toinen lapsi pienellä ikäerolla

Voin ihan rehellisesti sanoa että rankkaa on mutta kyllä sitä pärjää. Tytöt on nyt 1v ja 2v.



Nuorempi kun oli ihan vauva, oli helpompaa aikaa.

Vauva nukkui aika paljon niin oli aikaa olla vanhemman kanssa ihan kahdestaan. Vanhempi jotenkin oli hirveän hellä vauvaa kohtaan, ei mustasukkaisuutta, ei tönimisiä yms.

Nyt kun nuorempi on kasvanut niin on alkanut keskinäiset riitelyt leluista, äidin ja isin sylistä yms. kaikesta mahdollisesta. Vanhempi tahtoo töniä nuorempaa koko ajan.



Joissain kaupoissa on kaksosten ostoskärryt. Niillä ollaan kuljettu kaupassa. Olen vienyt lapset ja ostokset kärryillä ihan autolle asti. Meillä on myös sisarusrattaat joilla paljon kuljetaan kaupassa jos ostoslista ei ole älyttömän pitkä.



Suosittelen kovasti ostamaan sisarusrattaat. Itse en pysyisi ihmisten ilmoilla kummankin perässä jos lapset sais juosta vapaasti. Pitäisi olla silmät selässäkin..



Ensimmäinen vuosi oli kyllä yhtä syöttämistä ja vaipanvaihtoa. Uskon että pikkuhiljaa alkaa helpottamaan kun lapsille tulee lisää ikää.

pärjäät hyvin.

Mulla lapset 1v1pvän ikäerolla ja voin sanoa että ensimmäiset 3kk oli rankkoja.

Sitten helpottaa.

Mä halusin toisen lapsen heti perään mutta onneksi muutin mieleni. Mä olen aika väsy tuon yhdenkin kanssa jo. Mutta jos olet jaksavaa laatua niin siitä vain.

ja voi olla hankala, kun vanhemmalle tulee uhmaa ja muuta. Mutta kyllä siitä selviää, säännöllisellä päivärytmillä ja pitkällä pinnalla.

vauva-aika meni todella hyvin vanhemman kanssa, neiti on ollut alusta asti hyvä syömään ja nukkumaan, eikä turhia itkeskellyt. nyt on vuoden täytettyään selvästi tullut jo "omaa tahtoa", mikä tietenkin kuuluu asiaan. mietityttää vain, että taitaa olla turha toivoa "yhtä kilttiä vauvaa" seuraavasta.. kuinka sitä sitten jaksaa kahden pienen kanssa, jos toinen valvottaa yöt ja toinen päivät? onko niin, että se rakkaus kantaa sen vaikean ajan yli, vai kaduttaako, että tuli hankittua niin pienellä ikäerolla toinen? entä jos onkin tosi vaikeaa, oppiiko sitä toistakin rakastamaan? (täällä ollaan selvästi tunnekuohuissa.... anteeksi jos on kovasti virheitä..)

on kolme lasta pienillä ikäeroilla (esikoisen ja keskimmäisen välissä 1v.5kk ja keskimmäisen ja kuopuksen välissä 1v.7kk). Vanhin on nyt 3,5v.



Sanoisin että aika paljon riippuu lasten luonteista se minkälaiseksi arki muodostuu. Meillä esikoinen on rauhallinen ja varovainen, mikä on auttanut tosi paljon. Kahden kanssa pärjää ihan loistavasti liikenteessä, varsinkin jos on sisarusrattaat (meillä oli jonkin aikaa käytössä 1. ja 2.n kanssa, sitten siirryttiin seisomalautaan) ja varaa tarpeeksi aikaa siirtymiin, ennakoi huolella eikä aseta liian kunnianhimosia tavotteita :)



Kolmen kanssa olen jo alkanut huomata että matkustelu ei enää niin houkuttele, ja on mukavampi kutsua ihmisiä meille kuin lähteä tämän lauman kanssa kyläreissulle. Välillä on päiviä jolloin tulee mieleen että tää ei oo ihan viisasta, että oon huono äiti, että haluaisin pistää lapset postipakettiin ja lähettää jonnekin todella kauas, mutta ne on vaan hetkellisiä olotiloja ja menee ohi. Ihana on huomata että lapset oppii koko ajan uutta ja tulee entistä itsenäisemmiksi. Ja onhan niillä seuraakin toisistaan, varsinkin sitten vähän isompana.



