saanut mitään huomiota syntymäpäivänä, hääpäivänä (en saanut edes huomenlahjaa, eikä sen jälkeen mitään muistamisia yhtenäkään hääpäivänä) enkä äitienpäivänä, en jaksa enää miehelle mitään järjestää. Tulee vaan niin paha mieli ja tyhmä olo itselle. Lapsille olen selittänyt, että "isä ei tykkää juhlia" :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun ihmisarvosi on kiinni siitä, että joku tuo markettikukan, kun täytät 32, niin kenelläköhän tässä on pikkasen heikko itsetunto?
lähinnä siksi, että ei haluta turhaa krääsää eikä mitään ylimääräistä turhaa nurkkiin.
MUTTA: Aina kyllä muistetaan päivänsankaria esim. luksus aamupalalla, hyvällä illallisella, lapsen tekemällä kortilla jne. Tämähän on usein lapsillekin tärkeää, hehän ainakin meillä odottavat sitä, että muka salaa laitetaan toiselle vanhemmista aamupala ja sitten vasta herätetään. Ja onhan se kiva saada joskus jotain ekstraa, vaikka kuohuvaa ja mansikoita aamupalalla tms.
En oikein ymmärrä, miksi miehesi ei voisi jotenkin muistaa. Kerro suoraan, miksi sinusta olisi tärkeää muistaa ja opettaa lapsillekin muistamista. VOit sanoa, että et odota timantteja, mutta aamukahvit ja kortti ja valkovuokkokimppu olisivat kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei merkkipäivänä lahjoa tarvitse, mutta merkkipäivänä voisi kyllä muistaa elämänkumppaniaan ja osoittaa olevansa onnellinen hänestä. Se lahja voisi sitten olla vaikkapa pusu tai lasten kanssa laulettu yhteislaulu (siis ei meidän perheessä kun miehellä on niin kamala lauluääni, mutta noin ylensä). Eri asia sitten jos ollaan yhdessä sovittu ettei meillä tällaisia juhlia viettä
Tuntuu kyllä vähän törpöltä tuollainen ap: tilanne. Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu.
mutta yritin (ja ilmeisen onnistuneesti) selittää miehelle, että kaikki mitä hän tekee minun eteen näkyy luonnollisesti minun hyväntuulisuutena, iloisuutena, onnellisuutena ja tyytyväisenä. Lisäksi kerroin, että minulle nuo päivät (syntymä- ja äitienpäivä) on oikeastikin tärkeitä ja olisin ihan hirveän onnellinen melko pienistäkin muistamisista. Sen lisäksi yritin itsekin painostaa hänen tärkeisiin päiviinsä oikein erityisesti, eli lukea rivien välistä miehen toiveita ja hankkia kalliitakin lahjoja, sekä näyttää innostukseni oikein kunnolla.
Ei se ensimmäisinä vuosina vielä ihan nappiin aina mennyt, mutta nykyään meillä on aivan ihania juhlapäiviä, joissa molemmat yrittävät vielä vähän ylittää toisiaan, eli jännitystä on todellakin aina paljon ilmassa :).
Niin kun monet muutkin asiat, tämäkin vaatii ihan hirveästi puhumista, puhumista, puhumista ja puhumista. Ei miehesi välttämättä ole törppö, vaan hän on yksinkertaisesti mies. Hän ei ehkä ihan helposti ymmärrä kuinka tärkeää sinulle olisi muistaminen, joten vaikka se tuntuis miten ihanalta, että muistaminen tulis automaattisesti, niin turvallisempaa on ihan reilusti pyytää sitä joka kerran uudestaan, kunnes se joskus alkaa tulla mieheltäsi luonnostaa. Sitten ainakin saat loput monta kymmentä vuotta (?) olla hyvillä mielin.
Hyvää tulevaa äitienpäivää ap ja kaikki muutkin palstaäidit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun ihmisarvosi on kiinni siitä, että joku tuo markettikukan, kun täytät 32, niin kenelläköhän tässä on pikkasen heikko itsetunto?
Kyse ei ole siitä. Vaan siitä, että en haluaisi elää ihmisen kanssa, joka vähättelee asiaa, joka on minulle tärkeä. Hyvässä ihmisssuhteessa kun yleensä pyritään ilahduttamaan ja miellyttämään toista asioissa, jotka itselle ovat aika pieniä. Materia ei ole se pointti, vaan suhtautuminen ja se asenne vielä siirtyy lapsiinkin.
Ei vaadi paljoa onnitella aamulla ja teettää lapsilla kortti. Jos sillä saa toiselle hyvän mielen, miksi ihmeessä niin ei tekisi, vaikkei se olisikaan tapa? Ja tässä oletetaan tietysti, että kohteliaisuus ja kiltteys on vastavuoroista.
lapsuudenkodissa juhlittu aikuisten syntymäpäiviä, nimipäivistä puhumattakaan. Äitienpäivää nyt kuitenkin vietettiin, samoin isänpäivää.
