Onko taaperoillanne ollut syliin-syliin-syliin-syliin-vaihetta joskus?

Meidän taaperolla nimittäin on menossa juurikin tällainen vaihe. Jatkuvasti syliin, mun mielestä muuten ok, mutta esim. ruokaa laittaessa pitää koettaa keksiä jotaim muuta tekemistä, muuten loppuu kädet kesken.



Mies väläytti eilen että tälle pitää laittaa loppu ja piste. Ei kuulemma saa opettaa siihen että aina ja jatkuvasti otetaan syliin kun siltä vähän tuntuu. Mä olin eri mieltä, pois lukien ne tilanteet joissa käsiä tarvitsee eikä just ehdi hommasta pitää pientä taukoa sylittelyyn, esim. just ruoan laiton aikaan.



Koetin selittää sille mihin mun näkemykseni perustuu, lapselle pitää antaa, varsinkin noin pienelle(1,5v.), mahdollisimman paljon läheisyyttä. Eritoten silloin jos pieni sitä itse pyytää ja haluaa. Miehen mielestä on vain erinomaisen rasittavaa, ei töiden jälkeen oikein jaksais, kuulemma. Taapero vain on niin kovin isän perään kun tuo töistä kotiutuu.



Onko teillä ollut tällaista vaihetta? Ja miten ihmeessä tuolle ukollekin selittäisi että on vain lapsen parhaaksi ottaa syliin?