Tsemppiä ja voimia sulle, kyllä varmasti pärjäät!

sen, että oikeesti ei k annata sitten ollenkaan välittää muiden kauhisteluista tai mielipiteistä esmi. just imettämisen kannalta.



Meillä ikäeroa on vähän vajaa 2 v. Kun kuopus syntyi, siitä puoli vuotta eteenpäin mentiin 1,5 tunnin syöttövälillä yöt sekä päivät. Eli siis meillä ei nukuttu niitä tosi pitkiä päikkäreitä ja jos nukuttiin niin ainakin eri aikaan. Tätä jatkui sen 6,5 kk ja kun syöttöväli jo tuolloin oli puoli tuntia (iso poika) ja itselläni uni vajeen takia huimausta, pahoinvointia, rytmihäiriöitä yms. mukavaa niin jätin kerta heitolla imetyksen pois ja vaihdoin korvikkeeseen ja meille saapui rauha ja iloinen äiti. Minulla univaje meni niin pahaksi, että vaikka mies hoiti lapsia niin vaikka kuinka väsynyt oli niin uni ei enään tullut silmään. Meni oikeesti monta yötä viikossa että en juurikaan nukkunut ollenkaan...tähän rumbaan en lähtisi enään koskaan uudestaan.

Eli siis se oli minusta kamalinta kun lapset nukkui eri aikaan ja oli tissitakiainen. Muuten varmaan olisikin ollut leppoisaa aikaa tuo alkutaivalkin.....



Mutat siitäkin selvittiin, kunpa vaan olisin aikaisemmin siirtynyt esim. kiinteisiin tms. kun oli niin iso ja vaativa poika, että itsekkin olisi saanut nukuttua jotta olisi edes jaksanut jotakin tehdä lasten kanssa....



Kyllä se oli kamalaa päivät vaan istua sohvalla ja imettää kun vajaa 2 vuotias haluaisi äidin huomion eikä ymmärrä miksi äiti vaan antaa vauvalle tissiä...



Tämän vuoksi olen päättänyt, että jos joskus luoja kolmannen vauvan meille suo, en ota paineita mistään imettämisestä tms. vaan teen niinkuin tilanne vaatii, että akikilla on hyvä olla :)



Tsemppiä sinulle :) Ihanaa se silti on :)

Meillä ikäeroa 2v1kk. Nuorempi on nyt 4 kk ja on todellinen tissitakiainen. Juuri olemme aloittaneet kiinteät, että tähän jatkuvaan syömiseen tulisi jossain vaiheessa jotain järkeä. Vauva on iso ja ihan hyväntuulinenkin. Söisi vain koko ajan. Ja se kyllä vaikeuttaa tosi paljon elämää esikoisen kanssa.



Itse olen siis kokenut tosi rankaksi ainakin tämän alun. Esikoinen on onneksi aika kiltti ja hellii pikkuveljeään. Ei siis ole kovinkaan mustasukkainen mutta esikoiselle tässä ei ole paljoa aikaa lohjennut. Ja väsymys on kova myös minulla. Vauva ei huoli pullosta maitoa jotenka kaikki yöt ovat täysin minun varassa.

Rankkahan se oli, nyt lapset 8v ja 10v ja parhaat kaverit ja vauva-ajan rankkuus muisto vain.



Meillä oli tuplarattaa käytössä. Kävin sillä kävellen lähikaupassa tai bussilla kauempana. Ostin sen mitä sain rattaiden alhaalla ja repussa tuomaa. Mies haki muut.



Kakkosen eka vuosi oli rankkaa. Yövalvomiset veivät voimia, enkä voinut päivällä nukkua kuin hetken. Yritimme pitää esikoisen päivärytmin ennallaan vauvan syntymisen jälkeenkin samana ja luullakseni onnistuimme aika hyvin. Mitään mustasukkaisutta ei ollut.