Mieheni perheessä taas on ollut tapana ostaa lahjat nimipäivänäkin, niin aikuisille kuin lapsille. Minusta tämä tuntui aluksi todella oudolta ja naurettavalta, mutta ajan kuluessa olen oppinut tykkäämään näistä muistamisista. Ne on yksi tapa osoittaa arvostusta toista ihmistä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä siinä on että vaimon huomioimista ja yllättämistä merkkipäivänä on ilmeisen paljon vaikeampaa tehdä kuin tyttöystävän. olen päätynyt siihen että muistutan miestä ajoissa lähestyvistä päivistä. Esim minä järkkäsin viime hääpäivänä ravintolaruokailun, ja mies saa järkätä tänä vuonna. Mielellään hän aina lähtee mukaan kun on juhlat, matka, teatteri tms tiedossa, mutta omatoimisuus ja yllätysten järjestäminen on kyllä romahtanut sitten papin aamenen jälkeen... :) Kyllä minusta on ihan peruskäytöstapoja muistaa perheen sisäisiä henkilöitä merkkipäivänä. Esim 2v lapsi tarvitsee vielä apua äitienpäivänä isältä vaikkapa valkovuokkojen hakemisessa pihalta jne.
lapselliset oikut ja keskenkasvuisuudet pitää "huomioida", olivat ne miten tyhmiä ja pöhköjä tahansa.
Huh,huh, miten kypsymättömiä voivat ihmiset olla, vaikka kuinka olisi niitä markettikukka-synttäreitä takana jo keski-iän verran.
Lapsille on hyvä opettaa, että naurettava pakkopiperömuistaminen ei ole välttämätöntä tai aitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselliset oikut ja keskenkasvuisuudet pitää "huomioida", olivat ne miten tyhmiä ja pöhköjä tahansa.
Huh,huh, miten kypsymättömiä voivat ihmiset olla, vaikka kuinka olisi niitä markettikukka-synttäreitä takana jo keski-iän verran.
Lapsille on hyvä opettaa, että naurettava pakkopiperömuistaminen ei ole välttämätöntä tai aitoa.
Ihan todellinen fakta sinulle, oi pyhä pessimistisyys ja ankeus: suurimmissa osissa perheistä muistetaan perheenjäseniä merkkipäivinä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Lapsille perheenjäsenten muistaminen on vielä tärkeämpää. Omassa sukulais- ja tuttavapiirissäni tiedän vain yhden perheen, jossa ei juurikaan muistettu kuin jouluna, ja perheen äiti oli mielenterveyspotilas ja alkoholisti. Isä osti syntymäpäivälahjat salaa ja vei lapsia viettämään päiviään mummolaan.
Oletko koskaan kuullut, että jotkut ne pitävät jopa 85-vuotisjuhlat niin kuin omat mummoni molemmat?
En tiedä, miksi esim. 18 vuotta täytettyään pitää alkaa jo muumioitua ja todeta kaikki juhlatavat lapsellisiksi ja typeriksi. Minä kyllä varmaan ilahtuisin siitä markettikukastakin, mutta meidän perheessämme ei ole tapana niitä juhliin ostella. Sen sijaan on tehty kortteja kerätty luonnonkukkia. Talvella on leivottu herkkuja aamupalalle. Toista voi huomioida lukuisilla tavoilla - jos sinua on huomioitu vain sillä markettikukkasella, on turha olettaa, että valtaosaa suomalaisista huomioidaan niin. Ryömi nyt vain sinne ankeus-koloosi takaisin kuvittelemaan, että kaikilla muilla on yhtä ankeaa. ;)
lapselliset oikut ja keskenkasvuisuudet pitää "huomioida", olivat ne miten tyhmiä ja pöhköjä tahansa.
Huh,huh, miten kypsymättömiä voivat ihmiset olla, vaikka kuinka olisi niitä markettikukka-synttäreitä takana jo keski-iän verran.
Lapsille on hyvä opettaa, että naurettava pakkopiperömuistaminen ei ole välttämätöntä tai aitoa.
Mutta omasta mielestäni on hyvä muistaa ihmistä hänen syntymäpäivänään. Vaikka vain halauksella ja suukolla, mutta kuitenkin jotenkin.
Tuon lainaamani tekstin kirjoittaja ei vaikuta mukavalta ihmiseltä, eikä sellaiselta olisi edes mukavaa mitään onnitteluja saadakaan. Katkeran kuuloista tekstiä ja aika ankaran oloinen ihminen tuntuisi olevan..
