Kokemuksia ns. "kalliilla" omatkotitaloalueella asumisesta?

Jos alue on uusi, sinne lienee helpompi päästä sisälle kuin alueelle, joka on vanhasti vauras.



Me ostettiin Helsingistä arvoalueelta talo, eikä olla täällä edes kunnolla ihmisiä, kun vanhempamme eivät ole täältä kotoisin.



Mitään yhteisöllisyyttä ei ole. Lähinnä se ilmenee niin, että uraäidit tunkevat koululaisensakin kernaasti meidän kotiäitien hoteisiin jne. Eli hyväksi yritetään käyttää joka käänteessä, mutta itse ei anneta mitään.

Siellä uskonkin tuollaista juuri olevan. Meillä on kokemusta asumisesta Helsingin keskustan "hienostoalueelta". Sinne en kaipaa pätkääkään takaisin.

Riippuu tuurista. Kalliilla alueella asuvilla on usein myös isot asuntolainat, joten kotiäitejä ei välttmättä ole niin paljon kuin muilla alueilla ja ylipäätään jengi tekee paljon töitä.



Porukka voi myös olla itsekästä, eli ei huomioida että naapuri ei välttämättä halua kuunnella pikkupihallaan naapurin kersojen huutamista trampoliinilla aamusta iltaan, jne.

emmekä viihtyneet. Aiemmin olimme asuneet alueella, joka oli enemmän sekalainen ja viihdyimme hyvin. Nyt rakensimme talon sekailaiselle alueelle ja viihdymme erinomaisesti. Tuolla paremmalla alueella ongelma oli mielestäni, se että vanhemmilla ei ollut aikaa lapsilleen ja tämä näkyi erityisesti nuorisossa. Alue oli kasvanut noin 10 vuoden aikana ja nyt pikkulapsetolivat kasvaneet teineiksija ongelmat alkoivat näkyä. Myöskään yhteisellisyyttä ei ollut, vaan useimmat kävivät kilpavarustelua toistensa kanssa.

Ja viihdyn tosi hyvin. Olen kotiäiti ja meidän alue on todella yhteisöllinen. Alueella järjestetään paljon yhteistä toimintaa, itse en vaan ole sellainen, että niihin ihan hirveästi osallistuisin. Kuulun toki alueen omakotitaloyhdistykseen ja tuen sitä. Yleensäkin omakotitaloalueella ei ole niin tiivistä asukkaiden kesken kun "lähiössä", jossa asutaan paljon tiiviimmin. Omakotitaloalueella ihmiset viihtyvät paljon omilla pihoillaan. Meillä on tosi mukavat naapurit ja heistä on juuri sopivalla tavalla tullut "kavereita", eli tervehditään, vaihdetaan joskus kuulumisia, mutta ei juuri muuta. Tämä sopii meille tosi hyvin. En haluaisikaan olla sen kummemmin tekemisissä. Varmasti, jos haluaisimme, voisimme olla enemmänkin tekemisissä. tämä sopii siis meille. Lapset ovat asuneet täällä ikänsä ja heillä on todella paljon ystäviä ja turvallista liikkua kaverilta toiselle. viihdymme todella hyvin :-)

jos en olisi ihan livenä tutustunut perheeseen, joka aivan koko ajan yrittää käydä materiaalista kilpailua meidän ja kaikkien muiden kanssa.



Joskus epäilen olevani piilokamerassa, niin oudolta tuntuu, kun perheen aikuiset (!?) alkavat selostaa mitä uusia vempeleitä ovat nyt ostaneet, miten hyvät ykstyisvakuutukset heillä on, miten heillä ei ole vain kaksi, vaan kolme autoa. Aina ja joka paikassa.



Jos jossain asuu keskittymä tuollaisia ihmisiä, niin omalta osaltani se olisi jo peruste asuntojen hintojen laskuun.

Ihan mielenkiinnosta kysyn. Meilläpäin kun jo tuo tervehtiminen tuntuu olevan kiven alla ja esimerkiksi kun lapseni oli täkäläisessä kerhossa, hänen synttäreilleen kyllä tultiin riehumaan, mutta vahingossakaan ei tullut vastakutsua. Kadun toisella puolella asuu samanikäinen tyttö, joka käy samassa tanssissa ja jonka myös kutsuimme kerran synttäreille, mutta hänenkään perheensä ei vahingossakaan kutsu meidän lapsia heille...



2

kun kaikki muut oliva niin paljon rikkaampia ( tai isompi velkaisia). Mukavinta on asua saman tulotason omaavien seurassa.

joten en oikein tiedä, miten tämä sijoittuu suhteessa ap:n kysymykseen (se kai koskee nimenomaan uusia kalliita alueita, ei vain kalliita?).



TÄälläkin on monenlaista väkeä hintatasosta huolimatta, sillä on monen ikäistä väkeä ja väkeä, joka on hankkinut varallisuutensa erilaisilla tavoilla, siksi heillä on erilaisia koulutuksia ja työtaustoja ja perhetilanteita. Meidän naapureissa on esim muutama perhe, joissa on tohtoreita ja muutama perhe, joissa on putkimiehiä ja rakentajia, muutama perhe, joissa on yrittäjiä ja muutama perhe, joissa on perittyä rahaa. Ja muutama siltä väliltä. Tasa-ikäisellä alueella varmaan myös asukkaat ovat homogeenisempaa ikäluokkaa ja sitä kautta ehkä myös sosiaaliluokkaa.



Kanssakäymistä naapurien kanssa on sen verran, että tervehditään kun tullaan vastakkain. joskus pysähdytään juttelemaan. Aitoja hoidetaan yhdessä. Siihen se yhteisöllisyys kuitenkin suurimmaksi osaksi jää.

kuin valtaosa näistä "hienoista" daameista. Veikkaan että parhaimmillaan tienaan kaksi kertaa enemmän joka kuukausi.



En vain kersku sillä... Ajan vanhalla autolla ja lapsilla on välillä jopa ihan käytettyä tavaraa. Käytetyt puistorattaat mm. nousivatkin suureksi ihmettelyn aiheeksi.



2

Mutta sen verran, että Helsingissä ja aika syrjässä, mutta kallista ;-) tai mikä nyt sitten on kallista...sanotaan, että kaikki talot yli 500 000,-. Sopiiko kriteereihisi kalliista alueesta? Täällä tervehditään vieraatkin, jotka tulee kadulla vastaan. On sellaista "kylä"-meininkiä, mikä on kiva. Ja oikeastaan kylähän tämä onkin. Ja oikeasti, täällä asuu ihan tavallisia ihmisiä ja lähes ainoastaan perheitä. Vähän sellaista, että ainakin lähes kaikki lapset tuntee toisensa, siis suunnilleen saman ikäiset lapset.

kun omakotitaloasuminen on ylipäänsä niin kallista. Koen siis asuvani kalliilla alueella vaikka Pakila ei mitään "hienostoaluetta" missään nimessä olekaan...



Erityisempää yhteisöllisyyttä en ole huomannut, vaikkei meidän alueella kukaan olekaan mitenkään rikas tai olevinaan. Tonttinaapurien kanssa jutellaan joskus muutama sana, mutta muista samalta kadulta en tiedä yhtään mitään.