Pidä huoli omasta jaksamisesta eli riittävästä levosta. Pyydä joku tuttu tai palkatkaa vaikka hoitaja, että saat varmasti nukuttua tarpeeksi. Me käytimme jonkun verran Väestöliiton lastenhoitajaa kakkosen vauva-aikana ja oli kaiken rahan arvoista.



Lisäksi, älä vaadi itseltäsi liikoja. Jos esim esikoinen ei innostu oppimaan kuivaksi 2-vuotiaana, niin kokeile myöhemmin, kun sinulla on enemmän energiaa. Kaikki lapset oppivat kuivaksi jossain vaiheessa ja tutti ja tuttipullo jäävät viimeistään kouluun mennessä pois :-)

Kiitos kannustavista viesteistä. Mies tuli juuri töistä ja on aivan innoissaan uutisesta. Itellekki ihana mieli nousee, vaikka olenkin meistä se skeptisempi. Pelottaa kaikista eniten ehkä tuo uniasia, kuinka sitä on sitten pahantuulinen ja väsynyt kun ei voi tosiaan mennä vain sen vauvan ehdoilla... onko muuten kenelläkään tietoa, saako emmaljungan vaunuihin kaikkiin malleihin (en muista mikä meillä on) sen sisarusistuimen? helpottaisi ainakin ensihätään, ettei tarvisi uusia vaunuja ainakaan ihan heti ostaa. Esikoiselle riitti maito hyvin ja sitä tuli yli tarpeitten, meillä oli syöttövälit 4-6 tuntia. täytyy yrittää ajatella positiivisesti, että jospa toinen olis yhtä helppo, niin kyllähän sitä sitten jaksaa. neitillä on vain niin hirveästi temperamenttia, että jos jotain haluaa, niin siitä ei periksi anneta. sillä tuntuu, että taitaa olla kovasti mustasukkainen toisen saamasta huomiosta/sylistä. Onko teillä muilla ollut "omapäisiä" esikoisia, ja miten ne on vauvan ottaneet vastaan?

Meillä lapset 6,4,1 ja vauva.. Jaksaa kun ei muuta vaihtoehtoa. Toiseksi nuorimmalla on monenlaisia sairauksia joiden johdosta vaatii paljon normaalia enemmän hoitoa/syliä. Monesti tulee ajateltua, että jos olisi täysin terve lapsi, niin miten helppoa se olisi. Kolmannen jälkeen sairastin masennuksen, joka ei onnekseni ole nyt uusinut.

ja ensimmäinen puoli vuotta oli rankin.Esikoinen oli todella helppo vauva,nukkui hyvin ja tyytyväinen.Haluttiin äkkiä toinen, jolla olikin sitten puoli vuotta kestävä koliikki eikä nukkunut kun ihan pieniä pätkiä, päiväunia 15min pätkissä ja yöllä 30min-1h ja itki kokoajan varmasti myös väsyä.Esikoinen oli siinä vaiheessa kovassa uhmassa ja koska myös erittäin kovapäinen oli arki aika haastavaa.Löi ja kiusas vauvaa aina kun silmä vältti.Ajattelin ettei koskaan selvitä siitä ja pelkäsin juuri tuota voiko siihen haastavaan vauvaan kiintyä yhtä paljon. Mun lapset on nyt 3v2kk ja 1v4kk ja nyt pieni ruvennut nukkumaan kokonaiset yöt,mutta on nykyään kun aurinko,rauhallinen ja tyytyväinen ja tämä isompi kuin myrskynmerkki.Leikkivät ja riitelevät niinkuin varmasti kaikki sisarukset.Olen iloinen pienestä ikäerosta,kun enempää lapsia emme halua.Niin ja kyllä myös haastavaan vauvaan kiintyy ja tulee ihan yhtä rakas kuin se ensimmäinenkin :) Onnea plussasta :) niin ja voihan olla, että se seuraava vauva onkin ihan yhtä helppo, kun ensimmäinen:)

tarkoituksella tehtiin ja saatiin. meillä normaalia vauva-arkea, en kokenut ihmeellisen rankaksi, siis rankemmaksi kuin yhden kanssa. lapset ovat leikkineet "aina" yhdessä, nyt 7 ja 5 vuotta.