Tunnen kyllä erään samankaltaisesti ajattelevan kuin tuo ylläoleva lainauksen kirjoittaja. Hän aina jaksaa pauhata että ei sitten mitään muistamisia ja ne ovat vain hömpötystä jne. ikää 60+.
Ei ole pitkä aika kun sama ihminen alkoi käymään psykiatrilla ja kertoi syyksi että hänestä tuntuu ettei kukaan välitä hänestä tai hänen asioistaan.
Ei kai kun hän itse karkoitti ihmiset ympäriltään.
lapselliset oikut ja keskenkasvuisuudet pitää "huomioida", olivat ne miten tyhmiä ja pöhköjä tahansa. Huh,huh, miten kypsymättömiä voivat ihmiset olla, vaikka kuinka olisi niitä markettikukka-synttäreitä takana jo keski-iän verran. Lapsille on hyvä opettaa, että naurettava pakkopiperömuistaminen ei ole välttämätöntä tai aitoa.
Saada kiitosta siitä, mitä tekee muiden hyväksi. Siinä ei ole mitään keskenkasvuista tai lapsellista, päinvastoin.
Jos ei saa kiitosta ja huomiota, ei osaa sitä myöskään muille antaa. SE on säälittävää ja tunneköyhää. Mietipä sitä.
Totta kai kiitosta voi saada ja antaa muulloinkin kuin merkkipäivinä. Ja eri suvuissa on eri tavat, joten pientä sovittelua on syytä käyttää (joissain suvuissa nimipäivätkin ovat juhlan aihe, toisissa taas ei ja puolisoiden eri "kulttuureja" voi aina sovitella"). Mutta jos toiselle puolisolle selvästi on tärkeää tällainen asia, sitä rakastavan puolison on syytä kunnioittaa. Olkoon juhlimatta OMIA synttäreitään, jos ei halua!
Todellisuudessa se on niin, että joka ei EDES merkkipäivänä saa onnittelua suustaan, ei myöskään muulloin huomioi tai kiitä.
Markettikukista tässä ei ole kyse, kiitoksen ja huomioimisen tapaa ei kukaan ole "naulannut seinälle" säännöksi. Kunhan huomioidaan!
-16-
kun ei ole siihen kotonaan tottunut. Ei se niin helppoa ole. Eikä asiaa yhtään helpota se, ettet itse näytä mallia ja muista häntä hänen merkkipäivinään. (Vai olikohan se ap...)
Tuolla vähättelyllä mies yrittää vain selvitä tilanteesta, jota ei hallitse.
Aloita pienesti. Mielestäni lahjoja ei tarvita, ellei nyt toisen tiedä jotain haluavan, tavaraa on usein muutenkin liian kanssa. Ehdota itse jotain pientä kivaa, josta lapsikin nauttii, esim. "lähdetäänpäs nyt kaikki kävelylle puistoon ja jäätelöannoksille", kun on äitienpäivä. Tai munkkikahvit tai ravintolaillallinen, keilaaminen tai koiranäyttely, tai mitä ikinä nyt tahdot. Teette jotain pientä kivaa yhdessä: lapsi huomaa, että nyt on erityinen päivä.
Ei sen tarvitse olla sellaista, että sinä odotat yllätystä, jota mies saa paineita järjestää. Et sinäkään siitä nauti, jos odotat, että muistaakohan se nyt vai et. Eikä lapsi nauti, kun äiti on kärttyinen, ja isäkin on varmaan kärttyinen, kun ei oikein osaa, vaikka pitäisi, kun vaimo on muuten ärtynyt. Tehkää jotain kivaa äitienpäivän merkeissä.
Uskon, että jos vuosia toimit näin, kaikkina merkkipäivinä, niin jonain päivänä miehesi itse ehdottaa jotain.
Positiivisuus ruokkii positiivisuutta.
Miksi ihmeessä pitää saada sitä kiitosta ja huomiota? Oletko miehesi/isukkisi sylikoira vai mikä-lienee-olio?
Miksi ihmeessä pitää saada sitä kiitosta ja huomiota? Oletko miehesi/isukkisi sylikoira vai mikä-lienee-olio?
On sitten kyse parisuhteesta, ystävyyssuhteesta tai vaikka työtoveruudesta. Mieltä lämmittää, kun joku tuo sinulle pyytämättä kahvimukin (tai teemukin, sama se). Mieltä lämmittää, kun joku kehuu uutta takkiasi. Tai kun joku hieroo jalkojasi, kun olet ollut pitkän päivän seisaallaan.
Vain täysin tunnekylmä ihminen tulee toimeen ilman tuollaisia huomioimisia.
-16-
Ei kaikki naiset ole yhtä idiootteja.